Kaisa Viitala: Klaanin vieraana (Nummien kutsu #01)

Syksyinen aamuaurinko iski räikeänä ikkunasta.

Minusta tuntuu, että kaikki muut ovat jo ehtineet lukea tämän Kaisa Viitalan Klaanin vieraana -kirjan. Kehujen siivittämänä tartuin tähän viimein itsekin ja olihan tämä hyvä!

Jos nyt oikein laskin, niin ollaan vuodessa 1727. Jakobiittikapinan lopputulema vaikuttaa vahvasti juoneen, jossa nuori lontoolainen Agnes päätyy viettämään talvea skotlantilaiseen linnaa. Linnan isäntä, klaanipäällikkö Fingal, on paitsi itsevarmuuden, myös vaimon tarpeessa.

Oikeastaan kiinnitin vähemmän huomiota historialliseen miljööseen ja kirjan romanssiin kuin Agnesiin itseensä. Hän on syntymästään liikuntavammainen, mikä on harvinaista päähenkilölle missä tahansa kaunokirjallisuuden genressä, saati sitten historiallisessa romantiikassa.

Vammaa ei diagnosoida suoraan, mutta se vaikuttaa Agnesin arkeen koko ajan. Jalat eivät kanna ilman tukea, kiputila on jatkuva ja kuinka monen kirjan päähenkilö joutuu huolehtimaan siitä, että reissussa on mukana myös reiällinen tuoli, koska potalle kyykistyminen on mahdotonta?

Agnes on oppinut suhtautumaan vammaansa verrattain tyynesti. Tämä keho hänelle on annettu ja sen kanssa on elettävä, vaikka arki 1700-luvulla onkin vaikeaa. Agnesin yhteiskunnallinen asema mahdollistaa paljon, esimerkiksi apuvälineet ja kutsuttavissa olevat palvelijat. Ihmisten ennakkoluuloja ja törkeitä kommentteja se ei kuitenkaan estä. Mikä tuo raajarikko kuvittelee olevansa kun ajattelee, että häntä pitäisi kohdella ihmisenä?

Tykkäsin todella paljon Agnesista, joka ei anna periksi. On hänellä heikkojakin hetkiä, hän tekee vääriä valintoja ja turhautuu vammaansa, mutta tämä tekee hänestä vain realistisen hahmon. Vaikka jalat eivät aina kanna, selkäranka on kyllä terästä. Eipä ihme, että Fingal ihastuu tahtomattaan, pikkusisko Ailsa löytää esikuvan ja linnan palvelusväki huokaa sikäli helpotuksesta, että kerrankin paikalla on joku, joka tietää mitä tehdä.

Agnesin lisäksi pidin etenkin Ailsasta, joka on kasvanut ilman aikuisen naisen opastusta. Hankala tilanne maailmassa, jossa vallasnaisen täytyisi osata ohjata palvelusväkeään ja pitää linnan langat käsissä! Samoin topakka palvelustyttö Millie oli mainio omana itsenään ja Agnesin tukena. Fingal ei ollut sellaista romanssin sankarityyppiä, josta erityisemmin pitäisin, mutta siinä hän meni kiinnostavien naishahmojen sivussa.

Jatko-osa tälle on jo ilmestynyt ja laitoin sen heti varaukseen! Jäin nyt ihan jännittämään sitä, miten Edinburghiin jääneet juonenlangat sidotaan ja saavatko tietyt hahmot ansionsa mukaan.

Kirjan tiedot:

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana | Karisto 2024 | 460 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Sheferijm, Morren kirjablogi, Amman lukuhetki ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2025 : 46. Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen

* Lukumatka menneisyyteen : 20. Kirjassa on linna

Huhtikooste

Luonto sivuilla -haaste päättyi ja sain bingoruudukon täyteen. Haastekoonti on täällä.

Olen tässä yrittänyt vältellä monia kiinnostavan näköisiä kesähaasteita, koska muutama muu haaste on vielä kesken ja aina ihana Fantastinen kesä alkaa huomenna. Saa nähdä onnistunko, kevättä on kuitenkin vielä jäljellä…

Tämän kuukauden parhaaksi sanoisin viimeksi lukemani kirjan eli Andy Weirin Artemiksen. Se osui juuri sopivasti sellaiseen lukuhetkeen, johon kaipasin juonia ja seikkailuja.

Tällä hetkellä luen Kaisa Viitalan kirjaa Klaanin vieraana. Tätä on kehuttu paljon eikä suotta! Pidän etenkin siitä, miten liikuntavammaisen päähenkilön arkea ja haasteita kuvataan. Hän ei ryve itsesäälissä, mutta elämä ei todellakaan ole helppoa 1700-luvun Skotlannissa.

Luetut

Henna Karppinen-Kummunmäki: Sinkkuus kautta aikojen
Kiva tietokirja sinkkuuden historiasta.

Frank Herbert: Dyynin lapset
Juonittelut, naishahmot ja Arrakiksen muutos kiinnostivat, Leto-keskeisyys ja filosofiset jorinat eivät.

Jean Giono: Mies joka istutti puita

Nopealukuinen ja helppo klassikkonovelli luonnonsuojelusta.

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu

Ennen kaikkea hyvä ajankuva ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä Englannista.

Malin Falch: Harukan toive

Olen pitänyt tästä Falchin Pohjantuli-sarjasta, mutta lukeminen loppui silti tähän osaan. Suurin syy on se, että en enää pidä piirrosjäljestä. En tiedä onko tullut kiire saattaa uutta tarinaa maailmaan vai mikä, mutta kuvitus on todella pelkistettyä sarjan alkupäähän verrattuna.

Zeina Abirached: Pääskysen leikki

Komea omaelämäkerrallinen sarjakuva yhteisöllisyydestä Libanonin sisällissodan keskellä.

Aura Koivisto: Harhamat

Kiinnostava ekofantasiamaailma, jota ajoittain saarnaava ote vähän häiritsi.

Jani Kaaro & Jussi Kaakinen: Maailman pahimmat paikat
Nopealukuinen nuorten tietokirja universumin ääriolosuhteista.

Alison Davies & Jesús Sotés Vicente: Tähtitaivaan tarinoita

Kevyt tietokirja tähtikuvioista ja niihin liittyvistä taruista.

Marja-Leena Lempinen: Kaivosten kaupunki

Mukavasti kerrottua ruohonjuuritason historiaan 1930-luvun alun Kanadasta.

Merlin Sheldrake: Näkymätön valtakunta: miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme

Mielenkiintoinen tietokirja sienien maailmasta.

Emma Vieceli & Malin Rydén: Breaks Vol. 3

YA-sateenkaarisarjakuvasarjan viimeinen osa. Oli vähän pettymys, koska tässä keskityttiin niin paljon isien synteihin. Kuitenkin kuin tarinaa Ianin ja Cortlandin vuoksi, ja olisin toivonut enemmän tarinaa heidän suhteestaan.

Lynn Messina: Katala esitys

Rikosjuttu vei teatterimaailmaan, Bean vähättely alkaa jo vähän tympiä.

Andy Weir: Artemis

Rikosseikkailu Kuussa vei hyvin mukanaan.

Andy Weir: Artemis

Loikin yli harmaan, pölyisen tantereen Conradin kuplan valtavaa kupolia.

Tämä Andy Weirin Artemis on ollut lukulistallani aika kauan. Olen lukenut Weiriltä kaksi muutakin kirjaa ja koska pidin niistä, piti tämäkin tietenkin lukea.

Ja tykkäsin tästäkin! Olipahan mukaansatempaava seikkailu, joka oli harmi jättää kesken niinkin turhan asian kuin yöunien vuoksi. Viihdyin sekä juonen että hahmojen parissa, ja pidin tosi paljon Jazzista.

Tarinassa ollaan siis Kuussa ja sen ainoassa kaupungissa. Kuriiri ja salakuljettaja Jazz on asunut Artemiksessa koko ikänsä. Jazz rakastaa kotiaan ja kun se on vaarassa, hän huomaa tekevänsä miltei mitä tahansa sen pelastamiseksi.

Tässä on kieltämättä paljon yhtäläisyyksiä Weirin Yksin Marsissa ja Operaatio Ave Maria kirjoihin, mutta silti tämä on oma juttunsa. Yhteistä on nokkela päähenkilö, jonka äly joutuu koetukselle ääriolosuhteissa. Minusta oli kiva lukea taas suoranaisesta nerosta, joka joutuu lennosta keksimään ratkaisuja mitä oudompiin ongelmiin.

Kuten kahden muunkin kirjan päähenkilöt, Jazzkin on yksinäinen. Hänen tapauksessaan se kuitenkin on melkein vapaaehtoista ja tarinan edetessä hänet kiskotaan ulos poterostaan. Hänestä välitetään vaikka hän ajatusta henkee ja vereen vastustaakin.

Tarina eteni vauhdikkaasti ja oli hauskaa luettavaa!

Lisäpisteitä siitä, että Jazz on etniseltä taustaltaan saudiarabialainen. En muista, olenko ikinä lukenut toista romaania, jossa näin olisi. Artemis noin ylipäätään on monikulttuurinen kaupunki, jonka juuret ovat itse asiassa Keniassa ja monikansallisissa yrityksissä.

Kirjan tiedot:

Andy Weir: Artemis | Into 2019 | 325 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Artemis (2017) | Suomennos: Annukka Kolehmainen

Luettu myös:

Normandiani, Kirjapöllön huhuiluja, Oksan hyllyltä ynnä muut

Haasteet:

* Kohti ääretöntä : Vapaa valinta

Lynn Messina: Katala esitys (Beatrice Hyde-Clare ratkaisee #05)

Vera Hyde-Clare oli viettänyt suurimman osan vuosikymmenestä yrittäen sälyttää orvon sukulaistyttönsä ensimmäisen suostuvaisen, mitään epäilemättömän kosijan harteille.

Lynn Messinan Beatrice Hyde-Clare ratkaisee -sarja jatkuu Katalalla esityksellä. Tarina alkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi.

Bea ja Kasgraven herttua suostuvat lykkäämään häitään kokonaisella viikolla, jotta Bean perheellä ja seurapiireillä on aikaa toipua järkyttävästä kihlausuutisesta. Vihkimistä odotellessaan Bea saa uuden jutun periviholliseltaan eli naiselta, joka aikoinaan tuhosi parilla sanalla Bean alunperinkin vähäisen aseman seurapiireissä.

Jutun selvittäminen vie Bean ja Kesgraven 1800-luvun teatterimaailmaan, mikä sinänsä oli kiinnostavaa. Nämä ovat sellaisia hyvän mielen pehmodekkareita, joten rikosjuoni itsessään ei kovin kummoinen ollut ja lopun kiperä tilanne ratkaistiinkin nytkin takavasemmalta ilmaantuvalla deus ex serkulla.

Kirjaa oli kiva lukea, jos kohta toivoisin, että jatkuva Bean arvostelu loppuisi viimeinkin tai edes vähenisi huomattavasti. Juoni katkeaa tuon tuostakin muistutuksiin siitä, miten ankea Bea melkein kaikkien mielestä on ja miten ihmeellinen Kesgrave on rakastaessaan häntä.

Meri Kaparin suomennoksesta sen verran, että minua häiritsi se, miten sinuttelu ja teitittely menivät välillä aivan sekaisin. Ensin teititellään, sitten sinutellaan, sitten teititellään taas, yhden kohtauksen sisällä. Samaten henkilöiden arvoasemat toisiinsa nähden unohtuvat välillä aivan kokonaan ja sinuttelua on silloinkin, kun ei pitäisi olla.

Mutta ovat nämä sen verran leppoisia luettavia, että jatkan kyllä sarjan parissa. Jospa seuraavassa osassa päästäisiin alttarille asti!

Bea inhosi ajatusta siitä, että joku muu kuin hän itse pilkkasi Kesgravea.

Ja tämän isoäiti, tietenkin. Luonnollisestikin leskirouvalla, joka oli tuntenut Kesgraven syntymästä asti, oli myös siihen oikeus.

(s. 27)

Kirjan tiedot:

Lynn Messina: Katala esitys | Aula & Co. 2025 | 368 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: A Treacherous Performance (2019) | Suomennos: Meri Kapari

Haasteet:

* Helmet 2025 : 7. Hyvän mielen kirja

* Lukumatka menneisyyteen : 9. Historiallinen romaani, jossa nainen on aktiivinen toimija

Haastekoonti: Luonto sivuilla

Luonto sivuilla -haaste päättyy huhtikuun lopussa ja sainkin ruudukon täyteen muutamaa päivää ennen deadlinea. Kiitos taas kivasta haasteesta, @musteen.jaljet! Olen tykännyt tästä joka kerta, kun olen osallistunut.

Tällä kertaa jouduin lähestymään haastetta hieman eri tavalla kuin ennen. Haastekohdat eivät oikeastaan olleet kovin vaikeita, mutta kuitenkin sellaisia, että niitä tuli vastaan vähemmän ikään kuin vahingossa.

Piti siis lukea enemmän täsmäkirjoja, mikä ei kuitenkaan ollut ollenkaan huono juttu! Nyt luin useampia sellaisia kirjoja, joita olen monta kertaa katsonut ohimennen ja ajatellut, että pitääpä joskus lukea tuokin. No, nyt oli se joskus.

Siitäkin olen iloinen, että löysin sopivia kirjoja sarjakuvista, tietokirjoista, kaunokirjallisuudesta ja sekä aikuisten että lasten- ja nuortenkirjoista. Luonto on läsnä kaikenlaisessa kirjallisuudessa vaikka siihen harvemmin kiinnittää erityisesti huomiota.

Haasteeseen lukemani kirjat:

Kuolema: Lilja Sigurðardóttir: Kuolonmusta laava

Vuodenajat: Heini Harve-Rytsälä: Helikopterilääkäri

Uhanalainen: Kimmo Ohtonen: Tunturikettu: Pohjolan naalin tarina

Suomen luonto: Päivi Lukkarila: Skutsi

Kylmyys: Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan joulutarinat

Maisemien kuvaus: Roy Jacobsen: Rigelin silmät

Rakkaus luontoon: Maria Turtschaninoff: Anaché

Tuho: Jane Austen & Ben H. Winters: Järki ja tunteet ja merihirviöt

Luonnonkatastrofi: Eeva Meltio: Hiekka

Luonto symboliikkana: Helen Macdonald: H niin kuin haukka

Vehreys: Sarah Lark: Tulikukkien aika

Lämpö: Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa

Henkeäsalpaava: Samantha Harvey: Orbital

Sukupuutto: Aura Koivisto: Mies ja merilehmä

Meren suojelu: Leena Paasio: Meren koskettamat

Uuden syntyminen: Petter Sandelin: Osuma

Poikanen: Peter Brown: The Wild Robot

Luonnon ääriolosuhteet: Julian Sancton: Pimeän ja jään vangit: Belgican matka antarktiseen yöhön

Utopia: Mia Myllymäki: Huomistarhuri

Toivo: Jane Goodall, Douglas Abrams & Gail Hudson: Kirja toivosta

Monimuotoisuus: Stefano Mancuso: Kasvien tasavalta

Erämaa: Sarah Brooks: Harkitsevaisen kulkijan matkaopas takamaille

Luonnonsuojelu: Jean Giono: Mies joka istutti puita

Ekoromaani: Aura Koivisto: Harhamat

Elpyminen: Merlin Sheldrake: Näkymätön valtakunta: miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme

Merlin Sheldrake: Näkymätön valtakunta: miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme

Katsahdin ylös puunlatvaan.

Ulla Lempinen voitti hiljattain J. A. Hollon palkinnon tämän Näkymätön valtakunta -kirjan suomennoksesta. Palkinto jaetaan taidokkaalle tietokirjakäännökselle ja oli aivan varmasti ansaittu, sen verran haastava suomennettava tämän on täytynyt olla.

Aihe on nimittäin hyvin spesifi ja kirjassa on runsaasti siihen liittyvää erikoisempaa sanastoa. Kirjan kirjoittanut Merlin Sheldrake on brittiläinen sienitutkija ja rakkaus lajiin todella näkyy tässä. Tutkimuksiinsa liittyen hän on milloin maannut kompostissa, milloin kokeillut LSD:tä osana valvottua tutkimusta.

Sheldraken yrityksistä huolimatta en innostunut sienistä ihan yhtä paljon ja kirjan lukeminen kestikin yllättävän kauan. Mutta, se oli myös oikeasti kiinnostava, ymmärrettävästi kirjoitettu ja opin sienistä paljon uutta. En ollut koskaan ajatellut, miten monimutkaisen sieniverkoston päällä seisomme.

Yksittäisiä sienilajeja enemmän Sheldrake kertoo sienien erikoisista ominaisuuksista noin yleensä. Tiukat symbioosit, joissa kasvi ei pärjäisi ilman sienikumppaniaan. Ihmisen ikiaikainen kiinnostus päästä pienelle psykedeeliselle sienitripille. Sienien kyltymätön ruokahalua, jota voisi hyödyntää niin jätteiden hävityksessä kuin luonnon elvyttämisessäkin.

Välillä tuli tunne, että oltiin jollain aivan toisella planeetalla, jota asuttavat ihan vieraat avaruuden muukalaiset. Ehkä tärkeimpänä tästä jäikin mieleen se, miten vähän sienistä tiedetään. Mikä oli ällistyttävää, koska niitä on joka paikassa ja ne ovat niin tärkeä osa luontoa! Tutkijat eivät silti ole ratkaisseet esimerkiksi kysymystä siitä, miten sienet kommunikoivat ja havainnoivat ympäristöään.

Tämän jälkeen en myöskään enää katso jäkäliä samalla tavalla. Enpä tiennyt, että ne ovatkin itse asiassa levän ja sienen symbiooseja.

Kirjan tiedot:

Merlin Sheldrake: Näkymätön valtakunta: miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme | Gummerus 2024 | 354 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Entangled Life. How Fungi Make Our Worlds, Change Our Minds, and Shape Our Futures (2020) | Suomennos: Ulla Lempinen

Haasteet:

* Helmet 2025 : 14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon

* Luonto sivuilla : Elpyminen

Marja-Leena Lempinen: Kaivosten kaupunki

Junamatka oli uuvuttava, ei pituuden vuoksi, vaan aivan muista syistä.

Palasin taas miltei sadan vuoden takaiseen Kanadaan Marja-Leena Lempisen Kaivosten kaupungin myötä. Pidin sarjan ensimmäisestä osasta ja tämä toinen jatkaa tarinaa yhtä mukavalla otteella.

Ollaan siis Kanadassa vuodessa 1929. Tarina jatkuu suoraan siitä, mihin Naisten taivas jäi. Jenny muuttaa Torontosta Timminsiin ja löytääkin heti töitä täysihoitolan emännöitsijänä. Itsenäinen elämä maistuu hyvältä, mutta sitä varjostavat suuren pörssiromahduksen seuraukset ja suomalaisten siirtolaisten keskuuteen syntyvät levottomuudet.

Näissä kirjoissa ollaan niin ruohonjuuritasolla, että näitä on ilo lukea sen vuoksi. Jennyn kautta nähdään, millaista arkea tavallinen työläinen on viettänyt ja miten suomalaisten siirtolaisten yhteisö on rakentunut. Dramaattiset tapahtumat ovat sellaista arjen draamaa, joka vaikuttaa suhteellisen pienen piirin elämään, mutta on kuitenkin heille hyvin merkittävää.

Jennyn romanssikin on arkinen kahden aikuisen löytämä kumppanuus ja hiljalleen kehittyvä rakkaus. Suhdedraama nousee ihan vain siitä, että kyseessä on kaksi erilaista, itsenäistä ihmistä, jotka ovat tottuneet tekemään omat päätöksensä. Toisen huomioon ottaminen pitää opetella.

Tämän tavallisen arjen taustalla on toki suuria asioita. Pörssiromahduksen aiheuttama lama ja työttömyys näkyy Timminsissäkin, jonne kerääntyy kulkureita ja jossa elanto hankitaan joskus laittominkin keinoin. Jenny toteaakin olevansa hyväosainen, onhan hänellä työ ja asunto, ja rahaa kertyy sukanvarteenkin.

Toinen suuri tarinanlanka on sikäli poliittinen, että siirtolaisten yhteisön rivit alkavat hajota. Jenny onkin surullinen huomatessaan, että kotimaan sisällissodan jakolinjat alkavat näkyä entistä vahvemmin myös Timminsissä. Lama ja epävarma toimeentulo kärjistävät mielipide-eroja ja tunnelma on kireä.

Tarina jää tässä suvantovaiheeseen ja on kyllä pakko lukea se sarjan viimeinenkin osa, jotta tietää toteutuvatko Jennyn unelmat.

Kirjan tiedot:

Marja-Leena Lempinen: Kaivosten kaupunki | Icasos 2022 | 260 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Amman lukuhetki, Kirjojen kuisketta, Kirjarouvan elämää ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2025 : 18. Kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa

* Lukumatka menneisyyteen : 19. Kotimainen historiallinen romaani