Käärmeenliekit: suomalaisia lohikäärmetarinoita

Käärmeenliekit: suomalaisia
lohikäärmetarinoita
280 s.
Osuuskumma 2015
Kirjastosta

Suurimman osan olemassaolonsa ajasta ihmiskunta on uskonut lohikäärmeisiin.

Tämä tuijotti (kirjaimellisesti) kirjaston uutuushyllystä siihen malliin, että tarttui myös mukaani. Oli syynä toki sekin, että lohikäärmeitä! Kukapa ei tykkäisi niistä? Minusta kirjassa on todella kiinnostava ajatus: lohikäärmetarinoita suomalaisten kirjailijoiden kirjoittamina. Eipä noita ole paljon nähty ennen tätä ja oikein toivon, että joku ottaisi onkeensa ja kirjoittaisi kokonaisen pitkän suomikäärmetarinan. Tässäkin kokoelmassa oli useampi novelli, joissa olisi ollut helpostikin ainesta pitempään tarinaan.

Ajattelin tällä kertaa lähestyä novellikokoelman bloggaamista niin, että valitsen kolme mielestäni parasta novellia ja kirjoitan niistä. Eli Top 3, siinä järjestyksessä kuin ne kirjasta löytyvät:

J. S. Meresmaan Hyvä emo sijoittuu ajallisesti 1800-luvun loppuun, mikä teki tarinasta heti alussa hauskan ja erilaisen. Lohikäärmeitä wanhaan aikaan! Hilma tulee palvelustytöksi von Nottbeckien perheeseen, jossa on kuusi poikaa, yksi tytär ja traakinmuna. Muna on saatu lahjaksi rouva Margaret Finlaysonilta (:D!) ja kaikki on hyvin kunnes perheen tytär heittää sen uuniin. Mikäpä se munasta kuoriutuukaan kaikkien päänvaivaksi. Pidin paljon siitä wanhan ajan tunnelmasta eväsretkineen kaikkineen. Ajallisesti tarina kestää monta vuotta ja kehkeytyy paljon synkemmäksi kuin alussa oletin.

Tykästyin Hanna Morren Rakelin päätökseen etenkin sen päähenkilön vuoksi. Lohikäärme Rakelin ihmishahmo on jo kypsään ikään ehtinyt kaivostoiminnan johtaja, jonka silmille ei niin vain hypitä. Tarinan alussa hän valitsee itselleen uuden henkilökohtaisen sihteerin, määrätietoisen Jyri Riitteen. Jokin miehessä kutittaa Rakelin lohikäärmeenvaistoja, mutta mikä? Se, mistä aivan erityisesti pidin Rakelissa, oli hänen ulkonäkönsä ja itsevarmuutensa. Hänen ihmishahmonsa toistaa hänen todellista olemustaan: komea, pitkä ja muutenkin iso nainen, joka ei kokoaan häpeile. Pienet, herkät rääpäleet kun eivät menesty lohikäärmeiden keskuudessa. Fantasiakirjoissa ja kirjoissa noin ylipäätään saisi mielestäni olla enemmän naishahmoja, jotka eivät sovi siihen kovin kapeaan länsimaisen "ihannenaisen" ulkonäkömuottiin. 

Ja kolmantena novellina olisi sitten Magdalena Hain Hänen kuvansa. Taisinpa odottaa tätä eniten kun silmäilin kirjan sisällysluetteloa, kirjailijan Gigi & Henry-sarja kun on erinomainen. Nuoripari Lia ja Yuri kuhertelee ruohikossa, mutta homma saa traagisen lopun. Molemmat päätyvät sairaalaan palovammaosastolle. Ääniä kuuleva Lia karkaa sairaalasta ja päätyy kaupungin keskusaukiolle julistamaan Hänen tuloaan... Idea tarinan takana oli mielestäni oikein mielenkiintoinen ja novelli itsessään kauniisti kirjoitettu. Etenkin se viimeinen kohtaus ja viimeinen lause, mutta niitäpä ei juuri voi ilman juonipaljastuksia enempää kehua.

Kaiken kaikkiaan värikäs kokoelma lohikäärmejuttuja. Oletin jotenkin, että kaikki sijoittuisivat Suomeen ja olin ehkä hitusen pettynyt kun niin ei ollutkaan. Mutta tässähän oli siis kyse omasta virheellisestä oletuksestani. Kirjailijat olivat kyllä kaikki kotimaisia, vaikka tapahtumaympäristöt eivät olleetkaan. Kuten antologioissa yleensä, näidenkin novellien taso vaihteli paljon. Harmillisen moni lankesi fantasiakliseisiin hahmojen, juonen tai tapahtumapaikan osalta, mutta löytyihän joukosta niitä helmiäkin. Jokaiseen makuun luulisi löytyvän ainakin yhden lohikäärmenovellin.

Luettu myös mm.: Kannesta kanteen, sivuista sivuille, Lukupino ja Luetaanko tämä.

Haasteet: 50 kategoriaa - 20. a book at the bottom of your to-read list || I Spy - 11. product of fire