Carrie Fisher: Shockaholic

Carrie Fisher:
Shockaholic
120 s.
Simon & Schuster 2011
ekirja kirjastosta

What was it I wanted to tell you?

Vuoden ensimmäisenä kirjana luin Carrie Fisherin kirjan Wishful Drinking ja päätin lukea häneltä muitakin teoksia. En odottanut saavani seuraavaa opusta käsiini ihan näin nopeasti! Kuten Wishful Drinking, myös Shockaholic on omaelämäkerrallinen teos, joka perustuu Fisherin yhden naisen lavashow'hun. Myös tässä kirjassa Fisher on onnistunut käsittelemään erittäin henkilökohtaisia ja vaikeita asioita (mustan) huumorin avulla. Tällä kertaa Fisher avautuu sähköshokkihoidoista, lihomisestaan, kuuluisista ystävistään ja suhteesta isäänsä Eddie Fisheriin. 

Noista ETC-hoidoista kertominen antoi minulle ihan uuden ja erilaisen näkökulman niihin. Myös minua ovat vainonneet elokuvista tutut mielikuvat melkein lobotomiaan johtavista sähköshokeista, joiden vuoksi potilasraukka kiemurtelee hoitopöydällä luut katkeillen. Ei se niin enää mene, sanoo Fisher jolla oli ihan samanlaiset pelottavat kuvat mielessään. Hoito on suhteellisen turvallinen ja ainoa (jos kohta melkoisen merkittävä) haittapuoli siinä on se, että se vie pakostakin ihmisen muistoja mukanaan. Fisher ei esimerkiksi osaa enää sanoa tarkalleen miksi lopulta päätti mennä hoitoihin, ja näiden kirjojen yksi tarkoitus onkin toimia hänen omana muistinaan. 

But since I expect to have a bad memory now, I pay extra attention to things, as if there's going to be a pop quiz about my life at the end of each day. What do I recall about what I did? So I try to make a point of remembering things while they're happening.

(s. 17)

Niihin kuuluisiin ystäviin lukeutuvat muun muassa Elizabeth Taylor, Michael Jackson ja ilmeisesti myös Meg Ryan. Oli huvittavaa lukea kirjaa, jossa tällaisia kuuluisia nimiä tiputeltiin ihan normaaleihin tilanteisiin. "Ai niin, ja kävin lounaalla äidin, Elizabethin ja Meg Ryanin kanssa." Fisher tuokin Michael Jacksonia käsittelevässä luvussa esille sen, miten vaikea kuuluisien ihmisten on olla normaalissa kanssakäymisessä ns. tavisten kanssa. On helpompaa jutella toiselle staralle, joka ei tuijota sinua rahan-/hullun-/palvonnankiilto silmissä.

The other people who aren't rendered strange around famous people are generally... other famous people! In such instances, the issue of celebrity is neutralized, and they are feel to move on to whatever they like or don't like about one another in the usual human way. So that partly explains why Michael might have enjoyed hanging out with say, Elizabeth Taylor, for example, or even maybe me! (Yes, that's what all this finally boils down to - me, me, me, me, me!)

(s. 39)

Jäin kyllä ihan koukkuun näihin Fisherin kirjoihin. Hän eli hyvin mielenkiintoisen ja vaikean elämän, ja omalla tavallaan nämä kirjat ovatkin selviytymistarinoita. The Princess Diarist on nyt varauksessa eli sitä odotellessa!

Haasteet:

* Tietokirjahaaste [kirja 1]

* Helmet-lukuhaaste 2018 - 6. kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa [11/50]

Luin e-kirjana, mutta löytyy myös painettuna.

Carrie Fisher: Wishful Drinking

Carrie Fisher:
Wishful Drinking
105 s.
Simon & Schuster, 2008
e-kirja kirjastosta

So I am fifty-two years old.

Taisin olla töissä kun luin uutisista, että Carrie Fisher on kuollut. Vaikea uskoa, että siitä on jo reilu vuosi. En ole julkkis-stalkkeri, joten en tiennyt Fisherin elämästä oikeastaan paljon mitään. En edes sitä, että hän oli Debbie Reynoldsin tytär, joten asuin selvästi kiven alla kaivon uumenissa. Sen tiesin, että hän on taistellut erilaisten riippuuvuuksien ja bipolaarisen mielialahäiriön kanssa melkein koko ikänsä. Lisäksi tiesin, että hänellä on kirpeän sarkastinen huumorintaju, jota ei voi kuin ihailla. Fisher-tietämykseni oli siis hyvin pinnallista ja kun hänen nimensä mainittiin, ensimmäisenä mieleeni tuli tietenkin prinsessa Leia.

Wishful Drinking on Fisherin ensimmäinen omaelämäkerrallinen teos. Se perustuu hänen yhden naisen lavashow'nsa ja on raa'an rehellinen tarina julkkisperheistä, addiktioista ja vaikeasta sairaudesta. Pieneen sivumäärään on tiivistetty paljon asiaa ja minulla jäi päällimmäisenä mieleen se, että olisi ollut huikeaa nähdä Fisher ja show livenä. Kirja on hyvä, mutta show oli varmasti ollut parempi, koska ymmärtääkseni Fisher oli luonnossa hyvin eläväinen ja erinomainen kertoja. 

Huumorista huolimatta epäilen, että en olisi selvinnyt show'n läpi kuivin silmin. Tarinahan alkaa jo sillä, että Fisher kertoo halunneensa kirjata asioita muistiin sille varalle, että sähköshokkihoidot veisivät hänen muistinsa. ECT:llä hoidetaan vakavaa masennusta.

Fisher ruotii kirjassa läpi lapsuutensa ja muun muassa sen, miten vaikea hänen oli pienenä ymmärtää todellisuuden ja elokuvamaailman ero.

I grew up visiting sets, playing on backlots, and watching movies being made. As a consequence, I find that I don't have what could be considered a conventional sense on reality. - - my reality has been formed by Hollywood's version of reality. As a child, I thought that Father Knows Best was real and that my life was fake. When I think about it now, I may not have been far wrong.

(s. 18)

Ohimennen mainitaan sekin, että George Lucas kielsi Fisheriä käyttämästä rintaliivejä prinsessa Leian valkoisen mekon alla. Miksi? Koska Lucasin mukaan ihmiskeho laajenee avaruuden painottomuudessa ja koska rintsikat eivät, niihin voisi vaikka tukehtua! Myönnä vain, että halusit kuvitella Fisherin alastomana ohuen valkoisen kankaan alla. Muutenhan sama logiikka olisi pätenyt myös esimerkiksi Harrison Fordin housuihin. 

Enimmäkseen kirja on kuitenkin kertomus riippuvuuksista ja siitä, miten ne ja bipolaarisuus ruokkivat toisiaan Fisherin elämässä. Alkoholi, kokaiini, tupakka, seksi, Fisherin mukaan kaikki ideat vaikuttivat loistavilta sairauden maniavaiheessa. Masennusvaiheessa niiden hinta puolestaan tuntui aina liian kovalta.

But I think if you have the expectation that you're going to be happy throughout your life - more to the point, if you have a need to be comfortable all the time - well, among other things, you have the makings of a classic drug addict or alcoholic. Which is obviously what I became.

(s.74)

Kaikesta huolimatta kirjasta jäi oikeastaan aika hyvä mieli. Fisher oli kokenut kovia, mutta rivien välistä paistaa kuitenkin usko elämään ja selviytymiseen. On hieman epätodellista ajatella, että kirja on kirjoitettu noin 10 vuotta sitten ja hänen äänensä kuuluu haudan takaa. Luulenpa, että luen ne muutkin Helmetin OverDrivesta löytyvät Fisherin kirjat.

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2018 - 22. kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin [1/50] 

Viittauksia löytyy Tähtien sodasta musiikkiin, musikaaleihin ja muihin elokuviin asti, Hollywood-kuuluisuuksista puhumattakaan.