 |
| Jukka-Pekka Palviainen: Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta 160 s. Karisto 2017 Kirjastosta |
Sen kesän aikana Milla oli sanonut ja huutanut EI ainakin tsiljoona kertaa.
Luen nykyään itseäni kummastuttavan vähän nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuutta. Senpä vuoksi hyppäsin mukaan Sivujen välissä-blogin Hannan YA-lukuhaasteeseen tai oikeastaan YA-bingoon. No, myöskin sen vuoksi, että useimmiten en vain voi vastustaa bingoja.
Operaation ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Jukka-Pekka Palviaisen Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta, koska kansikuva näytti jännältä ja takakansiteksti lupaavalta. Tihutöitä majakkasaarella? Jännä suljetun huoneen mysteeri! Niin se ulkonäkö pettää.
Tähän väliin huomautan, että en ole koskaan ennen lukenut Palviaisen kirjoja, joten en tiedä millainen tämä on suhteessa hänen muuhun tuotantoonsa.
Kansikuva lupaa Viisikko-henkisyyttä nuorilla aikuisilla varustettuna. Itse asiassa kirjassa ei ole kuvan kaltaista autiotaloa eikä myöskään tuollaista kauhutrilleritunnelmaa. Miksi nuorisojoukkoa näyttää johtavan poika kun kirjan kertoja on Milla-niminen tyttö? Kai sieltä iStockphotosta olisi parempikin kuva löytynyt.
Takakansi puolestaan lupaa huippuunsa viritetyn nuortenromaanin, jossa kukkii huumori vakavista sävyistä huolimatta. Tämä on yhtä huippuunsa viritetty kuin vaarilta peritty yskivä pappatunturi. Huumorinkukka on kaiketi kauneimmillaan lauantaikakka-vitsissä. Vakavat sävyt ovat ilmeisesti eksyneet matkalla kirjan sivuille.
Lukiessani ja sen jälkeen mietin kenelle ihmeelle voisin tätä suositella. Millainen nuori tämän haluaisi lukea? Tulin siihen tulokseen, että teknisesti ottaen tämä olisi hyvä kirja sellaiselle, jolla on vaikeuksia lukea. Kirjan lauseet ovat hyvin yksinkertaisia eikä sitä pilata turhalla tunnelman luomisella. Tai tunnelman luomisella ollenkaan.
Matti kysyy isältä, voiko se olla avuksi. Isä yrittää hymyillä ojentaessaan Matille jätesäkin. Matti asettuu Millan viereen. Se hymyilee hänelle leveästi.
"Moi."
"Sitä samaa."
(s. 56)
Koko kirja on kirjoitettu tuolla tavalla. Lyhyesti, mitään kuvailematta. Palviainen kertoo eikä näytä. En oikeastaan haluaisi suositella tätä niillekään, joiden lukutaidon tasoa teksti vastaa, koska kirjan hahmot ja juoni ovat kehnoja. En osaa oikein kuvitella mikä tässä herättäisi kenenkään lukuinnostuksen ja tekisi tästä miellyttävän lukukokemuksen. Tartu mieluummin oikeaan, taidolla tehtyyn selkokirjaan!
Ainakin pari muuta bloggaria on saanut irti tästä jotain hyvääkin (linkit alla). Minä en saanut, mutta tulipahan luettua. 160 sivua hurahti vallan vaivattomasti, joten hetkonen, löytyihän tästä jotain positiivistakin.
Luettu myös mm.:
Haasteet:
* YA-lukuhaaste - kirjassa naiskertoja
* Helmet-lukuhaaste 2018 - 1. kirjassa muutetaan [14/50]
Saareen ja pois niinkin paljon, että asetelma "hiljainen majakkasaari" ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Kiitos postauksesta. Niin se vaan on, että kaikki kirjat eivät ole mieluisia ja on hyvä että se sanotaan ääneen.
VastaaPoistaNiinhän se on, ja kirjoista saa olla eri mieltä! Yritän pitää kiinni siitä, että jos luen kirjan loppuun asti, se päätyy tänne oli se mielestäni hyvä tai ei.
Poista