Carrie Fisher: Wishful Drinking

Carrie Fisher:
Wishful Drinking
105 s.
Simon & Schuster, 2008
e-kirja kirjastosta

So I am fifty-two years old.

Taisin olla töissä kun luin uutisista, että Carrie Fisher on kuollut. Vaikea uskoa, että siitä on jo reilu vuosi. En ole julkkis-stalkkeri, joten en tiennyt Fisherin elämästä oikeastaan paljon mitään. En edes sitä, että hän oli Debbie Reynoldsin tytär, joten asuin selvästi kiven alla kaivon uumenissa. Sen tiesin, että hän on taistellut erilaisten riippuuvuuksien ja bipolaarisen mielialahäiriön kanssa melkein koko ikänsä. Lisäksi tiesin, että hänellä on kirpeän sarkastinen huumorintaju, jota ei voi kuin ihailla. Fisher-tietämykseni oli siis hyvin pinnallista ja kun hänen nimensä mainittiin, ensimmäisenä mieleeni tuli tietenkin prinsessa Leia.

Wishful Drinking on Fisherin ensimmäinen omaelämäkerrallinen teos. Se perustuu hänen yhden naisen lavashow'nsa ja on raa'an rehellinen tarina julkkisperheistä, addiktioista ja vaikeasta sairaudesta. Pieneen sivumäärään on tiivistetty paljon asiaa ja minulla jäi päällimmäisenä mieleen se, että olisi ollut huikeaa nähdä Fisher ja show livenä. Kirja on hyvä, mutta show oli varmasti ollut parempi, koska ymmärtääkseni Fisher oli luonnossa hyvin eläväinen ja erinomainen kertoja. 

Huumorista huolimatta epäilen, että en olisi selvinnyt show'n läpi kuivin silmin. Tarinahan alkaa jo sillä, että Fisher kertoo halunneensa kirjata asioita muistiin sille varalle, että sähköshokkihoidot veisivät hänen muistinsa. ECT:llä hoidetaan vakavaa masennusta.

Fisher ruotii kirjassa läpi lapsuutensa ja muun muassa sen, miten vaikea hänen oli pienenä ymmärtää todellisuuden ja elokuvamaailman ero.

I grew up visiting sets, playing on backlots, and watching movies being made. As a consequence, I find that I don't have what could be considered a conventional sense on reality. - - my reality has been formed by Hollywood's version of reality. As a child, I thought that Father Knows Best was real and that my life was fake. When I think about it now, I may not have been far wrong.

(s. 18)

Ohimennen mainitaan sekin, että George Lucas kielsi Fisheriä käyttämästä rintaliivejä prinsessa Leian valkoisen mekon alla. Miksi? Koska Lucasin mukaan ihmiskeho laajenee avaruuden painottomuudessa ja koska rintsikat eivät, niihin voisi vaikka tukehtua! Myönnä vain, että halusit kuvitella Fisherin alastomana ohuen valkoisen kankaan alla. Muutenhan sama logiikka olisi pätenyt myös esimerkiksi Harrison Fordin housuihin. 

Enimmäkseen kirja on kuitenkin kertomus riippuvuuksista ja siitä, miten ne ja bipolaarisuus ruokkivat toisiaan Fisherin elämässä. Alkoholi, kokaiini, tupakka, seksi, Fisherin mukaan kaikki ideat vaikuttivat loistavilta sairauden maniavaiheessa. Masennusvaiheessa niiden hinta puolestaan tuntui aina liian kovalta.

But I think if you have the expectation that you're going to be happy throughout your life - more to the point, if you have a need to be comfortable all the time - well, among other things, you have the makings of a classic drug addict or alcoholic. Which is obviously what I became.

(s.74)

Kaikesta huolimatta kirjasta jäi oikeastaan aika hyvä mieli. Fisher oli kokenut kovia, mutta rivien välistä paistaa kuitenkin usko elämään ja selviytymiseen. On hieman epätodellista ajatella, että kirja on kirjoitettu noin 10 vuotta sitten ja hänen äänensä kuuluu haudan takaa. Luulenpa, että luen ne muutkin Helmetin OverDrivesta löytyvät Fisherin kirjat.

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2018 - 22. kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin [1/50] 

Viittauksia löytyy Tähtien sodasta musiikkiin, musikaaleihin ja muihin elokuviin asti, Hollywood-kuuluisuuksista puhumattakaan.