Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmella salamoi (Jylhäsalmi #02)

Anna heilautti kättään hopeanvärisen maasturin kuljettajalle, istahti pieneen siniseen Toyotaansa ja starttasi.

Ennakoin jo kesän alussa, että jossain vaiheessa saattaa iskeä vähän maalaisromanttinen olo. Sitä silmällä pitäen lainasin valmiiksi Kirsi Pehkosen Jylhäsalmi-sarjan toisen osan Jylhäsalmella salamoi.

Olin oikeassa ja se olo tuli nyt, näköjään samoihin aikoihin kuin Ylen toimittajalle, joka teki genrestä ihan jutunkin. Ajallisesti tämä kirja sattui samaan saumaan, tarina nimittäin alkaa elokuun alussa.

Juoni on käytännössä sama kuin sarjan ensimmäisessä osassa. Kiinteistövälittäjä Anna muuttaa vanhaan puutaloon ja haaveilee oikeasta maalaisidyllistä. Siihen piti kuulua miesystäväkin, mutta tyyppi päättääkin jäädä Englantiin. Onneksi Jylhäsalmelta löytyy salskeita miehiä jokaisen sinkkunaisen tarpeisiin.

Sen suurempia yllätyksiä ei kirja tarjoile, mutta eihän sen ole tarkoituskaan. Kaikki on tuttua ja turvallista, ja draama on tasoa naapuri yrittää hiippailla marjavarkaisiin. Lopussa on vähän isommat kierrokset ja genretyypillisiä typeriä väärinkäsityksiä, mutta tunnelma on siitäkin huolimatta laiskan leppoisa. Mikäpä se on maalaismaisemista ja oman pihan antimista nauttiessa.

Luulen, että jatkan näiden lukemista silloin tällöin. Nämä ovat sujuvasti kirjoitettuja ja nopeasti luettuja, joten maalaisromantiikan kaipuuseen ne toimivat mainiosti.

(Mutta nyt kun asia tuli puheeksi, niin en oikein kestä noita genretyypillisiä väärinkäsityksiä. Enkä etenkään sitä, miten oletus on, että sympatiani ovat aina päähenkilön puolella.

Jos vetäiset itkupotkuraivarit ja stalkkerimoodin päälle heti, kun ihastuksesi puhuu tuntemattomalle naiselle, ongelma olet sinä, ei ihastus tai tämä toinen nainen. Vähän hei jäitä hattuun, saa ihmisellä ystäviä olla ja noin kahden viikon tuntemisen jälkeen et voi olettaa tunnistavasi joka ainoaa henkilöä, jonka ihastuksesi tuntee.

Olisi kiva, jos tästä troopista päästäisiin eroon eikä jokainen ihastukselle puhuva nainen saa heti päähenkilön vihoja niskaansa…)

Kirjan tiedot:

Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmella salamoi | Karisto 2018 | 197 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kirjakaapin avain, Kirjahullun päiväkirja, Amman lukuhetki ynnä muut

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella (Jylhäsalmi #01)

Riina haeskeli tuttuja maamerkkejä linja-auton ikkunoiden ohikiitävistä maisemista.

Kirsi Pehkosen Jylhäsalmi-sarja on kirjaston kestosuosikkeja. Viihdekirjallisuuden fanit näyttävät löytävän sen aina ennemmin tai myöhemmin. Koska kirjastotäti suosittelee mitä vain, olen suositellut sarjaa suvereenisti lukematta yhtään sen kirjaa. Riittää kun sanoo, että tästä tykätään tosi paljon, kannattaa ainakin kokeilla.

Mutta nyt! Nyt kun tämä ensimmäinen osa Sydämenasioita Jylhäsalmella oli kerrankin hyllyssä, päätin sivistää itseäni. Vaikkei tämä minussa kovin suuria intohimoja herättänytkään ymmärrän kyllä, miksi tästä niin pidetään.

Takakansi lupaa maalaisromantiikkaa ja maalaisidylliin tarina sijoittuukin. Opettajaksi valmistunut Riina on jätetty ja mikäpä se on nuolla haavojaan Jylhäsalmen rannoilla. Töihin pääsee sukulaisen lossikahvilaan ja voi että se Suomen suvi onkin ihana kun on oma pieni mökki ja kaikki.

Oikeasti tästä jäi kyllä sellainen fiilis, että olisinpa omalla pienellä rantamökkeröisellä viettämässä kesäiltaa. Maisemia ja kesää on kuvattu hienosti, ja vaikka juonessa tai hahmoissa ei ollut yhtään ainoaa yllätystä, kirjan luki mielellään loppuun asti.

Saatanpa jopa jatkaa sarjan parissa aina kun alan kaivata tällaista maalaisromanttista tunnelmaa. Käsittääkseni sarjan kirjat ovat melko itsenäisiä teoksia vaikka niissä samoja tyyppejä pyöriikin. Ilmeisesti Jylhäsalmi on muuttovoittoinen ja rakkaudessa epäonnisia naisia houkutteleva paikka!

Kirjan tiedot:

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella | Karisto 2017 | 190 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Amman lukuhetki, Luetut kirjat, Ja kaikkea muuta ynnä muut

Haasteet:

* Kesäkirjabingo : Kesäsade