Kerttu Vuolab: Sataprosenttinen

 

Maaret pakkaa matkalaukkuaan: puserot, housut, sukat.

11-vuotias Maaret aloittaa keskikoulun kaukana Ivalon kirkonkylällä. Pitkä välimatka koulun ja kodin välillä tarkoittaa sitä, Maaretin on asuttava asuntolassa lomia lukuun ottamatta. Heti kouluvuoden alussa käy selväksi, että Maaretin saamelaisuus on muiden mielestä omituinen, hävettävä ja vihattava asia. Hänen huonetoverinsa johtaa kiusaajajoukkoa, jolta Maaret ei tunnu saavan hetken rauhaa.

Tämäkin on lukuhaasteen täsmäkirjoja. Tiesin, että Kerttu Vuolab on saamelainen kirjailija, mutta siihen tietoni sitten loppuivatkin. Googlailu ja Wikipedia valaisivat asiaa tarkemmin ja selvisi, että saamelaiskielien alueella Vuolab on merkittävä kirjailija ja kulttuurinen vaikuttaja. Hänen tavoitteensa on siirtää saamelaista kulttuuria ja kieltä seuraaville sukupolville. 

Sataprosenttinen on omaelämäkerrallinen teos, mutta en tietenkään osaa sanoa, mikä tässä oli faktaa mikä fiktiota. Se on karu kuvaus koulukiusaamisesta ja myös suomalaistamisesta. Opettajat eivät suoranaisesti kiellä Maaretia puhumasta saamea, mutta koulun kieli on suomi ja kiusaajille saamelaisuus on yksi suuri pilkan ja halveksunnan kohde.

Naurunalaisiksi joutuvat myös Maaretin uudet sukat, koska niihin on ommeltu sisnapohjat. Tytöt huomaavat senkin, että sukat on kudottu kotona kehrätystä langasta. Heidän naurunsa tarttuu jo toisiinkin. Maaret juoksee pakoon omaan huoneeseensa, istahtaa sängyn laidalle ja itkee.

- Minä olin niin iloinen, kun äiti kutoi minulle nämä tossut. Täällä niitä vain pilkataan.

(s. 23)

Kirja keskittyy erityisesti Maaretin ensimmäiseen ja toiseen kouluvuoteen, mutta kokonaisuutena se kattaa useamman vuoden. Toisen vuoden aikana Maaret alkaa kävellä unissaan ja saa alakerrasta uuden huoneen ja huonekaverin. Kirstikin on saamelainen ja ylpeä taustastaan. Hän ei suostu ajattelemaan, että saamenpuku on hävettävä ja lupaa puolustaa Maaretia kiusaajien edessä. Maaretille Kirsti on tuki ja turvapaikka, samanlainen kuin lähiseudulla sijaitseva autiotupa. Maaret karkaa tuvalle moneen kertaan saadakseen olla rauhassa ja luonnon lähellä.

Kiinnostavasta aiheestaan huolimatta kirja ei mielestäni ollut lukukokemuksena kovin kummoinen. Sen alkupuoli oli vahvempi kun kuvattiin kiusaamista ja Maaretin harvoja onnellisia hetkiä. Lopussa tarina eteni todella nopeasti ja alkoi muistuttaa listausta. Maaretille kävi näin ja näin ja näin. Mielestäni tarinallisuus kärsi tästä. Harmillista, koska aihe tosiaan oli kiinnostava ja minulle uusi. Saamelaisten suomalaistamisen historia sinänsä ei ole minulle uusi asia, mutta romaani, joka kertoo siitä lapsen silmin, oli uusi tuttavuus.

Kirja sai minut jälleen kerran pohtimaan sitä, miten vähän saamelaiset ja saamelaisuus näkyy kotimaisissa suomenkielisissä lasten- ja nuortenkirjoissa. Jos lanu-kirjassa on esimerkiksi monikulttuurinen luokka, se tarkoittaa käytännössä sitä, että luokassa on maahanmuuttajataustaisia hahmoja. Saamelaisia tai esimerkiksi Suomen romaneita ei luokassa näy edes kuvituksen tasolla.

En halua, että maahanmuuttajataustaisia hahmoja esiintyisi kirjoissa vähemmän. Sen sijaan toivoisin, että heidän rinnalleen voitaisiin nostaa muitakin etnisiä vähemmistöjä kuten juuri saamelaiset, romanit tai vaikkapa Suomen tataarit. Hijabia käyttävän Aishan lisäksi siellä luokassa voisi olla myös Maaret, joka pukeutuu koulun juhlissa saamenpukuun ja viettää lomansa isovanhempien luona Tenojoen varrella.

Kirjan tiedot:
Kerttu Vuolab: Sataprosenttinen eli lippalakkitytön oppivuodet | Atrain Kustannus 2014 | 113 sivua | Kirjastosta
Pohjoissaamenkielinen alkuteos: Čéppari čáráhus (1994) | Suomennos: Irene Piippola

Luettu myös mm.:
Lastenkirjahylly, Koulukirjastonhoitajat

Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2020 - 5. saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja [48/50]
* Pohjoinen lukuhaaste 2020 - 18. Pohjois-Suomen historiaan sijoittuva kirja [17/25]
Sijoittuu Tenolaaksoon ja Ivaloon 1960-luvulla.
* Popsugar Reading Challenge 2020 - a book published in the 20th century [39/50]
Alkuteos vuonna 1994.