 |
| Kerstin Gier: Rubiininpuna (Rubinrot, 2009) 344 s. Gummerus 2012 Kirjastosta |
Tyttö valahti polvilleen ja purskahti itkuun.
Tämä sarja on ensimmäinen niistä, jotka minulla on ollut tarkoitus lukea jo, ööh, vuosiluvusta päätellen noin kuusi vuotta. Hupsista, niin se aika vierii... Tykkäsin tämän kirjan ulkoasusta heti silloin kun käännös ilmestyi ja raapustin mieleeni pienen muistilapun siitä. No, trilogia on ollut käännettynä nyt jo useamman vuoden ja olen sittemmin lukenut Gierin toisen sarjan, Unien kirjat. Kokonaisuutena tykkäsin siitä ja nyt kun tähän tartuin niin toivottavasti tykkään tästäkin sarjasta. Ensimmäinen osa ainakin oli lupaava.
Rubiininpunan alussa 16-vuotiasta Gwendolynia huimaa. Tämä on sikäli huolestuttavaa, että hänen suvussaan teini-iän huimaus viittaa aikamatkustusgeenin aktivoitumiseen ja Gwendolynilla ei pitäisi tätä geeniä olla, vaikka hän aaveita näkeekin. Se kyseenalainen kunnia kuuluu hänen täydelliselle serkulleen Charlottelle. Totta kai paljastuu, että geeni onkin Gwendolynilla, jonka on nyt otettava Charlottelle valmisteltu paikka mystisen veljeskunnan ohjailtavana. Ja tietenkin juttuun liittyy komea aikamatkustajapoikakin, kuinkas muutenkaan.
Minä jopa pidin tuosta pienestä romanssikuviosta! Tai ehkä en niinkään siitä vaan pikemminkin Gwendolynin suhtautumisesta Gideoniin, joka siis on myös kotoisin nykyisyydestä. Poika on komea, kokenut aikamatkaaja ja saanut sitä varten koulutusta muun muassa ratsastuksessa ja miekkailussa. Hän on myös ylimielinen urpo ja olikin kiva todeta, että pelkällä komeudella ei Gwendolynia valloiteta vaikka Gideonista toki silmäniloa onkin.
"Gwendolyn?"¨
"Niin?"
"En halunnut loukata. En tarkoittanut tavallisella sivistymätöntä vaan keskivertoa. Ymmärsitkö?"
Ei kun vain parani.
(s. 251)
Sivumäärästä huolimatta kirjassa ei oikeastaan ehtinyt tapahtua kovinkaan paljon. Kuten muissakin Gierin kirjoissa, tässäkin kuvataan myös Gwendolynin parasta ystävää ja koulukavereitä sekä perhettä ja perhe-elämä. Pidin erityisesti Gwendolynin ja hänen bestiksensä Leslien ystävyydestä. Liian usein etenkin tyttöpäähenkilö on yksin tai jos muita tyttöjä kirjassa onkin, he ovat sielä kilpailemassa pojan huomiosta tylsässä kolmiodraamassa. Leslie tukee Gwendolynia niin aaveiden kuin aikamatkustuksenkin suhteen eikä vaikuta olevan kiinnostunut Gideonista.
Ajallisesti kirjassa menee vain päivä tai kaksi sekä muutama menneisyydessä vietetty tunti. Kirjassa ehditään kuitenkin esittää ne suuret kysymykset, joihin kaksi muuta osaa tuovat varmasti vastaukset. Miksi edelliset aikamatkustusgeenin kantajat, Lucy ja Paul, karkasivat aikamatkustusta kontrolloivan laitteen kanssa? Mihin laitteen 1700-luvulla kehittänyt kreivi pyrki? Mikä on omituisen (ja sovinistisen, Gwendolynkin toteaa tämän) veljeskunnan todellinen tehtävä? Kuka Gwendolyn, ennustusten rubiini, oikeastaan on?
Nopealukuinen ja vetävä kirja, suosittelen ja uppoan seuraavaksi sarjan toiseen osaan!
Kirjasta on näköjään myös tehty elokuvakin! Traileri on täällä, oma saksani ei ole niin hyvä, että osaisin arvioida dialogia millään tavalla. Hyvältä se ainakin näyttää. Pitääpä selvittää onko elokuva saatavilla jossain ja jos on, saako siihen vaikka englanninkielisen tekstityksen.
Luettu myös mm.:
Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2018 - 3. kirja aloittaa sarjan [3/50]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti