 |
| Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet 129 s. WSOY 2010 Kirjastosta |
Muuan kaverini mainitsi tämän sarjakuva-albumin kerran tai pari tai jopa kolme, ja nyt viimein otin vinkistä vaarin ja luin sen. En oikeastaan lue enää kovinkaan paljon sarjakuvia. Ennen muinoin luin paljon enemmän, mutta nykyään luen lähinnä uudet osat keskeneräisistä (useimmiten manga)sarjoista. Saisin kyllä skarpata sen osalta enemmän, joten osallistun tänä vuonna Sarjakuvahaasteeseen. Jospa se innoittaisi tarttumaan niihin hienoihin lukuelämyksiin, joita sarjishyllystä epäilemättä löytyy.
Kannen perusteella odotin tämän olevan dekkarisarjis ja valmistauduin ärsyyntymään päähenkilö Agnekseen. Minulle lapsietsivät ovat useammin huteja kuin osumia. Olen esimerkiksi ehkä maailman ainoa ihminen, joka ei tykkää Flavia de Lucesta. Olinkin siksi tuplasti iloisesti yllättynyt kun kävi ilmi, että tämä ei ole dekkari eikä Agneskaan ärsytä ollenkaan. Jee!
Albumissa on monta pientä tarinaa, jotka kaikki pyörivät Agneksen ja etenkin salaisuuksien ympärillä. Agnes on siis orpotyttö, joka asuu yhdessä hilpeän isoäitinsä kanssa Plankton-nimisessä kaupungissa. Saniaislehdossa hiippaillaan heti ensimmäisessä luvussa, jossa Agneksen luokka saa tehtäväkseen kerätä kasveja kesäloman aikana. Agnes löytää lehdosta sekä saniaisia että hämärähommissa liikkuvia ihmisiä. Kyse ei ole rikollisista vaan kaidemman tien kulkijoista, joilla on omat salaisuutensa.
Tykkäsin Närhen piirroksista, tarinoista ja Agneksesta, eli kaiken kaikkiaan kirja oli napakymppi ja varasin jo kirjastosta sarjan seuraavat osat. Piirrokset ovat tummanpuhuvia ja sopivat hyvin sekä Planktonin että Agneksen hieman vinksahtaneeseen maailmaan. Agnes unelmoi tulevaisuudesta hulluna tiedenaisena, mutta ei ole raivostuttavan pikkuvanha. Tarina on kerrottu fiksun, sarkastisenkin lapsen näkökulmasta tekemättä hänestä silti liian näsäviisasta kaikkitietäjää. Agnes saa selville koko joukon salaisuuksia puolivahingossa eikä hänellä ole mitään kiirettä kertoa niistä kenellekään. Mitä se häntä liikuttaa, että työharjoittelupaikan täti piilottelee tätä asiaa? Täti oli ihan mukava, joten antaa hänen olla.
Tarinoiden huumori nouseekin Agneksen huomioista ja häntä ympäröivistä ihmisistä. Mummo on hassu ja kovia kokenut, paras kaveri tulee todella rikkaasta perheestä ja jostain syystä ylemmän luokan Rex täytyy hurmata keinolla millä hyvällä.
 |
| Asioita, joita Agnes katuu: ne, jotka johtivat tähän. s. 78 |
Luettu myös mm.:
Haasteet:
* Sarjakuvahaaste [kirja 1]
* Helmet-lukuhaaste 2018 - 47. kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta [6/50]
Mikä onkin hyvä juttu, koska Agneksen omalla tavallaan viaton näkökulma tekee tarinoista vielä parempia. Joissakin tarinoissa lukija ymmärtää mistä on kysymys, mutta Agnes ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti