Stephen Hawking: Minun lyhyt historiani

Stephen Hawking: Minun lyhyt historiani
(My Brief History)
124 s.
WSOY 2015
Kirjastosta

Isäni Frank oli Yorkshiressä Englannissa asuneen torpparisuvun vesa.

Tunnustan etten ole lukenut Ajan lyhyttä historiaa. Pitäisi ihan yleissivistyksen vuoksi ja koska avaruus on kuitenkin aika kiehtova juttu. Jotenkin olen aina ajatellut, että se on kuitenkin niin korkealentoisesti kirjoitettu, että tällainen tavallinen tallaaja ei siitä mitään ymmärrä. Tämä kirja ei nyt oikeastaan rohkaissut yrittämään, vaikka ihan kiinnostava tapaus sinänsä onkin. Tässä on elämäkerralle yllättävän paljon tieteellisiä ja vaikeaselkoisia teorioita mikä kertonee siitä, miten äärettömän tärkeää Hawkingin työ on ollut hänelle. Maailmankaikkeuden tutkiminen on yhtä oleellista hänen elämälleen kuin hänen perheensä.

Minulle kiinnostavinta tässä kirjassa oli se, mitä odotinkin elämäkerralta eli elämästä kertominen. Hawking avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan intellektuelliperheen jäsenenä, sekä vakavan sairauden varjostamaa aikuisuuttaan. Olisinkin kaivannut enemmän henkilöhistoriaa ja vähemmän fysiikkaa, mutta niin, suuret teoriat ovat selvästi olleet Hawkingin elämän huippuhetkiä jotka hän haluaa jakaa muiden kanssa. Harmi vain, että itseäni kiinnosti enemmän Hawking henkilönä ja vähemmän Hawking tiedemiehenä.

Mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää oli Hawkingin oma huomautus siitä, että hän on vain aivan tavallinen tiedemies muiden joukossa. Älykäs, mutta ei sen älykkäämpi kuin kollegansa. Se, mikä erottaa hänet muista on hänen sairautensa. Jäinkin pohtimaan sitä, että onko tällainen erilaisuuden perusteella julkisuuteen nostaminen nyt sitten poliittisesti korrekti versio friikkisirkuksesta ja sormella osoittelusta? "Älykäs tiedemies, mullistanut maailmankuvaamme jne. jne. MUTTA KATSOKAA, PYÖRÄTUOLI!!!" Hawking nostetaan esille, koska hän on erilainen kuin muut. Hänet ja hänen erilaisuutensa saa nostaa esille, koska hän on älykäs ja pärjännyt hyvin elämässään. Oletuksena on kai se, että hän itse ilmoittaisi jos ei moista haluaisia. Hah, ihan kuin se olisi ikinä estänyt mediaa...

Kaiken kaikkiaan lukukokemus oli positiivinen ja kirjasta jäi hyvä mieli. Kirjaa sävyttää Hawkingin kuiva huumori, joka upposi minuun kuin veitsi voihin. Hawking itse sanoo saaneensa elämältään miltei kaiken mitä on keksinyt toivoa. Sairaus ei ole estänyt häntä saamasta lapsia, matkustamasta ympäri maailmaa tai ratkomasta universumin salaisuuksia. Jokainen voisi oppia jotain hänen asenteestaan ja sinnikkyydestään. On vaikea kuvitella miten suuren työn takana tämänkin kirjoittaminen/sanelu on Hawkingille ollut. Omien sanojensa mukaan hänen viimeisin puhesyntetisaattorinsa tuottaa kolme sanaa minuutissa. Yrittäkääpä itse keskustella ja kirjoittaa kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita sillä tavalla. Nostan hattua!

Luettu myös mm.: Kirjakko ruispellossa, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia, Kirjoja ja muita kertomuksia

Haasteet: 50 kategoriaa - 27. a book you can finish in a day