D. B. John: Pohjoisen tähti

Meri oli tyyni sinä päivänä, kun Soo-min katosi.

Jenna Williams ei ole päässyt yli kaksoissisarensa katoamisesta. Hän saa ainutlaatuisen tilaisuuden selvittää tapausta, kun CIA värvää hänet joukkoihinsa. Samaan aikaan Pohjois-Korean maaseudulla rouva Moon löytää pellolta avustuspaketin, joka avaa hänelle uusia ovia mustan pörssin kauppaan. Korkea-arvoinen virkamies Cho Sang-ho puolestaan asuu Pjongjangissa ja kun hänen taustojaan aletaan tutkia, menneisyydestä paljastuvat seikat muuttavat hänen koko elämänsä. 

Olen juuri niitä ihmisiä, joita Pohjois-Korea kiinnostaa. En nyt sentään katso jokaista dokumenttia tai lue jokaista kirjaa, mutta osan kuitenkin. Tässä Yhdysvaltoihin ja etenkin Pohjois-Koreaan sijoittuvassa jännärissä on kolme eri kertojaa, joiden tarinat liittyvät lopulta toisiinsa. Jennan, tai oikeastaan Jee-minin, ja hänen sisarensa Soo-minin äiti on amerikankorealainen ja isä puolestaan musta amerikkalainen. Syntyperällä on väliä tässä kirjassa, jossa kaikki kytkeytyy lopulta pohjoiskorealaiseen rotu- ja sukuajatteluun.

Varsinainen tarina alkaa vuonna 2010, 12 vuotta sen jälkeen kun Soo-min katosi Etelä-Korean rannikolta. Katoaminen kirjattiin hukkumiseksi, mutta Jenna ei usko sisarensa kuolleen. Jenna on yliopiston apulaisprofessori erikoisalanaan Pohjois-Korea, minkä vuoksi hänet värvätään CIA:n riveihin. Totta kai Jenna on se, joka paljastaa salaliittoja ja osoittautuu näppäräksi kiväärin kanssa. En oikein lämmennyt hänen hahmolleen, joka tuntui hyvin yksiulotteiselta. Jennan juttu on Soo-minin löytäminen ja siinäpä se. Juuri hänen kohdallaan juoni lähti lopulta lapasesta ja juonenkäänteistä tuli erittäin epäuskottavia.

Kiinnostavampi osuus oli Cho Sang-hon tarina. Hänen veljensä on saamassa ainutlaatuisen ylennyksen ja sen myötä suku tutkitaan suurennuslasin kanssa. Veljekset ovat adoptiolapsia ja pian Chon pintaan nousee tuskanhiki. Taustalta ei löydykään sotasankareita vaan jotain ihan muuta. Kello tikittää taustalla kun Cho yrittää löytää pakotien kauheasta tilanteestaan. Hän saa kokea karvaasti pohjoiskorealaisen (epä)oikeusjärjestelmän, jonka mukaan syyllisen lisäksi rangaistaan myös hänen sukulaisiaan kolmessa sukupolvessa.

Rouva Moonin tarina oli kuitenkin suosikkini. Raskaaseen viljelytyöhön tuomittu vanha rouva löytää rajan takaa lähetetyn avustuspaketin. Paketin kymmenen suklaakeksiä avaavat rouva Moonille uusia ovia torilla, jonka mustan pörssin kauppaa katsotaan yleensä läpi sormien ja lahjusten. Cho Sang-ho pääsee käymään Yhdysvalloissa ja näkee siellä, miten rajojen ulkopuolella todella eletään. Rouva Moon havahtuu vastaavasti torilla, jossa yksi suklaakeksi on yhtä arvokas kuin hänen miehensä selkänahasta revitty kahden kuukauden palkka.

Rouva Moonin kautta kuvataan köyhän pohjoiskorelaisen arkea, jossa selviytyminen on vaikeaa ja elämän realiteetit (kuolema, lahjonta, nälkä, epäoikeudenmukaisuus) tuskallisen tuttuja. Cholle on järkytys huomata, että hän elääkin julmassa diktatuurissa. Rouva Moon on tiennyt sen jo pitkän aikaa.

Rakas johtaja tunsi kansansa tuskan ja itki heidän puolestaan. "Olen kanssanne tällä vaativalla marssilla", hän sanoi heille. "Siitä, joka kestää nämä koetukset, tulee todellinen vallankumouksellinen. Televisiouutisissa näytettiin, kuinka hän söi yksinkertaisia perunaruokia solidaarisuudesta kansan ahdingolle, mutta rouva Moonin silmissä hänen mahansa näytti runsaammalta kuin koskaan. 

(s. 104)

Sinänsä kirja ja sen tarina eivät tarjoa mitään yllättävää. Tarkoitus on kuvata Pohjois-Korean hallinnon julmuutta ja siinä se kyllä onnistuu erinomaisesti. Tarinassa on sekä raa'an kidutuksen että hirvittävien työleirien kuvauksia, ja lisäksi Chon ja rouva Moonin arkea värittävää tavallisempaa, mutta aivan yhtä järjestelmällistä julmuutta ja järjettömyyttä. Isän ja Pojan kuvat on oltava seinillä ja niiden pölyttömyyttä tutkitaan säännöllisesti. Nälkää näkevät katulapset käyttävät huumeita päästäkseen hetkeksi pois heitä ympäröivästä kauheudesta. Kovalla työllä hankitut rahat voivat olla hetkessä arvottomia, jos suuri johtaja niin päättää. Keskitysleireillä ihmisen henki on vielä arvottomampi.

D. B. John on kirjoittanut Pohjois-Koreasta paenneen Hyeonseo Leen Seitsemän nimen tyttö -muistelmat yhdessä hänen kanssaan, joten hänellä on varmasti enemmän näkemystä maahan kuin monella muulla. Kirjan lopussa on pieni tietopaketti kirjassa käsitellyistä aiheista, joissa muuten tosiaan on juonipaljastuksia juonen suhteen. Tälle on tulossa jatkoakin ja luultavasti luen sen, oli tämä kuitenkin sen verran sujuvasti kirjoitettu.

Kirjan tiedot:

D. B. John: Pohjoisen tähti | Bazar 2020 | 528 sivua | kirjastosta

englanninkielinen alkuteos: Star of the North (2018) | suomennos: Kristiina Vaara

Luettu myös mm.:

Kirjarouvan elämää, Luettua ja maistettua, Kirjanmerkkinä lentolippu ynnä muut

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2020 - 19. kirja, jota luet yhdessä jonkun toisen kanssa [33/50]