Antto Terras: Stockmann Yard: myymäläetsivän muistelmat

Antto Terras: Stockmann Yard:
myymäläetsivän muistelmat
285 s.
Like 2015
Kirjastosta

Tämän kirjan valmistumisprosessi on ollut harvinaisen kivuton.

Sattuipa silmääni kirjaston varaushyllystäni ja hetken selailtuani totesin, että tämä on kyllä pakko varata itsekin. Hyvä kun olin ajoissa liikkeellä, tätä on nimittäin nyt varattu enemmänkin. Jossain on varmasti ollut jokin lehtijuttu tai TV-ohjelma tästä ihan vasta, mutta se on kyllä mennyt minulta kokonaan ohi.

Eli siis, tässä kirjassa puhuu Antto Terras, joka on työskennellyt Helsingin Stockmannin myymäläetsivänä viimeiset 18 vuotta. Niihin vuosiin on mahtunut kaikenlaista hilpeää ja huolestuttavaakin juttua. Kirjassa keskitytään lähinnä niihin hilpeisiin ja niinpä tämä onkin oikein hauska luettava. Jos yhtään tylsistyttää tai syyssynkistely uhkaa, tämä on oiva piristysruiske! Hihittelin itsekseni aina vähän väliä sille, miten omituisia ihmiset voivat olla ja etenkin sille, miten kekseliäitä varkaat ainakin kuvittelevat olevansa. Jotkut heistä vaikuttivat jopa ihan sympaattisilta, etenkin se Herkun asiakas, joka söi leipien pehmeän sisäosan ja jätti kuoret hyllyyn. Ei varmaan kovin moni varas ole pyytänyt vartijoita pitämään itseään silmällä sille varalle, että leivänhimo iskee uudelleen.

Huvittavien rikostapausten lisäksi kirjassa on myös ns. oikeaa tietoa. Esimerkiksi minä opin kirjasta sen, että Stockmannilla on tosiaan pieni yksityisetsivien armeija eikä ulkopuolelta ostettua vartiointia. Mielenkiintoinen ja vanhanaikainen, mutta ilmeisen toimiva systeemi. Mikäli Terrakseen on luottaminen ja miksipä ei olisi, Stockmann Yard on tehokkaampi näpistelijöiden ja vastaavien nappaaja kuin poliisi. Etsivät kun ovat parempia peiteoperaatioissa, joihin kuuluu huomaamaton joukkoon sulautuminen ja siellä väijyminen.

Toinen minut yllättänyt tieto on se, miten laajan alueen Stockmannin kameravalvonta kattaa. Terras sanookin, että se on juuri ja juuri laillinen. Tarkkailu saa olla noin laajaa lähinnä sen vuoksi, että kameroista on hyötyä myös poliisille ja muille viranomaisille. Tuli kyllä vähän sellainen isoveli valvoo-olo kun tuosta luki...

Pihin naisen elämää-blogissa mainitaan, että lukeminen tökkäsi aina välillä alentuvaan kielenkäyttöön. Sama asia särähti ikävästi omaankin korvaani. Toisaalta kaikki ihmisryhmät nähdään lähtökohtaisesti samanlaisina (eli siis potentiaalisina myymälävarkaina) ja Terras nauraa myö sekä Stockmannille että sen etsiville. Toisaalta taas, niin, olisi se kirja kuitenkin ollut kiva ilman tytöttelyäkin.

Mutta muuten tykkäsin kyllä. Oli kiva lukea noinkin erikoisesta ammatista asiantuntijan kertomana.

Luettu myös mm.: Pihin naisen elämää