Kristina Carlson: Eunukki

 

Olen hovieunukki, vanha ja vapaa palveluksesta.

Song-dynastian Kiina, 1100-luku. Wang Wei on täysin palvellut hovieunukki, joka on nyt päässyt viettämään toimettomia eläkepäiviä. Hänen vatsassaan myllertävät tulikiveä syöksevät demonit ja päivät kuluvat vanhoja muistellen.

Minulla oli hieman vääränlainen mielikuva tästä kirjasta, kun varasin sen kirjastosta. Ja kun sanon 'hieman', tarkoitan 'täysin'. Kuvittelin tämän olevan seikkailullisempi ja/tai juonittelevampi, ja ainakin paksumpi. Mielessäni oli jotain Wilbur Smithin Joen jumalan kaltaista. Niinpä sitten yllätyin kun varaushyllystä löytyi ohut pienoisromaani, jonka tahti on hyvin verkkainen ja jossa tapahtuu loppujen lopuksi melko vähän.

Olen vanha, mutta en ajattele kuolemaa. En ole enää palveluksessa, ja saan ajatella omia ajatuksiani. Voiko enempää pyytää tai saada? Tietenkin voi. Vaikka olen eunukki en ole henkevä munkki. Haluan juoda viiniä ystävieni kanssa, haluan syödä herkullisia ruokia, haluan pelata noppaa tai wéigi-peliä ja voittaa jadekiekkoja.

(s. 11)

Pidin kirjan kauniista kielestä, jolla maalataan hitaita tuokiokuvia muinaisesta hovista ja yhden eunukin elämästä. Wang Wein köyhät vanhemmat myyvät sekä hänet että pikkuveljen lapsena hoviin. Wang Wei selviää raa'asta kastraatiosta, pikkuveli ei. Suloinen Wang Wei lähetetään töihin palatsin haaremiin. Hän ei ole erityisen lahjakas millään alalla eikä lainkaan kunnianhimoinen. Niinpä hän on tyytyväinen lakaistessaan lattioita ja huolehtiessaan haareminaisten valtavasta vaatevarastosta. Koska Wang Weitä pidetään vaarattomana, kukaan ei vaani hänen henkeään hovissa, jossa puukosta voi saada selkään sekä kuvaannollisesti että oikeasti.

Kaikki toiminta tapahtuukin jossain kaukana eikä edes jaksa kiinnostaa Wang Weitä kovin paljoa. Ymmärrän kyllä kirjan pointin: pienen ihmisen pieni tarina, jolla ei ole suurta merkitystä suuressa mittakaavassa. Olisin silti lukenut mielelläni edes hieman enemmän kaikesta, mitä tapahtui hänen ympärillään. Useimmat kirjassa mainitut hahmot jäävät luonnosmaisiksi, mutta esimerkiksi peiliinsä jatkuvasti tuijottanut keisarin (jalka)vaimo kuulosti hyvin mielenkiintoiselta naiselta. Hänestä olisi ollut kiva tietää lisää.

Wang Wei on sympaattinen kertoja, joskin hänen "en ole mies, en ole nainen, en tiedä miltä heistä tuntuu" pohdintaansa toisteltiin mielestäni turhan paljon, etenkään kun se ei koskaan johtanut sen suurempaan ahaa-elämykseen. Mutta, pidin joka tapauksessa siitä, miten filosofisen tyynesti Wang Wei suhtautuu elämäänsä. Hän ei syytä vanhempiaan kohtalostaan ja on elämänsä ehtoopuolella tyytyväinen siihen, mitä on saanut. Olisi voinut käydä paljon huonomminkin.

Kirjan kerronta muistuttaa monin paikoin klassista kiinalaista runoutta, jossa muutamaan sanaa tiivistetään suuria tunteita ja ajatuksia.

Köyhiä lohduttaa ajatella, että maailma tuhoutuu kerralla. Heillä ei ole mitään menetettävää. Rikkaita pelottaa, koska he menettävät paitsi henkensä myös rikkautensa.

(s. 20)

Kirjan tiedot:
Kristina Carlson: Eunukki | Otava 2020 | 94 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjareppu, Kulttuuri kukoistaa, Marjatan kirjat ja mietteet ynnä muut

Haasteet:
* HelMet-lukuhaaste 2021 - 20. kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen [4/50]