Aura Koivisto: Harhamat

Valtakunnan rajalla on unohtunut kolkka, missä vuorten rinteitä peittävät sakeat metsät ja jokilaakson tulvaniityillä kasvaa väkevä ruohosto.

Tämä Aura Koiviston Harhamat jäi jo ilmestyessään mieleeni kauniin kannen vuoksi. Sen on suunnitellut Elina Warsta ja jotenkin melkein arvasin sen ihan vain tyylin perusteella.

Itse tarina on hieman saarnaavaa ekofantasiaa, jossa on todella mielenkiintoinen maailma. Nimettömäksi jäävä päähenkilönainen muuttaa Aberraniaan, valtakunnan syrjäseudulle. Hän haluaa paeta urbaania kaupunkielämää ja etsiä elämälleen merkitystä luonnosta.

Näitä tavoitellessaan hän tutustuu naapureihinsa, jotka ovatkin varsin erikoista porukkaa.

Tykkäsin tästä juonesta ja kirjavasta hahmogalleriasta. Juonellisesti kirja on aika hidas ja ote on pohdiskeleva. Se sopii hyvin miljööseen, koska kauniille luonnonkuvauksellekin annetaan paljon aikaan. Tarinassa korostuvat yhteisöllisyys, muunlajisten arvostus sekä ihmisen aiheuttamat luonnontuhot. Missä kulkee ihmisen ja muunlajisen välinen raja?

Mutta ei ollut minun asiani määritellä Ibundan identiteettiä. Hän näytti tietävän, kuka hän oli ja mikä oli hänen elämäntehtävänsä.

(s. 51)

Pidin kirjan tarinasta ja siksi tuo mainittu saarnaava ote oli hieman harmillinen. Tarina keskeytyy tuon tuostakin pitkiin pätkiin, jossa suomitaan ihmiskunnan ahneutta, julmuutta ja välinpitämättömyyttä. Kaikki tuo oli tärkeä teema kirjassa ja tuli kyllä vahvasti ilmi ihan muutenkin. Kaiken lisäksi nuo osuudet tuntuivat heittävän minut lukijana ulos päähenkilön näkökulmasta.

Mikä oli harmi, koska pidin hänestä! Hän oli aika erikoinen hahmo, jonka ulkopuolisuuden tunne välittyi todella hyvin. Hän ei ole kotonaan kaupungissa, mutta ei tunnu kuuluvan aberranialaistenkaan joukkoon. Kirjassa on myös romanssi, joka oli aivan omanlaisensa ja tuntui virkistävän erilaiselta.

Kirjan tiedot:

Aura Koivisto: Harhamat | Into 2023 | 255 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjakaapin kummitus ja Sivumerkkejä

Haasteet:

* Luonto sivuilla : Ekoromaani

* Kolme kummaa kirjaa : Kirjassa tapahtuu muodonmuutos

Aura Koivisto: Mies ja merilehmä

Ajattelin usein yksinäisiä hetkiäni siellä pohjoisen valtameren saarella.

Sain viimeinkin luettua Aura Koiviston Mies ja merilehmä -kirjan työmatkan aikana. No okei, työmatkan ja pari päivää päälle, mutta kuitenkin. Niistä noin viidestä vuodesta, jotka kirjan ilmestymisestä ja lukulistalleni päätymisestä ovat kuluneet, ei kannata edes puhua…

Mutta hyvää kannatti odottaa! Kirja oli todella mielenkiintoinen ja kun vauhtiin pääsi, myös jännä seikkailu. Lopputulema ei sinänsä jännittänyt tai yllättänyt, koska tiesin kyllä, mitä sekä luonnontieteilijä Georg Stellerille että hänen nimeämälleen stellerinmerilehmälle lopulta kävi.

(Juonipaljastus: huonosti.)

Merilehmä on tarinassa läsnä vähemmän kuin kirjan nimestä voisi olettaa. Tämä on ennen kaikkea Stellerin elämäkerta ja vielä tarkemmin sanottuna kuvaus kohtalokkaasta tutkimusmatkasta, jolle hän vuosina 1738-1742 lähti. Retken tarkoitus oli kartoittaa Venäjän puoleista Jäämeren rannikkoa ja etsiä koillisväylää Pohjois-Amerikkaan.

Onnistuiko kapteeni Vitus Beringin johtama retki? No ei onnistunut. Kirjassa kuvataan sitä, miten moni asia meni pieleen keripukista sääolosuhteisiin ja ihmisten tekemiin typeriin päätöksiin. Retkikunnan laiva haaksirikkoutui syksyllä 1741 nykyisin Beringinsaarena tunnetulle autiolle saarelle.

Siellä sitä sitten yritettiin selvitä talven yli, ja siinä sivussa harrastettiin luonnontieteitä ja tapettiin eläimiä julmilla tavoilla. Oikeasti tykkään tosi paljon tällaisista robinsonadeista, joten tämän lukeminen oli nappivalinta. Koivisto kirjoittaa vetävästi niin Stelleristä henkilönä kuin tutkimusmatkasta retkenä tuntemattomaankin.

Totesinkin työkaverilleni, että kyllä matkustaminen on erilaista nykyään. Esimerkiksi meidän ei tarvinnut rakentaa laivaa alusta alkaen ja matkanteko oli muutenkin joutuisaa. Ei voi kuin ihailla entisaikojen ihmisten rohkeutta ja sinnikkyyttä selvitä hirvittävän vaikeissa oloissa. Rakennapa itse uusi laiva vanhan hylystä!

Tutkimusretken ja Stellerin lisäksi kirja kertoo 1700-luvun puolen välin poliittisesta ilmapiiristä. Stellerin kannalta tärkeitä olivat erilaiset akateemiset kiistat ja Venäjän halu laajentaa reviiriään. Steller ja monet muut eurooppalaiset nimittäin työskentelivät Venäjälle, jonne haluttiin niin sanottua eurooppalaista sivistystä. Sitä saatiin luonnontieteilijöiden, meriupseeriston ja muiden akateemisesti koulutettujen miesten kautta.

Kokonaisuutena kirja oli todella kiinnostava ja mukaansatempaava. Lopussa kerrotaan myös siitä, mitä Beringinsaarelle ja koko tuolle alueelle Stellerin kuoleman jälkeen tapahtui. Painotus on vahvasti ja syystäkin siinä, millaista tuhoa ihmiset saivat luonnossa aikaan. Sukupuuttoon tapettu stellerinmerilehmä ei suinkaan ollut ainoa ihmiskunnan loputtoman ahneuden uhriksi joutunut laji.

Kirjan tiedot:

Aura Koivisto: Mies ja merilehmä: luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka | Into 2019 | 343 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Hemulin kirjahylly

Haasteet:

* Helmet 2025 : 35. Kirjan nimessä on sana ”mies” tai ”poika” tai niiden taivutusmuoto

* Luonto sivuilla : Sukupuutto

* Lukumatka menneisyyteen : 5. Kirjassa tapahtuu katastrofi