Kaoru Mori: Aron morsiamet 01

Kaoru Mori: Aron morsiamet 01
(Otoyomegatari vol. 01)
Punainen Jättiläinen 2014
Kirjastosta

Silmäilen yleensä läpi kaikkien suomennettujen mangasarjojen ensimmäiset osat, vaikka kaikki eivät genrensä puolesta makuuni olekaan. Monet ovat jo entuudestaan tuttuja ja onkin mielenkiintoista nähdä millaisia valintoja kääntäjät ovat tehneet. Joskus sarjat yllättävät erittäin positiivisesti syystä tai toisesta. Viimeisimpänä taisin ihastua Deadman Wonderlandin suomiversioon: siinä on värikuvat ja irtokannet ja kaikki! Pakko ostaa ja elää toivossa, että pienellä panoksellani vaikutan siihen millaista jälkeä käännökset ovat.

Aron morsiamet meni tätä ennen ohi, vaikka sarja taitaa olla nyt suunnilleen viidennessä käännetyssä osassa. Tiesin toki sarjan kääntämisestä ja näin sen kaupoissakin, mutta en vain saanut tartuttua siihen. Kirjoittajakin on tuttu, Kaoru Mori on nimittäin Emma-sarjan takana. Emmaa en ole lukenut, periromanttiset ihmissuhdejutut kun eivät yleensä ole minun juttuni. Aron morsiamilla on kuitenkin oikein kiinnostavan kuuloinen lähtökohta: 1800-luvun Keski-Aasian arot, joilla parikymppinen Amira naitetaan 12-vuotiaalle pojalle. Amira on iäkäs morsiameksi, Karluk nuori sulhaseksi.

Morilla on varmasti ollut vino pino lähdemateriaalia, niin hyvin on miljöö rakennettu. Piirrosjälki itsessään on kaunista. Toisaalta selkeää, toisaalta yksityiskohtia on runsaasti. Etenkin Amiran vaatteita ja muita tekstiilejä kuvataan pienintäkin koristenauhaa myöten. Karlukin perhe on paikalleen asettunut paimentolaisperhe, jonka arkipäivää sarjassa seurataan. Amira tulee toisesta heimosta ja kahden perheen yhdistyessä eri tavat kohtaavat väistämättä toisensa. Kompromisseja tehdään puolin ja toisin eikä väärinymärryksiltä voi välttyä. En oikein ymmärtänyt mitä se länsimaalainen tutkijatyyppi (?) teki sarjassa. Hänestä ei ollut muuta iloa kuin satunnaiset "oho, onpa eksoottista" kommentit, mutta ehkä hänellä on suurempi rooli sarjan myöhemmissä osissa. Joita en luultavasti lue.

Se, mihin minun lukemiseni tökkäsi oli yksi ainoa kohtaus. Amira ja Karluk joutuvat perhevisiitillä jakamaan jurtan yön ajaksi. Eipä siinä mitään, nukkuvat he muutenkin yhdessä. Tällä kertaa he kuitenkin riisuuvat kaikki vaatteensa, koska ruumiinlämmön jakaminen on järkevää arojen kylminä öinä. Tästä ei nouse sen kummempaa meteliä kummankaan taholta, mutta lukijana muistan kyllä erinomaisen hyvin miten Amira toivoo sulhasensa kasvavan mieleltään ja haluiltaan aikuisemmaksi. Ja tämäkin vielä menisi, mutta sitten päähäni pälkähti ajatusleikki. Miltä tilanne näyttäisi jos hahmojen sukupuolet vaihdettaisiin? 20-vuotias mies, joka toivoo tyttömorsionsa kasvavan äkkiä naiseksi seksin ja suvunjatkamisen vuoksi, nukkuu alasti mainitun 12-vuotiaan morsiamen vieressä syleillen häntä ja elätellen niitä toiveitaan. Haluaisinko jatkaa lukemista? En todellakaan.

Harmittaa, että mokoma ajatus edes pälkähti päähäni. Tarina on kiinnostava ja miljöö tosiaan upeasti kuvattu, mutta nyt en kerta kaikkiaan pääse eroon tuosta mielikuvasta. Se, että Amira on nainen, ei loppujen lopuksi tee tilanteesta yhtään vähemmän inhottavaa. Eikä sen pitäisikään, tietenkään, aikuinen siinä silmäilee lasta sillä silmällä. 

Ehkä (hyvin suuri ehkä) pääsen tuosta joskus yli ja luen sarjan seuraavan osan.