Elokuva: Nälkäpeli - Matkijanärhi, osa 2

Nälkäpeli - Matkijanärhi, osa 2
2015

Jos nyt ihan totta puhutaan niin tarkoitukseni oli pitää tämä kirjablogina eikä blogata mitään muuta. MarikaOksan emännöimä Seitsemännen taiteen tarinat-haaste kuitenkin rohkaisi yrittämään elokuviakin. Haasteessa luetaan elokuviin liittyviä kirjoja tai katsotaan kirjoihin liittyviä elokuvia, lukekaa tarkennukset linkistä ja osallistukaa ihmeessä! Kävin tässä viikonloppuna katsomassa Matkijanärhen toisen osan ja tässä sitten onkin jo ensimmäinen elokuvapostaus. Katselen sen verran harvemmin elokuvia, että vaikka jatkaisinkin näiden tekemistä niin ne eivät tule olemaan kovin suuri osa blogia. No, luultavasti ainakaan...

Kaikki ja kaikkien kaveritkin toki tietävät mistä tässä on kyse. Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiaan perustuva elokuvasarja tulee viimeinkin päätökseensä. Katniss Everdeen ja Panemin kapinalliset käyvät viimeiseen taistoon presidentti Snow'ta ja Capitolia vastaan. Valtaosa elokuvasta käytetään siihen, että Katnissin sotilasjoukko pääsee Snow'n kartanoon. Elokuvassa on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkää tehosteräiskintää.

Kirjasarja on tosiaan trilogia, mutta leffasarjaa on venytetty neljään osaan. Tätähän tehdään nykyään koko ajan, ilmeisesti siksi, että saadaan vietyä ne fanien viimeisetkin pennoset. Tällä kertaa venyttäminen oli mielestäni perusteltua. Matkijanärhi-kirjaan oli pakattu niin paljon tapahtumia, että niistä riitti materiaalia pariin elokuvaan. Tätä olisi silti voinut mielestäni lyhentää jonkin verran. Toimintakohtauksia venytettiin välillä viimeiseen asti. Etenkin viemärikohtaus tuntui pitkältä ja mutanttihyökkäyksen odottamista herutettiin todella kauan. 

Täytyy myös sanoa, että elokuvan viimeinen kohtaus olisi saanut jäädä johonkin DVD:n lisämateriaaliin tai lopputekstien jälkeen. Olihan se toki kirjassa, mutta tähän se sopi yhtä hyvin kuin nallekarkki salmiakkirasiaan. Siirappia siirapin päälle ja vielä sokeria koristeeksi. Katnissin kertojanääni poisti liiat imelyydet kirjasta. Minun mielestäni täydellinen lopetus elokuville olisi ollut se viimeinen "totta".

Lavastuksen suhteen jäin jotenkin kiinni siihen miten tylsältä Capitol näytti. Ajatelkaa nyt millaisia ihmisiä siellä asuu. Miksi he haluaisivat asua tylsissä rakennuksissa, joissa on tylsä sisustus? Odotin jotain värikästä ja suorastaan omituista. Pidin paljon siitä, miten Katniss meikattiin elokuvassa rooliaan varten. Siis nimenomaan Katniss, ei Jennifer Lawrence. Elokuvassa oli selvä ero sillä, millaiselta Katniss näytti kun hänet oli meikattu Panemin maskotiksi ja sillä, millainen hän oli (muka) ilman meikkiä. Suorastaan rakastin sitä, että Jennifer Lawrence sai itkeä rumasti! Yleensähän naiset saavat elokuvissa valuttaa muutaman traagisen kyyneleen, joka ei tee juovaakaan täydelliseksi meikattuihin kasvoihin. Kun Katniss itkee, hän todellakin itkee, parkuu ja huutaa kasvot vääristyneinä, ja räkä ja kuola valuen.

Ylipäätään pidin kovasti Lawrencesta Katnissina koko trilogiassa. Päätösosassa hän onnistui mielestäni tuomaan hyvin esiin sen, miten sota vaikutti Katnissiin. Kuten kirjassakin, elokuvan Katniss on turtunut ja masentunut, pettynyt siihen miten kukaan ei ole korruption yläpuolella ja miten ihmisiä käytetään häikäilemättä hyväksi tavoitteiden saavuttamiseksi. Pidin myös paljon Peetan näyttelijästä Josh Hutchersonista. Hän ei näytä siltä miltä kuvittelin Peetan näyttävän kirjoja lukiessani, mutta hän teki kieltämättä hyvän roolisuorituksen. Häneltäkin varmasti vaadittiin paljon Peetan hahmon sisäistämiseksi. Tässähän Peeta on kovasti ristiriitojen repimä Capitolin aivopesun jälkeen.

Kirjankansien sijaan ajattelin nyt vaahdota elokuvajulisteista. Tuo ihan ylhäällä oleva virallinen elokuvajuliste on hiukkasen hämmentävä. Katniss ei missään vaiheessa pidä tuota pukua yllään. Se Cinnan suunnittelema puku on muuten samanlainen kuin tuo julisteen puku, mutta se on sysimusta. Yritettiinkö tuolla julisteella hakea jonkinlaista "toivon aurinko nousee ja kirkkaat värit loistavat"-fiilistä? Elokuvan sisällä tuo olisi kyllä ollut oivallinen Panemin propagandajuliste. Tykkäsin kuitenkin huomattavasti enemmän näistä hahmojulisteista:

Alarivin sivuhenkilöt on kuvattu jokseenkin samalla tavalla, mutta katsokaapa yläriviä. Valoa ja varjoa on käytetty taitavasti kuvaamaan eri henkilöitä. Gale on aika neutraali pienellä sankarimaisuudella höystettynä. Hän katsoo suoraan kameraan ja tuo mieleen minkä tahansa periamerikkalaisen supersankarin (no, siinä kävi miten kävi, mutta siihen juliste selvästi tähtää). Primin julisteessa korostuu valkoinen väri ja hänen nuoruutensa. Hänen on tarkoitus olla jollain tavalla herkkä ja viaton. Peeta on puoliksi valoa ja puoliksi varjoa, mutta ilme kuitenkin taipuu varjoon. Hänen asiansa ovat huonosti eikä hän ole puhdasta sankariainesta, julisteessa on tiettyä terminaattorimaisuutta. Katniss on varjossa ja siinä ovat kasvot, joita kukaan ei halua nähdä pimeällä kujalla. Hän näyttää siltä, että tekisi mitä tahansa saavuttaakseen tavoitteensa. Pidän eniten Katnissin ja Peetan julisteista. Niissä on särmää.

Summa summarum, tämä on niitä onnistuneimpia nuorten kirjoista tehtyjä elokuvasarjoja. Tarina on käännetty hyvin valkokankaalle ja näyttelijävalinnat ovat myös hyviä.

Haasteet: Seitsemännen taiteen tarinat - ensimmäinen osasuoritus