lauantai 24. marraskuuta 2018

Sirpa Saarikoski: Kesä kasiysi

Sirpa Saarikoski:
Kesä kasiysi
176 s.
Karisto 2017
Kirjastosta

Asettaudun kuskinpenkille ja säädän taustapeilit sopivaksi.

Vuosi on 1989 ja Kati ajaa kirjastoautoa Tampereella. Hänen työparinaan on Mika, jonka Kati yrittää saada yhteen reitillä asuvan Eevan kanssa. Kati itse yrittää luoda jonkinlaista yhteyttä nakkikioskilla tapaamaansa komeaan Topiakseen. Kesäloman alkajaisiksi on suunniteltu festari, jonne Kati ystävineen lähtee permanentit tuulessa liehuen ja kirjastoauton kumi palaen.

Jos Saarikoski yhdessä asiassa onnistuu niin se on 1980-luvun tuominen takaisin lukijan silmien eteen kaikkine karmeuksineen. En nyt puhu poliittisesta ilmapiiristä tai mistään muusta vakavasta, vaan muodista. Voi sitä permanenttien, olkatoppausten ja takatukkien määrää, joka näin lyhyeenkin kirjaan mahtuu! Kun noin 32-vuotias Kati lähtee ostamaan muodikkaita vaatteita, mukaan päätyvät sinapinkeltainen jakku olkatoppauksilla sekä glitterinen haalari. Melkein itken verta pelkästä ajatuksestakin. 

Tässä taas kuvaillaan muodikasta miestä:

Tällä on yllään tyylikkäät väljästi vekitetyt housut ja lyhyt bleiseri olkatoppauksilla, muistuttaa vähän Modern Talkingin tyyliä. Jos Mika antaisi hiustensa kasvaa takaa, niin saisi takatukan.
(s. 95)


Saisi takatukan eli se on hiusten toivottava tila. Voihan itku.

Aitoa kasaritunnelmaa luovat myös monet, monet viitteet ajan musiikkiin ja kirjoihin. Musiikkia kuunnellaan C-kasetilta ja totta kai joku on aina varustautunut kynällä sille varalle, että nauha kelautuu ulos kasetista. Kirjasto toimii Detroit-järjestelmällä, asiakkaiden kirjastokortin numero kirjataan ylös kirjan lainakorttiin ja Kati haaveilee ATK:n saamisesta kirjastoautoon. Sinkkunaisen vapaa-ilta vietetään syömällä mokkaruutuja ja juomalla Spritea Napakymppiä katsellen. ...Tämä itse asiassa osoittaa, että ympäri mennään yhteen tullaan ja Napakymppi on ikuinen. Lisäksi elämä ilman kännykkää tarkoittaa, että puhelinta on pakko päivystää kotona. Entä jos joku soittaa juuri kun olet vessassa? 

Kasaritunnelma on niin aitoa, että ihan harmittelen etten suuremmin pitänyt kirjasta. Kati ärsytti minua suunnattomasti olemalla täysin sokea kaikelle, mitä hänen ympärilleen tapahtui. Minä en vain pidä hahmoista, joiden maailma pyörii täysin oman navan ympärillä. Ihan kävi sääliksi Mikaa, jonka jokainen paitsi Kati itse tietää olevan ihastunut Katiin.

Toisaalta paljon pisteitä siitä, että tapahtumapaikkojen keskiössä on kirjastoauto! Mielestäni auto, Katin ja Mikan työ siellä sekä auton asiakkaat on kuvattu mainiosti. Olen ollut joskus mukana autoreiteillä ja toki jutellut kuskien kanssa heidän työstään. Kirjan kuvauksen tuntuivat aidoilta huoltoasemataukoja ja asiakassuhteita myöten. 

Jäin nyt kyllä miettimään miten karmean ysärikirjan Saarikoski osaisi kirjoittaa. Kreppitukka ja vyölaukut! Voisiko sitä edes lukea?


Luettu myös mm.:

Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2018 - 5. kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit [40/50]

4 kommenttia:

  1. Hauskasti kirjoitettu! :D Itse olen syntynyt vasta ysärillä, mutta kyllä kasarin muoti vain olikin ehhh.. säväyttävää. Minä luin tämän tuoreeltaan ja nautin kirjan kesäfiiliksestä. Oli myös kiva kurkata 1980-luvun kirjastomaailmaan ja kirjastoautoon, joten sinänsä miljöö oli onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsi se minäkin olin 80-luvulla, mutta kun noita vanhoja perhekuvia katsoo niin voi kauhistus sentään. :D Tai ihan vain YouTubesta musiikkivideoita. Se oli kyllä ihan omanlaisensa tyyli...

      Minä pidin myös miljööstä ja kirjastoauto oli kyllä hauskan erikoinen valinta ja päähenkilön työpaikka. Enpä näin äkkiseltään muista nähneeni toisessa kirjassa.

      Poista
  2. Minä olen 80-luvun nuori ja nautin kyllä tästä kirjasta suuresti heti silloin kun se ilmestyi! Tärkeintä itselleni oli juuri se kasarifiilikseen pääseminen (nostalgia!), mutta plussaa tuli kyllä myös kirjastoautosta ja kepeydestä. Sitä en enää muista, mitä itse ajattelin Katista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin kyllä siitä, että tapahtumien keskiössä oli juuri kirjastoauto kaikista maailman työpaikoista. :D Minäkin pidin muuten kirjasta, mutta Kati ärsytti aikas paljonkin ja se on harmi kun niin käy päähenkilön kohdalla.

      Poista