Terry Pratchett: Tähtihattu

Terry Pratchett: Tähtihattu
(A Hat Full of Sky)
408 s.
Karisto 2004
Kirjastosta

Ote neiti Perspiratia Puutiaisen kirjasta 'Haltiat ja keijut ja kuinka niiltä vältytään".

Pahoittelut kansikuvataitelijalle, mutta minusta tämän kirjan kansi on aika kauhea. Yksi suosikkiharrastuksistani (no ei oikeasti) on kansikuvista valittaminen. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi kustantajat joskus valitsevat niin törkeän ruman kannen kirjalle, jota toivovat myyvänsä. Eikös kannen pitäisi olla houkutteleva, senhän perusteella monet kirjaan tarttuvat? Tänä vuonnakin kannet ovat olleet enimmäkseen pliisuja sekä aikuisten että nuorten romaanien puolella. Tietokirjoissa on onneksi ollut kivojakin, sellaisia joita katselee ilokseen.

Vuodatuksen pointti oli se, että kuinka moni nuori kiinnostuisi tästä kannen nähdessään? Veikkaan, että hyvin  harva.

Kirja on kuitenkin hyvä. Ei niin hyvä kuin ykkösosa, mutta mukavaa luettavaa joka tapauksessa. Edellisen kirjan tapahtumista on vierähtänyt parisen vuotta ja Tiffany lähtee kotikylästään muille maille vierahille noitaoppiin. Ei hän niin kovin kauas lähde, mutta kun ei ole ikinä poistunut pikkuruisesta kylästä, mikä tahansa on uutta ja joskus ihmeellistäkin. Pidän edelleenkin paljon Kiekkomaailman noituudesta, jossa tavalliset arkipäiväiset asiat ovat noitien tehtäviä. Kuka leikkaa yksinäisen vanhuksen varpaankynnet jos ei noita? Ja sitten arkinen onkin hetkessä maagista. Kuka tekee kauppaa Kuoleman kanssa vastasyntyneen hengestä jos ei noita?

Kirjassa Tiffany tapaa muitakin noitia, ja ajoittain teemat tuntuivat kovin tutuilta. Halpaan muka-maagiseen krääsään pukeutuvat noitatytöt toivat niin selvästi mieleen nuoren Magratin ja Agneksen, jotka siis ovat päähenkilöitä Pratchettin aiemmissa Noita-kirjoissa. Tiffany itse on selvästi Muori Säävirkku, versio 2. En oikein tiedä pidänkö ajatuksesta vai en. Muori on suosikkihahmojani ja ylivertaisuudessaan, no, ylivertainen. Ymmärrän oikein hyvin ettei Pratchett enää halunnut kirjoittaa hänestä. Tarpeeksi pelottavien ja voimakkaiden vastustajien keksimisessä olisi ollut kunnolla päänvaivaa. Uusi noitasarja oli sen vuoksi hyvä idea. Jotenkin ei silti tunnu oikealta, että Tiffany yksitoista vee tekee miltei muorimaisia ihmetemppuja. Eihän Muorin nyt pitäisi hävitä tai olla edes tasavertainen pahaisen lapsen kanssa. Kyllä minä melkein mieleni pahoitin vaikka täysin ymmärränkin, miksi nuorten kirjassa on tällainen "uusi syrjäyttää vanhan"-kehityskaari. Täytyy tolkuttaa tuota itselleni sarjan seuraavia osia varten, ne on nimittäin pakko lukea.

Jos nyt jostain oikeasti valitan niin siitä, että kirjassa oli liian vähän Nac Mac Feeglejä. Enpä olisi aiemmin uskonut moisesta valittavani, mutta kiinnyin pieniin juoppohaltioihin kovasti Vapaiden pikkumiesten myötä. Tässä kirjassa he olivat sivuosassa ja hieman deus ex machinamainen ratkaisu Tiffanyn ongelmaan. Kaipasinkin nimenomaan Tiffanyn ja pikkumiesten välistä jutustelua ja seikkailua. Feeglet eivät toimi yksinään vaan tarvitsevat jonkun muun vastapainokseen, ja kirjan hauskin kohta olikin mielestäni heidän valeasuinen visiittinsä paikalliseen pubiin.

Luettu myös mm.: Kirjojen rakastaja

Haasteet: 50 kategoriaa - 7. a book with nonhuman characters || I Spy - 12. celestial body