.jpg)
Henrietta irrotti kiharan paperipapiljotista.
Kypsässä 24 vuoden iässä kaunis ja älykäs Henrietta alkaa olla jo vanhapiika. Hän ei itse ole huolissaan asiasta, mutta hänen perheensä kyllä on. Silfverhanen taloudessa on nimittäin muitakin naimaikäisiä neitoja, joiden häiden esteenä Henrietta seisoo.
Ostin tämän matkalukemiseksi kirpparilta, mutta enpä sitten saanutkaan luettua tätä sen enempää matkalla kuin koko lomallakaan. Harmi, tämä olisi nimittäin ollut täydellisen kevyt lomalukeminen! Ei mennyt euro hukkaan.
Kirjassa liikutaan 1840-luvun Helsingissä ja sen hienoissa seurapiireissä. Itsevarma Henrietta saisi tietenkin kenet tahansa, mutta hänelle ei kelpaa kuka vain. Hän haaveilee elämästä suuressa maailmassa, mutta tilaisuuksia on tarjolla kovin vähän.
Tykkäsin kirjasta ja sen hahmoista todella paljon. Etenkin Henriettasta ja hänen nuoremmasta serkustaan Sophiesta, jotka ovat – kauhistus sentään! – alkaneet ajatella itse, kiinnostavasti eri tavoilla vieläpä.
Tarinaa kertovat lähinnä nämä serkukset ja voi että olikin herkullista nähdä, miten eri tavoilla he näkivät itsensä ja toisensa. Henrietta on päähenkilö ja hänen oma kuvansa on hiukkasen erilainen kuin se, jonka Sophiekin näkee. Kirjassa onkin mainioita valaistumisen hetkiä, jolloin Henrietta esimerkiksi huomaa olevansa nyt vanhempien leskimiesten tähtäimessä, ei enää salskeiden nuorten upseerien. Miten siinä niin kävi?
Kirja myös todella hauskoja ja hihitin itsekseni useaan otteeseen. Aivan absurditkin tilanteet uppoavat tarinaan ja muuttuvatkin täysin uskottaviksi. Talousmamsellin sängyn alla on jumissa mies? Henrietta joutuu tarttumaan kirveeseen? Mikäpä jottei. (Huom. Nämä tilanteet eivät liity toisiinsa. Ihan vain ettei Henriettasta tule liian verenhimoista kuvaa.)
Kirjan tiedot:
Kaari Utrio: Rakas Henrietta | Tammi 2016 (1. p. 1977) | 290 sivua | Omasta hyllystä
Näihin Utrion kirjoihin on mukava silloin tällöin palata. Hyvää historiallista taustaa ja useimmiten myös kiinnostava juoni. Paljon olen Utriota lukenut, mutta en ole ihan varma, olenko tätä lukenut.
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut aikoja sitten (siis oikeasti pari vuosikymmentä) enemmänkin Utriota ja mietin tätä lukiessani, että pitäisi palata niihin. Tätä en muistanut ollenkaan ja vähän epäilen, että en ole tätä koskaan lukenut.
PoistaLuen itsekin aina välillä Utrion kirjoja. Utriolla on taito kirjoittaa historia eläväksi. Kävin tänä kesänä Ekotorilla ja hamstrasin Utrion kirjoja itselleni lomalukemiseksi. Kesä meni jo menojaan ja ne kirjat ovat lukematta, mutta luen sitten, kun ehdin.
VastaaPoistaOlen lukenut tämän kirjan, mutta en kyllä muista mitä siinä tapahtui.
Hän on kyllä todella taitava historian lähelle tuomisessa! Minullekin tarttui tuossa viikolla mukaan toinen Utrio kirjaston vaihtohyllystä. Saa nähdä, milloin aloitan sen.
PoistaUtrion vahvuus on tarkka historiallisen faktan hallinta. Ei lempigenreäni muutenkaan, mutta silloin tällöin on mukava lukea tällaisia kirjoja.
VastaaPoistaHän on myös taitava yhdistämään vakavat ja hauskat tapahtumat. Tässä Henriettassakin oli molempia ja ne kuuluivat ihan sujuvasti samaan tarinaan.
Poista