 |
| Enni Mustonen: Ruokarouva 430 s. Otava 2016 Arvostelukappale kustantajalta |
- Kirsti! Kirsti, hoi!
No niin, tämä siis on se ensimmäinen saamani arvostelukappale. Kiitoksia paljon, Otava! Olen odottanut tätä kuin kuuta nousevaa siitä asti kun näin tämän kirjakatalogissa. Ruokarouva jatkaa Ida Erikssonista kertovaa Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjaa. Tämä on sarja neljäs osa ja siitä johtuen tässä tekstissä on juonipaljastuksia sarjan edellisiin osiin. Tästä pitäisi puhua erittäin ympäripyöreästi niiden välttämiseksi. Jos et ole jo lukenut sarjaa, suosittelen sitä lämpimästi! Mustonen kuvaa mainiosti historiallista arkielämää ja siinä sivussa lukija tutustuu Sibeliukseen, Topeliukseen ja muihin saman ajan kulttuurihenkilöihin. Jos olet lukenut sarjaa, mutta et tätä osaa, en usko tämän bloggauksen pilaavan lukukokemustasi.
Yllättäen tarina alkaa monta vuotta sen jälkeen mihin Emännöitsijä päättyi. Idan ja Albert Edelfeltin tytär Kirsti on jo kahdeksan ja kaikki ovat siinä uskossa, että Ida jäi traagisesti leskeksi ennen lapsensa syntymää. Nuori "leskirouva" on työskennellyt erakkoprofessorin taloudenhoitajana, mutta miehen kuoltua hänen pitäisi löytää uusi pesti. Onneksi professori kuitenkin jättää Idalle huomattavan perinnön. Tämä mahdollistaa paluun Suomeen ja oman täysihoitolan perustamisen Albergaan.
Arvatkaapa, mistä ilahduin vallan suunnattomasti? Emännöitsijän(kin) kohdalla valittamani kieliongelma oli melkein kokonaan poissa! Kömpelöitä "ensin repliikki ruotsiksi, sitten käännös suomeksi"-kohtia ei ollut kovinkaan montaa, ja siksi nekin melkein katosivat tekstiin. Minusta tämä oli suuri parannus. Mustonen kirjoittaa muuten niin sujuvasti, että minua ihan harmitti jumittua käännöskömpelyyksiin. Nyt lukeminen kävi kuin leikki ja ahmin kirjan yhdessä illassa.
Kirja kattaa varsin sotaisat vuodet 1914-1918 ja siinä on oikeastaan kaksi päällekkäistä tarinaa. Yhdessä kerrotaan täysihoitolan perustamisesta ja sen arjen pyörittämisestä, toisessa ensimmäisestä maailmansodasta ja Suomen sisällissodasta.
Täysihoitolan perustaminen oli mielenkiintoista luettavaa ja Idan unelmat siitä epäitsekkäitä ja toiveikkaita. Hän halusi tyttärelleen pysyvän kodin ja helpomman elämän kuin itsellään. Tämän olisi pitänyt toteutua täysihoitolan myötä. Valitettavasti monivuotinen sotiminen toi jatkuvaa pelkoa ja köyhyyttä. Vuokraa oli vaikea nostaa kun tiesi, että vuokralainen ei voinut maksaa enempää. Kirjassa kuvataankin paljon sitä, miten vaikea tilanne yhdistää toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Myönnytyksiä tehdään puolin ja toisin, ja epävarmassa tilanteessa pidetään huolta niistä joista pystytään. Minusta oli erityisen hupaisaa lukea miten täysihoitolan talonmies Iisakki huolehti siitä, että Idan huusholli sai aina tarvitsemansa vaikka sitten mustan pörssin kautta. Tällainen arjesta selviytyminen ja arkiaskareet olivatkin mielestäni parasta kirjassa. Idan silmin katsottuna mikään ei tunnu erityisen vanhanaikaiselta vaan ihan normaalilta osalta hänen elämäänsä.
Se toinen tarinan puoli onkin sitten sotaisampi. Oli sota mikä hyvänsä ja sotajoukot keitä hyvänsä, kotijoukot joutuvat aina kärsimään. Täysihoitolaa penkovat niin neuvostosotilaat kuin omatkin, eikä heidän toimintatavoissaan ollut Idan kannalta mitään eroa. Molemmat ovat yhtä pelottavia ja säälimättömiä. Sotatoimet tulevat vaarallisen lähelle Idan huushollia senkin vuoksi, että hänen tietämättään täysihoitolaan on majoittunut jääkäriliikkeen värväreitä. Ida ei paljoa perusta politiikasta, mutta sitäkin tärkeämpää hänelle on pitää läheiset ihmiset turvassa. Valitettavasti tämä ei aina onnistu ja täysihoitolaankin mahtuu sodan tuomia menetyksiä.
Pitää vielä mainita se, että olipas ihanaa kun lukuharrastus tuotiin tässäkin kirjassa niin selvästi esiin! Kirsti on ahkera lukija ja saakin Idalta joka joulu uuden kirjan. Kyllä se vähäsen hymyilytti kun näiden kirjauutuuksien nimiä mainittiin, sen verran tuttuja ne olivat.
Summa summarum, tämä oli miellyttävää luettavaa. Idan kasvua pienestä paimentytöstä itsenäiseksi liikenaiseksi on ollut mukava seurata. Mustonen on punonut suuret historialliset tapahtumat ja pienen ihmisen elämän saumattomasti yhteen. Ida perheineen ja ystävineen tuntuu ihan oikeilta henkilöiltä, joita toki jotkut heistä ovatkin. Maltan tuskin odottaa seuraavaa osaa!
Luettu myös:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti