Tämä on kertomus siitä, miten me kannoimme pois Afrikasta bwana Daudin, tohtorin, David Livingstonen ruumisraasun, jotta hän pääsi meren yli omaan maahansa haudattavaksi.
Lähetyssaarnaaja ja tutkimusmatkailija David Livingstone kuolee nykyisen Sambian alueella vuonna 1873. Asiaa pohdittuaan hänen saattueensa päättää viedä ruumiin rannikolle, jotta se voidaan haudata Livingstonen kotimaahan. Matka ei ole aivan mutkaton.
Tämä on pyörinyt viime aikoina kirjastomme palautuskärryissä useaan otteeseen, joten päätin sitten itsekin lukea tämän. En tiennyt David Livingstonen elämästä juuri muuta kuin sen, että hän etsi Niilin lähdettä ja liittyi kuuluisaan "tohtori Livingstone, otaksun" -lausahdukseen.
Kirja oli hieman erilainen kuin kuvittelin. Matkaan päästään vasta sivun 200 paikkeilla. Sitä ennen kirjan kertojat, saattueen kokki Halima ja Livingstonen avustaja Jacob Wainwright, kertovat omasta elämästään ja suhteestaan Livingstoneen. Molemmat hahmot perustuvat oikeisiin, samannimisiin ihmisiin, ja Wainwright kirjoitti oikeasti matkapäiväkirjaa.
Pidin paljon Halimasta, suorasanaisesta entisestä orjasta, jonka Livingstone osti jalkavaimoksi Amoda-nimiselle miehelle. Haliman elämä ei ole ollut helppoa ja hän lähestyy sekä Livingstonea että saattueen päämäärää käytännönläheisesti.
Vaikka bwana yritti usein selittää minulle, miksi hän etsi sen Niilin alkua, en ole koskaan kunnolla käsittänyt asiaa. Sanoin hänelle: Mene takaisin lastesi luo, Niili on ollut sijoillaan aikojen alusta asti ja on vielä senkin jälkeen kun sinä ja minä olemme mullassa. Ja mitä aiot tehdä kun löydät sen? Niilillehän on samantekevää, tiedätkö sinä mistä se alkaa. Joki tulee virtaamaan aina riippumatta siitä mistä se alkaa.
(s. 40)
Naisella on vielä vähemmän sananvaltaa kuin miehellä oli hän orja tai vapaa, mutta Halima selviytyy parhaansa mukaan. Olisin oikeastaan toivonut, että hän olisi saanut kertoa koko tarinan, mutta toisaalta ymmärrän, miksi tarvittiin toinenkin näkökulma.
Jacob Wainwright on orjalaivalta vapautettu ja kristityksi käännytetty nuori mies, joka haaveilee pappisurasta. Hän on myös ylimielinen suu vaahdossa saarnaaja, joka paheksuu monia Livingstonen valintoja.
Toisaalta juuri Wainwrightin kerronta nostaa esiin Livingstonen tekopyhyyden ja orjakaupan epäinhimillisyyden yleisemmällä tasolla. Saattue näkee pitkin matkaansa orjakaupan hirveyden, niiden orjien jäänteet, jotka eivät ole jaksaneet tai halunneet jatkaa matkaansa. Livingstonen saattue vaeltaa Afrikan keski- ja itäosissa, joissa etenkin arabien harjoittamalla orjakaupalla oli pitkät perinteet.
Tarinan alku oli hieman hidas ja odotin matkalle lähtöä, mutta noin kokonaisuutena pidin kirjasta. Se on hienoa kuvausta paikallisista tavoista ja ajanjaksosta, joka päättyy pian sotiin ja sekasortoon. Orjakauppaa halveksuneen Livingstonen kirjeet ja päiväkirjat vaikuttivat hänen tahtomattaankin siihen, että länsimaat lähtivät pian vetämään rajoja ja jakamaan Afrikkaa itselleen sopiviin osiin.
Kirjan tiedot:
Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo | Tammi 2019 | 377 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Out of Darkness, Shining Light (2019) | Suomennos: Aleksi Milonoff
Luettu myös:
Kirjojen kuisketta, Sallan lukupäiväkirja, Kirja hyllyssä ynnä muut
Haasteet:
* Helmet 2023 : 18. Kirja on julkaisu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä [27/50]
* Lukumatka menneisyyteen 2023: 22. Sinulle uusi kirjailija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti