Hädin tuskin 15-vuotias Lucrezia di Cosimo de’ Medici naitetaan yli kymmenen vuotta vanhemmalla Alfonso d’Estelle. Aviomies vaikuttaa kohteliaalta ja ystävälliseltä, mutta pian hänestä alkaa paljastua synkkiä piirteitä.
Vallan ihastuin Maggie O’Farrellin Hamnetiin ja varasinkin tämän heti, kun se oli mahdollista. En kuitenkaan saanut luettua kirjaa ennen kuin nyt, mutta tämän pahaenteinen tunnelma sopikin loistavasti pimeiden syysiltojen ratoksi.
Tällä kertaa tarinassa liikutaan 1550-luvun Firenzessä. Kirjan päähenkilöt perustuvat oikeasti eläneisiin henkilöihin ja O’Farrell punoo hienon tarinan Lucrezian ympärille. Hänestä ei tiedetä kovin paljoa: on upea muotokuva ja tieto siitä, että vajaa vuosi häiden jälkeen hän oli kuollut. Virallinen kuolinsyy oli sairaus, mutta liikkui myös huhuja siitä, että aviomies olikin murhannut hänet.
Tarinassa kuvataan hienosti aikakautta ja Lucrezian elämää ennen ja jälkeen häiden. Hän kasvaa isänsä hovissa, jossa äidilläkin on paljon sananvaltaa ja tyttärien koulutusta pidetään tärkeänä. Lucrezia on rohkea ja älykäs, loistava taiteilija, jota vanhemmat ja sisarukset eivät useinkaan ymmärrä.
Alun perin Alfonson morsian oli Lucrezian isosisko, jonka kuoltua velvollisuus lankeaa Lucrezialle. Hänen vanhempiensa avioliitto on onnellinen, rakastava ja toisiaan kunnioittava, ja sellaista Lucreziakin toivoo itselleen.
Valitettavasti pian häiden jälkeen käy ilmi, että Alfonson hovissa Lucrezialla on vain yksi tehtävä: tuottaa suvulle miespuolinen perijä. Hänellä tai hänen mielipiteillään ei ole mitään merkitystä miehelle, joka on armoton yksinvaltias. Kun raskautta ei ala kuulua, häkki Lucrezian ympärillä alkaa kutistua.
Arvatkaapa muuten, kenen syy lapsettomuus oikeasti oli? Alfonso ei ikinä saattanut naista raskaaksi, ei avioliitossa tai sen ulkopuolella.
Lucrezia ymmärtää äkkiä, että jokin olennainen osa hänestä ei tule taipumaan, ei tule milloinkaan antamaan periksi. Hän ei mahda sille mitään - hän vain on sellainen. Ja Alfonso, joka on niin taitava ja nopea lukemaan ihmisiä, on varmasti aavistanut sen. Miksi mies muuten olisi raivostunut hänelle, ellei murtaakseen tuon linnoituksen muurit, vallatakseen sen ja julistautuakseen voittajaksi?
(s. 279)
Kirja oli vähän turhan pitkä, tarinaa olisi mielestäni voinut tiivistää jonkin verran. Se pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja firenzeläisten hovien kuvaukset olivat kiinnostavaa luettavaa. Lucrezia tuntuu tarinassa tytöltä, joka on syntynyt aivan väärään aikaan ja olisi ansainnut elää jossain, jossa hän olisi saanut antaa lahjakkuutensa kukoistaa. Näinhän se varmasti monien ihmisten kohdalla oli ja on edelleen.
Kiehtova kirja ja tarina! Toivottavasti O’Farrell kirjoittaa lisää historiallisia romaaneja.
Kirjan tiedot:
Maggie O’Farrell: Lucrezian muotokuva | S&S 2023 | 428 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The Marriage Portrait (2022) | Suomennos: Leena Ojalatva
Luettu myös:
Lumiomena, Kirja hyllyssä, Kirjareppu ynnä muut
