Sunnydalen pikkukaupungin alla kytevät helvetin tulet. Metsässä vaanii vampyyreja eikä kukaan ylläty, jos kadulla riehuu puhuva jättilepakko. 16-vuotiaan Buffyn tehtävä on iskeä vaarnaa rintaan ja kaulat poikki kaikilta, jotka nousevat helvetistä maan pinnalle. Samalla hänen pitäisi selvitä arkielämästään high schoolissa.
Olen niitä kasari- ja ysärilapsia, jotka olivat juuri oikeassa iässä Buffy, vampyyrintappaja -telkkarisarjalle. Koin tässä juuri pienen eksistentiaalisen kriisin huomatessani, että sarja ilmestyi ruutuun yli 20 vuotta sitten. Niin se aika vierii. Buffy oli ainakin itselleni jatkoa Ronja ryövärintyttärelle ja muille samankaltaisille vahvoille tytöille. Kerrankin se oli tyttö, joka pieksi pahiksia telkkarissa ja pelasti maailman. Katsoin koko sarjan alusta loppuun ja vielä sisarsarja Angelin siihen päälle, joskin loppupuolella aloin jo tuntea pientä kisaväsymystä.
Sivuhuomiona: taisin olla aina Team Spiken puolella. Angelin synkistely ei ollut mielestäni erityisen viihdyttävää paitsi silloin kun se oli itseironista.
Tässä sarjakuvassa palataan periaattessaa tuttuun juoneen ja aivan tarinan alkuun, mutta tällä kertaa Sunnydale, Buffy, Willow ja kumppanit on päivitetty vuoteen 2018. Toimiko se? No ei oikeastaan, ei ainakaan minulle. Olen selvästi kasvanut yli sarjasta. Buffy eli teinivuosiaan siinä missä minäkin, joten jonkinlaista samaistumispintaa löytyi esimerkiksi ulkopuolisuuden tunteesta.
2010-luvun amerikkalainen teinimaailma on nyt kovin kaukana omasta elämästäni, joten samanlaista tuttuuden tunnetta ei enää ole. Lisäksi tuon parinkymmenen vuoden aikana maailman on ilmestynyt niin paljon tyttö- ja naissankareita, että Buffyssa ei ole enää samaa uutuudenviehätystäkään. Myöskään nostalgialasit eivät toimineet, koska tarinassa ollaan niin näkyvästi 2010-luvulla, ei 1990-luvulla.
Sarjakuvaan on päivitetty myös muotia, high school -stereotypioita ja positiivisena asiana moninaisuutta. Willow on itsevarma ja avoimesti lesbo, mikä on tietenkin hienoa. Se kuitenkin tekee hänestä kovin eri hahmon kuin TV-sarjassa, jossa hän oli epävarma ja löysi pikkuhiljaa itsensä. Cordelia on ekotietoinen, Drusilla ilmeisesti järjissään, Spiken lempinimi on "so 90s", Buffyn ensimmäinen poikaystäväehdokas on musta ja Xander näyttää olevan online-pelaaja.
En oikein tiedä, miksi Buffy edes yrittää piilotella kykyjään tässä tarinassa? Paikalliset ovat tottuneet outouksiin ja pitäisivät varmasti mielellään vaarnan taskussa ja Buffyn numeron pikavalinnassa sille varalle, että vampyyri hyökkää puskan takaa.
Wanhana Buffy-fanina en jaksa innostua tästä, mutta ehkä tämä löytää uuden nuoren yleisön. Toisaalta, kuten sanoin, nyt valinnanvaraa on niin paljon, että kuinkahan moni tarttuu tähän uudelleenlämmitettyyn sarjaan eikä johonkin aidosti uudempaan?
Kirjan tiedot:
Joss Whedon: Buffy the Vampire Slayer: Volume 1: High School is Hell | Boom! Studios 2019 | 128 sivua | Kirjastosta
Haasteet:
* HelMet-lukuhaaste 2021 - 5. kirja liittyy TV-sarjaan tai elokuvaan [6/50]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti