Jatketaan hienojen kotimaisten historiallisten romaanien parissa. Kultalangan kehrääjä oli yksi niistä kirjoista, joita oikein odotin tänä syksynä. Eikä vain siksi, että olen käynyt Tampereella komeassa Tirkkosen talossa. Talon historiasta en tiennyt sen enempää ja se alkanee aueta tämän uuden sarjan myötä.
Tässä kirjassa ollaan vuodessa 1865. Maria palaa kotiinsa Tyrväälle oltuaan vuosia Turun arkkipiispan kartanossa palvelijattarena. Elämälle pitäisi löytää uusi suunta joko työn tai puolison merkeissä. Jälkimmäinen löytyy kulkukauppias Johan Tirkkosesta, joka vie Marian mukanaan Tampereelle.
- - kunnialliset ja säädylliset miehet olivat harvassa. Enemmän oli petollisia ja köyhiä, leikillänsä hakkailijoita ja koketeeraajia. Sellaista kukkoilua ja teerenpeliä minä en kaivannut. Miehen kauneus antoi tietysti silmille ja sielulle iloa, mutta naimakauppa oli ennen muuta järjen kysymys.
(s. 88)
Tässä oli taas niin mainiota aikakauden kuvausta, että ai että. Se näkyy jo Mariassa hahmonakin, häntä nimittäin vaivaa tavallista enemmän synnintunto, joka on tarttunut arkkipiispan taloudessa. Tokihan Tyrväällä ollaan Jumalaa pelkäävää kansaa noin yleensäkin, mutta Marian tapauksessa se tuntuu vielä vähän henkilökohtaisemmalta. On vaikeaa olla tarpeeksi nöyrä ja kuuliainen nuori nainen, kun on niinkin tarkkasilmäinen kuin hän on.
Tykkäsin Mariasta ja siitä, miten hänen hoksaavaisuutensa ja järjestelmällisyytensä tekee hänestä hyvän kauppiaan. Hän on huomannut, että kaikki kannattaa kirjoittaa ylös ja huomioi mikä menee kaupaksi missäkin. Maria on myös syntynyt sikäli onnekkaaseen aikaan, että ainakin Tampereella naisen on mahdollista osallistua kaupankäyntiin.
Tästä saadaan vähän esimakua tässä kirjassa, mutta aiheeseen sukelletaan varmasti syvemmin myöhemmin. Oli kiinnostavaa lukea aikakauden kauppiaskulttuurista ja sen monimuotoisuudesta. On kivijalkakauppiaita, jotka puolustavat reviiriään kynsin hampain, on kulkukauppiaita, jotka toimivat joko itsenäisinä yrittäjinä tai toisten palkollisina, on naisia ja miehiä ja paljon erilaisia tuotteita.
Mariaa kiinnostavat jo tässä vaiheessa etenkin kankaat ja langat, koska eletään murrosaikaa teollisesti tuotettujen ja itsetehtyjen kankaiden välillä. Finlaysonin tehdas raksuttaa Tampereella kotimaista tuotantoa ja tuontikankaitakin piisaa. Ei tarvitse olla todella varakas ostaakseen sen sijaan, että tekisi itse.
Tykkäsin kirjasta paljon ja lukaisin tämän nopeasti. Tarina eteni jouhevasti Marian mukana ja monta juonenlankaa jäi roikkumaan ilmaan. Jatkoa odotellessa!
Kirjan tiedot:
Johanna Valkama: Kultalangan kehrääjä. Otava 2026. 298 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti