Näytetään tekstit, joissa on tunniste Neil Gaiman. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Neil Gaiman. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä



Oli kaunis päivä.

Maailmanloppu on tulossa. Demoni Crowley ja enkeli Aziraphale ovat kuitenkin sillä kannalla, että maapallo on oikeastaan ihan kiva paikka asua. Estääkseen varman tuhon heidän on ensin löydettävä hukkaan mennyt antikristus, joka alkaa tulla tietoiseksi voimistaan…

Tällä kirjalla on minulle valtavasti nostalgista tunnearvoa. Olin vähän toisella kymmenellä kuin luin tämän ensimmäistä kertaa ja sen jälkeen olenkin lukenut koko kirjan monta, monta kertaa ja suosikkikohtani vieläkin useammin. Jokin tässä räjäytti nuoren minäni tajunnan ja rakastan edelleen kirjan huumoria, hahmoja ja ihmisyyden pohdintaa.

Olen ostanut vuoden 1992 suomennoksen kirjaston poistomyynnistä reilut 20 vuotta sitten. Kirja oli jo ostaessa nuhjuinen ja olen vaalinut sitä muutosta toiseen, korvaavaa kappaletta kun on melkein mahdotonta löytää.

Englanninkielisen alkuteoksen luin ja ostin huomattavasti myöhemmin, mutta sekin on minulle hyvin rakas. Joudun välillä toistamaan itselleni, että yksi kappale riittää, en tarvitse jokaista kansikuvavariaatiota (vai tarvitsenko sittenkin?).

Tällä taustalla tämän uuden suomennoksen lukeminen tuntui hyvin riskialttiilta. Etenkin kun en suuremmin pitänyt kirjasta tehdystä TV-sarjasta, josta tämän kirjan kansikuva on otettu. Aloin heti vastarannan kiiskeksi. Eihän tämä Mika Kivimäen suomennos voi olla yhtä hyvä kuin Marja Sinkkosen, alkuteoksesta nyt puhumattakaan.

Eikä se mielestäni ollutkaan, mutta lukihan tämän. Oikein projektina, jossa vieressäni oli vertailua varten nuo kaksi muutakin kirjaa. Sinkkosen suomennoksessa on ehdottomasti kohtia, jotka olisi voitu suomentaa paremminkin, mutta ei tämäkään minua vakuuttanut. Jotkin sanavalinnat olivat mielestäni kummallisia ja englannin kieli paistoi suomennoksen läpi.

Esimerkkinä tämä Aziraphalea kuvaileva kohta:

Alkuteksti: “Many people, meeting Aziraphale for the first time, formed three impressions: that he was English, that he was intelligent, and that he was gayer than a treeful of monkeys on nitrous oxide.”

Marja Sinkkosen suomennos: "Aziraphalen ensimmäistä kertaa tavatessaan useimmat ihmiset saivat hänestä kolme vaikutelmaa: että hän oli englantilainen, että hän oli älykäs ja että hän oli neitimäisempi kuin vanhapiika mustan käsilaukun kanssa."

Mika Kivimäen suomennos: "Monet Aziraphalen ensi kertaa tapaavat ihmiset muodostivat hänestä kolme vaikutelmaa: hän oli englantilainen, älykäs ja gay kuin puuntäysi ilokaasua impanneita apinoita."

Niin, ei tuo Sinkkosen suomennos loista poliittisella korrektiudellaan vuonna 2022. Mutta en myöskään pidä tuosta Kivimäen todella suorasta käännöksestä, johon on jätetty englanninkielinen sanakin. On paljon suomalaisia lukijoita, joille tuo alkuteoksen pieni sanaleikki ja kuvauksen tarkoitus ei aukene nyt ollenkaan.

Summa summarum, pitäydyn vanhassa suomennoksessa ja etenkin alkuteoksessa. Tarina sinänsä kestää mielestäni edelleen lukemista ja jaksaa huvittaa minua vuodesta toiseen. Henkilökaarti enkeleineen, demoneineen, mokomineen ja maailmanlopun ratsastajineen on vallan mainio.


Kirjan tiedot:
Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä: noita Agnes Nutterin tarkat ja huvittavat ennustukset | Jalava 2020 | 448 sivua | Kirjastosta
Englannin kielinen alkuteos: Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch (1990) | Suomennos: Mika Kivimäki

Luettu myös:
Kirjahamsterin lukuvinkit, Hurja hassu lukija (vuoden 1992 suomennos), Yöpöydän kirjat (vuoden 1992 suomennos) ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 21. kirja liittyy lapsuuteesi [41/50]
* Fantastinen kesä 2022 : Kirja, jonka luet uudelleen

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Neil Gaiman: Onneksi oli maitoa

Neil Gaiman:
Onneksi oli maitoa
(Fortunately, the Milk..., 2013)
145 s.
Jalava 2017
Kirjastosta

Jääkaapissa oli vain appelsiinimehua.

Eräs ystäväni, kirjastonhoitaja hänkin, on yrittänyt heittää tämän suuntaani useaan otteeseen. Hän on kirjavinkkari ja sanoi, että Onneksi oli maitoa toimii lasten lisäksi myös aikuislukijalle. En minä oikeasti olisi kovin kummoista myyntipuhetta kaivannut, koska hauska kansi veti puoleensa kirjailijasta huolimatta. Niin, huolimatta. Olen lukenut vuosien saatossa muutaman Gaimanin kirjan ja ainoa josta pidin on Terry Pratchettin kanssa kirjoitettu Good Omens. 

Ja nyt sitten tämä.

Kirja koostuu erään isän kootuista selityksistä. Äiti on lähtenyt työmatkalle ja jättänyt isälle tarkat ohjeet, joihin kuuluu myös maidon ostaminen kaupasta. Kun perheen lapset aikovat syödä aamiaismuroja, käy ilmi ettei maitoa olekaan. Voi ja ei, katastrofin ainekset ovat tässä! Isä lähtee ruokakauppaan ja viipyy matkalla tuskallisen kauan. Kun hän viimein palaa, lapset vaativat isää selittämään missä hän oli ja selityksen he kyllä saavatkin. Kaikki alkoi siitä, kun avaruusolennot sieppasivat isän ja hän päätyi aikamatkaavan stegosauruksen kuumailmapallon kyytiin...

Tarina on juuri niin vauhdikas ja päätön seikkailu kuin tuosta voisi päätelläkin. Avaruusolennot, merirosvot ja vampuurit seuraavat toinen toistaan suloisessa sekamelskassa kun isä kutoo tarinaa sitä kertoessaan. Pidin erityisesti siitä, että juttu kuulosti oikeasti sellaiselta, jonka erinomaisen mielikuvituksen omaava vanhempi saattaisi hyvinkin sepittää lapsilleen. Kyllä seikkailu ajassa ja universumissa päihittää aina rupattelun Romppasen sedän kanssa kiinnostavuudellaan. 

Kun maitosi varastetaan.
s. 65
Kirjassa on 145 sivua ja siinä on Chris Riddellin käsialaa oleva runsas kuvitus. Kertojaisä on muuten epäilyttävästi Neil Gaimanin näköinen, joten ehkäpä kirjassa on pieni ripaus totuuttakin. Joko Romppasen setä tai galaktiset dinosauruspoliisit, jompikumpi kuitenkin.


"- - - laskelmieni mukaan on niin, että jos sama esine kahdelta eri ajalta koskettaa itseään tapahtuu jompikumpi seuraavista asioista. Joko maailmankaikkeus lakkaa olemasta. Tai sitten kolme merkillistä kääpiötä alkaa tanssia pitkin katuja kukkaruukut päässään."

"Tuo kuulostaa jotenkin... yllättävän yksityiskohtaiselta."

"Niin kuulostaa. Mutta se on tiedettä. Sitä paitsi on paljon todennäköisempää, että maailmankaikkeus lakkaa olemasta."

"Sitä vähän uumoilinkin," minä sanoin.
(s. 78-79)



Luettu myös mm.:

Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2018 - 50. kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja [27/50]
* Kirjankansibingo - seikkailu
Kannessa ovat aikamatkustava stegosaurusprofessori ja tavallinen perheenisä maailman pelastavan maitopurkin kanssa kuumailmapallon kyydissä. Vaikea pistää paremmaksi seikkailuhenkisyyden osalta!