Köyhän irlantilaisperheen tytär viedään kesäksi sukulaisten maatilalle. Ensimmäistä kertaa hänen elämässään on aikuisia, joilla on aikaa hänelle.
Jokin aika sitten työkaverini mainitsi Hiljainen tyttö -elokuvan, joka kiinnosti häntä. Googlaus paljasti, että se perustuu tähän Claire Keeganin kirjaan ja koska se olikin yllättäen saatavilla kirjastossa, päätin lukaista sen.
Kannen ja etulehtien vuolaista kehuista huolimatta tämä ei ollut minulle mikään tajunnanräjäyttävä lukuelämys. Olipahan kuitenkin nopeasti luettava pieni tarina, jossa pinnan alla kuohuu enemmän kuin kertojatyttö heti huomaakaan.
Tyttöä ei nimetä kirjassa ja muutenkin hänen perheensä olosuhteista vihjataan enemmän kuin kerrotaan suoraan. Lapseton sukulaispariskunta ottaa tytön hellään huomaansa ja kirjan lopussa tyttö on muuttunut monella tavalla.
"You don't ever have to say anything," he says. "Always remember that as a thing you need never do. Many's the man lost much just because he missed a perfect opportunity to say nothing."
(s. 64)
Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1981. Ei sitäkään suoraan sanota, mutta ikään kuin ohimennen mainitaan, että joku on kuollut nälkälakkoon. Kyseessä oli siis vankien nälkälakko, joka vaikutti Irlannin politiikkaankin.
Jäi tästä kuitenkin vähän sellainen olo, että elokuvan voisi katsoakin jos tilaisuus tulee kohdalle. Elokuvan dialogi on nimittäin pääosin iirinkielistä enkä muista, olenko ikinä sellaista leffaa katsonut.
Kirjan tiedot:
Claire Keegan: Foster | Faber 2022 (1. p. 2010) | 88 sivua | Kirjastosta
Haasteet:
* Helmet 2023 : 39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta [34/50]
* Lukumatka menneisyyteen 2023: 20. Kirjassa on alle 150 sivua
* Kirjamatka maailman ympäri: Irlanti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti