lauantai 30. marraskuuta 2024

Marraskooste

YA-lukuhaaste vol. 4 päättyi nyt marraskuussa ja sain luettua siihen täyden ruudukon. Yllätyin itsekin! Haastekoonti on täällä.

Kuukauden paras kirja oli viime hetkillä lukemani Maria Turtschaninoffin Anaché. Edelleenkin kaipaan siihen jatko-osaa!

Joulukuulle on luvassa Helmet-lukuhaastetta ja Elämänkertabingoa, ja yksi tiiliskivikin pitäisi saada luettua. Loputtomalta lukulistaltani löytyy kyllä kirja joka kohtaan ja niiden kanssa voi vähän taktikoidakin. Pitää vain toivoa, että aika riittää!

Tällä hetkellä luen Julia Barrettin The Third Sisteriä, joka on työn alla kahden hengen Austen-lukupiirissä. Tässä on vielä luettavaa pariksi viikoksi ja siinä välissä ehtii kyllä muutakin.


Luetut

Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Sujuvassa YA-kirjassa ollaan hankalan eettisen dilemman äärellä.

Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto
Hyvä jos kohta hyvin väkivaltainen kuvaus Hailuodon murhaperjantaista.

Erik J. Brown: All That’s Left in the World
Sateenkaareva YA-dystopia osui moneen suosikkitrooppiini.

Raastava nuortenkirja ja kuvaus lapsiperheen köyhyydestä.

Taiga Sassa: Bird ihmemaassa 8
Tällä kertaa tarinan pääosassa on japanilainen hääseremonia, joka ei tietenkään toteudu ilman perhedraamoja. Tämä on kyllä mainio sarja kaikille, joita kiinnostaa historia ja/tai toiset kulttuurit. Aina oppii uutta!

Jun Mochizuki: Vanitaksen kirja 6
Juoni ottaa lisää entistä oudompia kierroksia ja ihan mielenkiinnolla odotan, miten tässäkin nyt käy. Onneksi nämä ilmestyvät sen verran nopeaa tahtia, että ei ehdi unohtaa mitä edellisessä osassa tapahtui.

Joulunovelleista jäi päällimmäisenä mieleen eriarvoisuus ja köyhyys, ei niinkään jouluilo.

Selkokielinen nuorten kääntökirja toimi hyvin.

Joillakin vähän enemmän uskallusta kuin monilla muilla!

Akane Shimizu: Solut työssä 4
Itaru Kinoshita: Dinosaur Sanctuary 5
Luin nämä ihan peräkkäin ja kummatkin osat huvittivat minua juuri sopivasta. Ne sattuivat myös sopivan teemallisestikin yhteen. Dinosaurukset sairastivat eri tavoilla ja soluilla piti kiirettä kaikenlaisten tautien ja muiden uhkien torjumisessa. 

Laimea lukukokemus, mutta suremisen moninaisuuden kuvaus oli hyvää.

Jacobsenin kirjoitustyyli ei päässyt oikeuksiinsa ja lopputulos oli muutenkin sekava.

Todella hieno YA-kirja, jossa pidin sekä päähenkilöstä että maailmasta.

Austenin maailma ja merihirviöt oli yllättävän hyvä yhdistelmä.

Akane Shimizu: Solut työssä 5
Tässä osassa oli ihan supersöpöjä maitohappobakteereja! Juoni siirtyi valkosolun myötä suolistoon, jossa tutustuttiin erilaisiin bakteereihin. Toimintamittelyn lomassa tuli kyllä selväksi, että keho on yksi kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

torstai 28. marraskuuta 2024

Jane Austen & Ben H. Winters: Järki ja tunteet ja merihirviöt

Kansikuva.

Dashwoodit olivat asuneet Sussexin kreivikunnassa suuresta muutoksesta lähtien, siitä saakka, kun maailman vedet kylmenivät ja kääntyivät ihmisen poikia vastaan ja paha alkoi liikkua syvyyksissä.

Austen-lukupiiri Lauran kanssa jatkui tällä Ben H. Wintersin Järki ja tunteet -parodialla. Se osoittautui paremmaksi kuin oletin, ja jotenkin kirjan huumori ja yliampuvuus iskivät minuun juuri sopivasti.

Järki ja tunteet ja merihirviöt sisältää, no, merihirviöitä. Juoni on pääpiirteittäin sama kuin alkuperäisteoksessa, mutta meri on noussut ihmiskuntaa vastaan. Sankarittaremme kohtaavat jos jonkinlaisia kauhukalmareita, verenhimoisia merirosvoja ja muita mukavia tämän genren trooppeja ja kliseitä.

Ehkä parasta kirjassa oli se, että nämä lonkerokaverit tekivät päähenkilöistä oikeita toimintasankareita. Dashwoodin naiset ovat aina valmiina tarttumaan harppuunaan ja Marianne rakastaa lukea traagisista merionnettomuuksista. Naisessa arvostetaan hyvää hapenottokykyä, vankkoja hartioita ja vahvoja pohkeita, koska milloin tahansa voi joutua kauhomaan karkuun jättiravuilta.

Siinä missä alkuperäisteos oli ennen kaikkea romanssi ja tapakomedia, Merihirviöt on kauhuseikkailu, jossa veri ja suolenpätkät lentävät rakkausdraamojen lisäksi. Siksi olikin vähän merkillistä, että Willoughbyn konnuutta lievennettiin: lehtolasta ei ole, vaikka Eliza muuten joutuukin häpäistyksi. Merkillistä kainostelua ottaen huomioon kaiken väkivallan.

Kirjassa tuotiin myös aika painokkaasti esiin se, miten palvelijoilla ja britti-imperiumin kolonialismilla ei ollut paikkaa Austenin kirjassa. Tässä parempi väki kääntää katseensa pois, kun merihirviöt teurastavat palvelijoita, ja Lady Middleton on kaukomailta tuotu ryöstösaalis. Lauran kanssa jännättiinkin pääseekö Lady ikinä pakoon vai ei!

Kokonaisuutena tykkäsin kirjasta ja sen seikkailuhengestä. Merihirviöt istuivat yllättävän hyvin tuttuun juoneen ja juonenkäänteitä riitti vaikka muille jakaa.


Kirjan tiedot:
Jane Austen & Ben H. Winters: Järki ja tunteet ja merihirviöt | Schildts 2011 | 350 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Sense and Sensibility and Sea Monsters (2009) | Suomennos: Virpi Vainikainen

Luettu myös:

Haasteet:
* Paha mieli, paras mieli : Kolonialismi
* Luonto sivuilla : Tuho

keskiviikko 27. marraskuuta 2024

Haastekoonti: YA-lukuhaaste vol. 4

Haasteen bingoruudukko.

Tämän vuoden YA-lukuhaaste on paketissa ja ihan ajoissakin, haaste kun päättyy tämän kuun lopussa. Kiitos hauskasta haasteesta, @lottareadsbooks, @hennasbooks, @sirkkuwrites, @jatkalukemista ja @bookstodiscover!

Yllätin itseni lukemalla koko ruudukon täyteen. Nyt onkin vähän YA-ähkyä, mutta toisaalta edelleen lainassa on pari kirjaa, jotka eivät sitten mahtuneetkaan haasteeseen. Aion kyllä lukea ne jahka ennätän.

Kokonaisuutena haaste olin mukavan monipuolinen ja tein sen puitteissa muutamia löytöjä, joihin en ehkä muuten olisi tarttunut. Esimerkiksi viimeiseksi haastekirjaksi jäänyt Maria Turtschaninoffin Anaché oli mahtava lukukokemus, joka oli ilmestynyt jo reilut kymmenen vuotta sitten. Hyvä, että tuli viimein luettua!

Ja tätä kirjoittaessani Päivi Lukkarilan Skutsi voitti juuri Finlandia-palkinnon! Onneksi olkoon! Skutsi meni minulla kohtaan “jännittävä” ja sitä se sopivasti olikin.

Kirjoja valitessani ja lukiessani mietin välillä, että raja nuortenkirjan ja nuorten aikuisten kirja välillä on kyllä melkoisen häilyvä. Eipä sillä muuten väliä ole, mutta kirjastossa se aiheuttaa välillä vähän harmaita hiuksia jos N- ja NA-kirjat hyllytetään eri kohtiin.


Haasteeseen luetut kirjat:

Kannessa on kaksi ihmistä: Katri Alatalo: Kesäkuu
Sinulle uusi kirjailija: Camryn Garrett: Friday I’m in Love
Suomalaisen kirjailijan kirjoittama YA: J.S. Meresmaa: Poika valkean, renki raudan
Miksi en lukenut aikaisemmin?: Sini Helminen: Kalma
Kirja on osa sarjaa: Catherine Doyle & Katherine Webber: Kirottu kruunu
Kirja julkaistu 2024: Satu Leisko: Varjotarha
Jännittävä: Päivi Lukkarila: Skutsi
Tapahtumat eivät sijoitu nykyaikaan: Erik J. Brown: All That’s Left in the World
Haasteenjärjestäjän suosittelema YA: Dustin Thao: Älä mene, Sam
Kirja on julkaistu 2014 tai aiemmin: Maria Turtschaninoff: Anaché

tiistai 26. marraskuuta 2024

Maria Turtschaninoff: Anaché

Kansikuva.

Akkadien maassa, länteen ja luoteeseen Lavorasta ja pohjoiseen Urundiasta, asuu paimentolaiskansa.

Käsittääkseni Maria Turtschaninoffin Arra sijoittuu samaan maailmaan kuin tämä juuri lukemani YA-kirja Anaché. Hyvä, koska tässä on maailma, josta haluan lukea lisää! 

Toivon harvemmin, että jokin yksittäinen kirja olisi sarjan ensimmäinen osa, mutta nyt löytyi poikkeus. Tämähän oli vasta seikkailun ja mielenkiintoisen elämän alku.

Anaché on siis fantasiaa ja kertoo akkadien paimentolaiskansaan kuuluvasta nimihenkilöstään. Patriarkaalisessa maailmassa naisten ja miesten paikat ovat selvät ja rajatut, mutta Anachélle povataan poikkeuksellista tulevaisuutta. Jo ihan alkulehdellä kerrotaan, että hän muuttaa akkadien kuvan itsestään.

Anachén henkilökohtaisen matkan lisäksi kirjassa luodaan kokonainen maailma ja kulttuuri, jotka tuntuivat syviltä ja uskottavilta. Akkadeilla on oma tarustonsa ja sen myyttiset hahmot ovat oikeasti läsnä ihmisten elämässä, jos kohta yleensä henkien maailmassa. Kansan elämä rakentuu heitä ympäröivälle arolle sekä lampaille ja hevosille, joista riippuu sekä yksittäisen perheen että koko heimon toimeentulo.

Taustaa olisi ehkä voinut vähän keventää, koska alku oli pitkälti Anachén arjen kuvausta ja hieman toisteista. Se ei varmaan ihan kaikkiin lukijoihin iske, vaikka tarinan edetessä tuleekin selväksi, miksi lukijalla on hyvä olla kaikki se tieto, jonka hän akkadien kulttuurista on saanut.

Pidin todella paljon Anachésta hahmona ja tosiaan koko kirjasta. Suuria teemoja ovat muun muassa sukupuoliroolit, myytit ja niiden voima, sekä naisten voima ja yhteisöllisyys. Tämä oli myös mukavana yllätyksenä sateenkaareva kirja.

…Tätä on vähän vaikea kuvailla enempää kertomatta puolen välin tienoilla tulevaa suurta juonenkäännettä. Sanotaan nyt vaikka, että jos Shelley Parker-Chanin The Radiant Emperor -duologia on tuttu, niin tiedät mihin suuntaan tässä mennään. Muille olkoon yllätys!

Sisältövaroituksena sen verran, että kirjassa on perheväkivaltaa ja myös lapsenraiskaus (ei Anachén). Toivoisin, että jos kirja kirjoitettaisiin nyt uudelleen, tuo jälkimmäinen olisi enemmän viitteellinen eikä melkein sivun mittainen väkivallan kuvaus. Vaihtaisin sen milloin vain pitempään kuvaukseen Anachén ekasta kerrasta.

Mutta kokonaisuutena tämä oli liikuttava ja vaikuttava YA-kirja aikuisellekin lukijalle. Ehkä vähän vaikea myydä nuorelle lukijalle, mutta ehdottomasti yrityksen arvoinen.


Kirjan tiedot:
Maria Turtschaninoff: Anaché | Tammi 2013 | 523 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Anaché (2012) | Suomennos: Marja Kyrö

Luettu myös:

Haasteet:
* YA-lukuhaaste : Kirja on julkaistu 2014 tai aiemmin
* Paha mieli, paras mieli : Misogynia
* Luonto sivuilla : Rakkaus luontoon

sunnuntai 24. marraskuuta 2024

Roy Jacobsen: Rigelin silmät (Barrøy #03)

Kansikuva.

Taivaalta katsottuna Barrøy muistuttaa mereen polkaistua jalanjälkeä, jossa muutama pieni varpaanpainauma osoittaa länteen.

Ja taas harmittaa kun en tykännyt tämän Roy Jacobsenin Barrøy-sarjan kolmannesta osasta senkään vertaa kuin toisesta. Tähän on tulossa neljäskin osa ja mietin jo, että luenko sen vai en. Toisaalta Ingridin kohtalo kiinnostaa, toisaalta en tiedä jaksanko uskoa, että viimeinen osa olisi parempi.

Rigelin silmät jatkaa Ingridin tarinaa vuodesta 1946. Sota on ohi ja Ingridin tytär Kaja on kymmenkuinen. Ingrid päättää jäljittää tytön isän, venäläisen Alexanderin, joka on paennut jonnekin vuorten taa. Ingrid vaeltaa Norjan halki milloin kävellen, milloin junalla tai pyörällä.

Ymmärrän ehkä, mitä kirjassa ajettiin takaa (Alexanderin lisäksi, ha). Ingrid jahtaa haavetta ja haavekuvaa, ei niinkään sitä todellista Alexanderia, jonka tiedonmurusista voi koota.

Ingridin matka näyttää sodan jälkeisen Norjan ja sen, miten jännittyneitä ihmisten välit ovat. Kenen puolella naapurisi todella oli? Entä kuka uusi naapurisi edes todella on? Asioista ei haluta puhua ääneen ja se tekee miehen jäljittämisestä hyvin vaikeaa.

Se teki myös kirjan lukemisesta haastavaa. Jacobsenin kieli on kaunista ja parhaimmillaan luonnon kuvauksessa. Kun ihmiset eivät puhu toisilleen ja Ingridin pään sisään ei juuri päästä, ei Jacobsenin kerrontakaan oikein toimi.

Lopputulos oli mielestäni hyvin hämmentävä ja sekava, ja luin kirjan sinnillä loppuun. Viimeinen sivu kuuluukin sitten kategoriaan “oudoimmat epilogit ikinä”. Sillä ei kai ollut muuta tarkoitusta kuin masentaa lukija lopullisesti.


Kirjan tiedot:
Roy Jacobsen: Rigelin silmät | Sitruuna 2024 | 232 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: Rigels øyne (2017) | Suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen

Luettu myös:

Haasteet:
* Paha mieli, paras mieli : Hylkääminen
* Luonto sivuilla : Maisemien kuvaus

keskiviikko 20. marraskuuta 2024

Dustin Thao: Älä mene, Sam

Kansikuva.

Heti, kun suljen silmäni, muistikuvat alkavat pyöriä mielessäni, ja huomaan olevani taas kaiken alussa.

Dustin Thaon YA-kirja Älä mene, Sam oli harmillisen laimea lukukokemus kauniista kannesta ja mielenkiintoisesta asetelmasta huolimatta.

Idea on siis se, että high schoolin viimeistä luokkaa käyvän Julien poikaystävä Sam kuolee yllättäen. Tarina alkaa viikko tragedian jälkeen, jolloin sureva Julie soittaa Samin puhelimeen. Järkytys on suuri, kun Sam vastaakin jostain rajan takaa.

Kirja ei mielestäni ollut ihan tasapainoinen. Keskiosa on hidas ja sama kaava toistuu koko ajan. Sam kannustaa Julien tekemään jotain, jota Sam olisi halunnut heidän tekevän yhdessä. Välillä ollaan nykyhetkessä, jossa näytetään myös Samin surevaa lähipiiriä. Sitten hypätään ajassa taaksepäin söpöilemään Julien ja Samin ah niin söpössä suhteessa.

Lopussa sitten pistetään ykkönen silmään ja kaahataan Julien varsinaisen toipumisen läpi.

En missään välissä kiintynyt sen enempää Julieen tai Samiin kuin heidän suhteeseenkaan. Olisin ehkä toivonut jotenkin intensiivisempää kerrontaa tuon söpöilyn sijaan? Okei, ihan kivoja he kai ovat, mutta suuret tunteet puuttuivat, ja tällaisessa tarinassa juuri niitä kaipaa.

En silti harmittele, että luin kirjan, koska tuo lähtökohta on niin kiinnostava. Kirjassa käsitellään surusta toipumista ja erityisesti pidin siitä, miten suru näyttää eri ihmisillä erilaiselta. Ei ole vain yhtä ainoaa tapaa kaivata ja surra, eikä kenenkään tapaa saa väheksyä.


Kirjan tiedot:
Dustin Thao: Älä mene, Sam | Otava 2023 | 346 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: You’ve Reached Sam (2021) | Suomennos: Sini Linteri

Haasteet:
* YA-lukuhaaste : Haasteenjärjestäjän suosittelema YA

sunnuntai 17. marraskuuta 2024

Maire Lankinen & Nazzareno Sifo: Maire: Hänen Majesteettinsa palveluksessa

Kansikuva.

Puhelimen näytöllä luki soittajan nimi: “Äiti, Maire Lankinen”.

Maire Lankisen elämäkerta Maire: Hänen Majesteettinsa palveluksessa on tullut vastaan useammassakin paikassa viime aikoina. Minulle tämä oli niitä kirjoja, joiden kirjoitustyyli ei hirveästi napannut, mutta sisältö oli kiinnostavaa ja suorastaan herttaista.

Toinen ja oikeastaan kirjan pääkirjoittaja on Nazzarena Sifo, Mairen poika, joka on onneksi kirjannut ylös jo iäkkään äitinsä perin harvinaislaatuisen elämäntarinan. Tai ainakin ne kuninkaalliset vuodet siitä.

Hypätään siis vuoteen 1960, jolloin 28-vuotias Maire työskentelee sisarensa kampaamossa. Helsingin Sanomissa on lehti-ilmoitus, jossa haetaan suomalaisia tyttöjä kotiapulaisiksi Englantiin. Maire on kielitaidoton, mutta sisukkuutta ja heittäytymistä häneltä löytyykin sen edestä.


No, elämä on valintoja. Ei siihen sen enempää mietiskelyä tarvittu.
(s. 22)


Ollapa yhtä (uhka)rohkea!

Maire siis pakkaa laukkunsa ja lähtee Englantiin. Ensin Windsoriin arkkitehtiperheeseen, mutta Lontoo houkuttaa enemmän. Ihmeellisen sattuman ja hyvän ajoituksen kautta Maire päätyy sisäköksi Buckinghamin palatsiin.

Kirja on mitä mainioin ajankuva ja Mairen elämä melkoinen todiste siitä, että joskus on hyvä ottaa riski ja uskaltaa. Loppujen lopuksi hän viettää palatsissa kolmisen vuotta ennen kuin koti-ikävä vie voiton. Vaikka Suomi on vertailussa vielä sodan arpeuttama ja köyhä, se on kuitenkin koti.

Mutta Lontoossa ollessaan Maire seuraa palatsin elämää jos ei eturivistä niin ainakin toisesta. Kuninkaallista perhettä hän näkee harvemmin, mutta aina aivan erityislaatuisesta vinkkelistä. Kuinka moni suomalainen voi sanoa saaneensa kuningattarelta joululahjan kättelyjen kera?

Kiva hyvän mielen elämäkerta, joka oikein kutsuu tekemään elämässä mairet eli jotain odottamatonta ja rohkeaa!


Kirjan tiedot:
Maire Lankinen & Nazzareno Sifo: Maire: Hänen Majesteettinsa palveluksessa | Johnny Kniga 2024 | 250 sivua

Haasteet:
* Elämänkertabingo : Kirjagramista bongattu