Robin Stevens: Murder Most Unladylike

Robin Stevens:
Muder Most Unladylike
324 s.
Corgi Books 2014
Kirjastosta

This is the first murder that the Wells & Wong Detective Society has ever investigated, so it is a good thing Daisy bought me a new casebook.

Vuonna 1934 13-vuotiaat Daisy Wells ja Hazel Wong käyvät Deepdeanin tyttökoulua. Sisäoppilaitoksen arki muuttuu perin pohjin kun Hazel löytää tiedeaineiden opettajan neiti Bellin kuolleena. Ongelmia syntyy kun ruumis katoaa ennen kuin kukaan muu ehtii nähdä sitä. Onneksi sentään Daisy uskoo Hazelia, ja kaksikon ikioma, salainen etsivätoimisto alkaa selvittää ensimmäistä isoa juttuaan. Valitettavasti neiti Bellin murha ei jää ainoaksi, ja etsivätoimiston onkin epätoivoisesti yritettävä pysyä sekä murhaajan edellä että koossa. Murhatutkimus nimittäin koettelee tyttöjen välejä oikein kunnolla...

Olipas tämä herttainen kirja murhista huolimatta! En tiedä mikä, mutta jokin se vain näissä perienglantilaisissa sisäoppilaitoskirjoissa aina kiehtoo. Ehkä se on se ulkomaiden eksotiikka, eiväthän tuollaiset koulut ole Suomessa kovinkaan yleisiä. Ajatus siitä, että myös asut koulukavereidesi kanssa on mielenkiintoinen. Tosin myös sen verran ahdistava, että en sitä itse haluaisi kokea. Tarinassa tuodaan hyvin esiin se, miten pienet piirit koulussa on. Kaikki haluavat olla jotain, mutta toisaalta massasta ei saa erottua olemalla liian älykäs. Suosituilla tytöillä on omat ihailijapiirinsä, joiden palvonta on osittain romanttistakin. Koulussa on vain nuoria ja teini-ikäisiä tyttöjä, joten kyllähän siinä suhteita heidän välilleen syntyy. Yksi mainitaan ihan suoraankin. Lisäksi on yksi opettajien välinen suhde, jota Daisy ja Hazel eivät nuoruuttaan ymmärrä romanttiseksi.

Kivana lisänä tässä kirjassa oli tuo historiallinen puoli. Se ei tullut esille mitenkään osoittelevasti vaan luonnollisena osana tarinaa. Tietenkään Daisyllä ja Hazelilla ei ole kännykkää tai tietokonetta, muistiinpanot tehdään käsin ja puhelinta saa käyttää vain tyttöjä lohikäärmeen lailla valvovan matroonan luvalla. Ehkä se herttaisin osuus kirjasta oli juuri tuo tyttöjen oma salainen kerho. En ole mitenkään erityisesti perehtynyt nykyajan lasten harrastuksiin, mutta en ainakaan omastani muista tuollaista kerhoilua. Se oli sellaista, mitä luki kirjoista ja wanhasta ajasta. Mukavasti se on tuotu nykylukijankin eteen tässä. 

Jos etsii tuosta historiallisesta puolesta jotain negatiivista, sitä oli Hazelin kohtaama rasismi. Se oli hyvin kuvattu vaikka ei sinänsä miellyttävää luettavaa ollutkaan. Hazel on siis hongkongilainen ja aikalaisilleen eksottinen orientaali, joka on sen vuoksi aina se toinen, erilainen. Hän onkin kateellinen Daisylle, joka on niin perienglantainen kultatukkainen aatelisneito kuin voi olla (ainakin päälle päin). Ei siksi, että haluaisi eroon omasta kulttuuristaan vaan siksi, että Daisy ei koskaan joudu miettimään samoja asioita kuin hän.

Tarinaltaan kirja oli varsin vauhdikas. Kirja oli nopealukuinen ja Hazel kertojana viihdyttävä. Murhajuoni oli jopa aivan looginen, mutta murhaajan sinänsä perusteltu motiivi tuli täysin puskan takaa. Sitä ei pohjustettu mitenkään vaan se täräytettiin yhtäkkiä lukijan eteen. Olin vähintäänkin yhtä hämmästynyt kuin Daisy ja Hazel, jotka muuten olivat oikein onnistuneita päähenkilöitä. Yleensä en juuri siedä kirjojen lapsineroja, mutta näillä tytöillä oli tarpeeksi muitakin piirteitä. Etenkin omasta mielestään niiiiiin nerokas Daisy olisi ärsyttävä jos kirjaa ei olisi kerrottu Hazelin näkökulmasta. Hän huomaa Daisyn viatkin, etenkin ne joita Daisy ei haluaisi myöntää olevan olemassakaan.

Haasteet.:

* Kesäbingo - menneisyyteen sijoittuva kirja
* Reading Challenge 2016 - 27. a murder mystery [18/40]