Ruotsi, 1870. Karamellinkeittäjä Lovisa Lind haluaa paeta synkkää menneisyyttään Amerikkaan. Sitä ennen pitää kuitenkin järjestää makeiset niin ikään synkän menneisyyden omaavan paroni Valdemar von Dreverin joulujuhliin.
Nämä synkät menneisyydet mainitaan noin viiden sivun välein ja oletin jo, että Lovisa oli vähintäänkin syönyt omat vanhempansa nälkävuosien aikana. Juonipaljastus: ei ollut. Mikä pettymys.
Tämä oli mielestäni hieman kummallinen kirja. Tartuin siihen olettaen saavani sopivan hömppää ja kevyttä jouluromantiikkaa. Sen sijaan tässä kirjassa Kaunotar ja Hirviö asetelma kohtaa goottilaisen kirjallisuuden kliseet ja Kotiopettajattaren romaanin. Paronin kartanossa viilettää useampikin kummitus ja etenkin kirjan loppupuolella juonenkäänteet tulevat ihan puskan takaa.
Lopussa juoni myös hyppelee kummallisesti kohtauksesta toiseen. Kirjan alku oli lupaava, mutta loppupuoli olisi mielestäni kaivannut uudelleenkirjoittamista ja lisää täytettä kohtausten välille.
Romanssikin jäi turhan pintapuoliseksi ja rakkaus syttyy noin kahden kohtaamisen perusteella. Jäin miettimään, että miksi? Lovisa käyttäytyy jatkuvasti todella tökerösti ja paroni-parka ei tiedä, mitä teki milloinkin väärin.
Plussana kirjassa on sinänsä kiva seksikohtaus, jossa kokenut Lovisakin tietää, mitä haluaa. Ranskalainen kirjekuori mainittu ja käytetty! Miinuksena sanotussa seksikohtauksessa on kuitenkin todella epäseksikäs suomennos:
Valdemarin sormet hipsuttelivat ja pyörivät kaikkein herkimmän kohdan ympärillä kuitenkaan siihen suoraan koskematta.
(s. 229)
Hipsuttelivat. Miksi??? En tiedä, mitä ruotsinkielisessä alkuteoksessa sanotaan, mutta tässä olisi voinut ottaa pienen suomentajan vapauden...
Lukaisin kirjan yhdessä illassa, joten hyvänä puolen mainittakoon nopealukuisuus ja se, että halusin lukea sen loppuun asti. Tämä on Joulu Ulltunassa -sarjan aloitusosa, mutta tuskin luen muita osia.
Kirjan tiedot:
Amanda Hellberg: Krinoliinijoulu | Tammi 2022 | 298 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Jul i krinolin (2020) | Suomennos: Nina Mäki-Kihniä
Haasteet:
* Helmet 2022 : 46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen [50/50]
* Ihana susi: Kirjassa on talvi
Tää kirja on aivan ihana <3 odotan jo innolla jatko-osaa. tykkäsin myös siitä kun kirjasta löytyi yhdestä kohtaa viittaus Lovisan asuun, joka kansikuvan neidolla on päällään. Eikä minusta tää ollut yhtään outokirja eikä lopussa juoni pomppinut. Kappalejakoja kyllä riitti kun oli se 60. tekstin olisi kyllä voinut paremmin jakaa. ja joo jotkut sanat olivat vähän outoja. Äitimuori.... onko se suomentajan laittamaa? Hipsuttelu-sana oli kyllä itsestänikin outo..miksei vaikka sormet koskettelivat viettelevästi/houkuttelevasti. Hipsuttelu sana tuo mielleen tonttu_ukot ja varpaat! Kummitukset olivat hyvä lisä ja olisin kaivannut niistä lisää. Alku oli ehkä vähän tylsän puoleinen ja Lovisan menneisyys joo pomppasi joka välissä esille. (siltä tuntui) se rakkausjuttu oli aika kiva, mutta tarttikos sitä seksiä kertoa niin yksityiskohtaisesti. Se toi mielleen Nora Robertsin kirjat. tosin se että Valdemar `´valle`´ avasi sen majan oven ilkosen alasti oli niin hassua kun olla voi. Hym... joo tästä tunnisti paljonkin Kaunotar ja hirviö viittauksiakin. tosin kirjan alkupäässä ajattelin Valdemarin Gastonin rooliin. Sudetkin olivat tuttuja kys. leffasta. Eniten nessuja tartti siinä, kun Valdemar lähti tyttönsä kanssa Lovisan perään ja sai ``paenneen`´ palaamaan. Kotiin. voi kyynel. Ei minusta romanssi ollut ollenkaan pintapuolista eikä heti syttyvää. Molemmathan kipuilivat sen kanssa. Myös lesbopari mainittu, johan suhtauduttiin todella hyvin. Ihmeen hyvin ottaen huomioon mitä vuotta elettiinkään. (Beata ja Fredrika) Ja se miten mekon kanssa pissaa juttu oli niin hauska! Kuten sanottua haluan lisää. Nämä pitäisi olla myös elämänhallintaoppaissa koska tän kirjan kanssa ei voi kiirehtiä, jos kiirehtii unohtaa mitä tapahtui, kuka mitä ja missä. saa palata sivun verran taakse päin. Tämä on sellainen kirja että luet sitä etkä ajattele mitään muuta. Sellaisia tämä maailma(kiireinen maailma) kaipaisi kovasti lisää. Mietin että kertookohan 2 osa sitten Beatan ja Fredrikan tarinan.....
VastaaPoistaja karkkijutut olivat ihania.
punainen hevosenkenkä (heppa+kirjablogi)
Kiva kun tykkäsit tästä! Minuakin nauratti se kohtaus, jossa Lovisalle kerrotaan miten vannehameen kanssa pissataan. Ei se niin itsestään selvää ole! :D
Poista