Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle

Eowyn Ivey:
Maailman kirkkaalle laidalle
(To the Bright Edge of the World, 2016)
553 s.
Bazar 2017
Kirjastosta

Herra Sloan,

varoitin teitä: olen jääräpäinen vanha mies.

Luin Eowyn Iveyn Lumilapsen kun sen käännös ilmestyi vuonna 2013. Kirja teki vaikutuksen ja olenkin elänyt toivossa, että hän kirjoittaisi lisää ja kirjat saataisiin suomeksi. Lähinnä siksi, että kirjan pääsisivät lukemaan nekin, joilta ei englanti niin hyvin suju. Olinkin sitten erityisen iloinen kun näin tämän tulevien kirjojen listalla, enkä pettynyt luettuanikaan.

Kirjan sydäntarina tapahtuu vuonna 1885. Vasta aviomieheksi vihitty everstiluutnantti Allen Forrester saa määräyksen ja elämänsä tilaisuuden tutkia kartoittamatonta Alaskaa. Hänen ja pienen retkikunnan on tarkoitus vaeltaa kesyttämätöntä erämaata Wolverine-joen yläjuoksulle asti. Allenin vaimo Sophie joutuu jäämään Vancouverin kasarmille raskautensa vuoksi. Miehensä poissa ollessa Sophie löytää uuden intohimon, valokuvauksen, ja päättää vangita kamerallaan nopean ja aran kolibrin. Näkökulmia seurataan kummankin pitämän päiväkirjan kautta.

Tämän lisäksi kirjassa on sata vuotta myöhemmin tapahtuvaa kirjeenvaihtoa Forresterien kaukaisen sukulaisen ja Alaskan Alpinessa asuvan näyttelykuraattorin välillä. Walter Forrester on päättänyt lahjoittaa isosetänsä jäämistön museolle ja ajautuu vaihtamaan ajatuksia niitä tutkivan Josh Sloanin kanssa. Sivuille mahtuu myös kuvauksia jäämistöön kuuluvista esineistä ja otteita Allenin retkikuntaan kuuluvan miehen päiväkirjasta.

Kuulostaa monimutkaiselta!

Mielestäni tarina pysyi kuitenkin kasassa ja mielenkiintoisena alusta loppuun saakka. Värikkäintä ja vauhdikkainta luettavaa olivat ehdottomasti Allenin päiväkirjan merkinnät. Retkikunta kohtaa nälkää, harhoja, pelottavia luonnonvoimia ja Alaskan alkuperäisasukkaita. Teksti herättää karun ja kauniin luonnon eloon ja piti ainakin minut jännityksessä. Selviävätkö kaikki retkikunnan jäsenet hengissä, ja kuinka suuri osa Allenin todistamista merkillisistä tapahtumista on nälän ja uupumuksen tuomaa harhaa? Jälkimmäinen jää lukijan päätettäväksi.

Valitsin tänään huonon reitin, joten päädyimme keskelle suomaata. Meidät ympäröi tumma hyttyspilvi, joka karkasi paljaan ihon kimppuun & tunki silmiin, suuhun & korviin. Ja kaiken aikaa jokin viklo syöksähteli meitä kohti kirkuen tauotta. Raivostuttava, ikävä kohtaus, luulin sen tekevän Pruittin pähkähulluksi.

(s. 378)

Pidin myös Sophien päiväkirjasta. Hän on monella tapaa vanki, joka haluaa vapauteen. Koko Vancouverin kasarmi tuntuu pitävän häntä silmällä. Etenkin upseerien vaimot ovat huolissaan Sophien yksinolosta, raskaudesta ja oudosta harrastuksesta. Ihan kuin kokonainen joukkio kerrostalokyttääjiä eläisi hänen naapurissaan. Siksipä minusta olikin ihanaa lukea siitä, miten Sophie lumoutuu valokuvauksesta ja löytää oman elämänsä ja vapautensa sen kautta. Ei niin, että Sophie olisi ollut mikään seurapiiriperhonen muutenkaan. Hän on sekä jalat maassa-tyyppiä että valmis heittäytymään seikkailuun.

Kaiken kaikkiaan vaikuttava kirja! Toivon taas, että Ivey jatkaa kirjoittamista. Jatkotoiveena voisin esittää Alaskan maisemissa ja historiassa pysymisen, koska hänellä on taito esittää ne hyvin todellisina.

Luettu myös mm.:

Kulttuuri kukoistaa, Kirjasähkökäyrä, Kirsin kirjanurkka

Haasteet:

*Helmet-kukuhaaste 2017 - 28. kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan [40/50]