Tehdäänpäs testin vuoksi tällainenkin. Jos tämä homma nappaa niin sitähän saa tehdä sen 12 kertaa vuodessa.
Se ilmeisin maaliskuun saavutus on tietenkin blogin perustaminen. Toistaiseksi on ollut hauskaa ja jopa turhankin addiktoivaa. Mietiskelin jonkin aikaa noita avainsanoja eli millaisia ja miten paljon niitä kannattaisi käyttää. Päädyin sitten kaksiosaiseen ratkaisuun: minkälaisia itse tykkään käyttää blogin lukijana, ja mikä on fiilis kunkin kirjan kohdalla. Johan noita mahtuu listaamaan vaikka sanakirjan verran jos siltä tuntuu.
Kaikki blogin kuvat ovat itse ottamiani ellei sitten kyse ole (tulevaisuudessa) johonkin haasteeseen kuuluvasta haastemainoskuvasta. En viitsi alkaa miettimään tekijänoikeuksia sen enempää, joten tämä lienee yksinkertaisinta.
Maaliskuun luetut & blogatut:
Inuittieräopas murhaajan jäljillä. Tästä tykkäsin etenkin miljöö- ja tapakuvausten osalta, juonessa olisi ollut hiomista.
Pohjois-korealainen etsivä sotkeentuu salaliittoon. Odotukset olivat korkealla, mutta päätön säntäily pitkin maata ei napannut.
Kolme yksinäistä ihmistä kohtaa toisensa. Murhien jälkeistä rauhallista lukemista, jonka loppu kaivelee vähän vieläkin.
Nuori nainen etsii paikkaansa dystopia-Suomessa. Yllätyin verkkaisuudesta ja filosofoinnista, kaiken kaikkiaan ihastuin ja odottelen Itärannan seuraavaa kirjaa.
LaNu seikkailu viikinkiajan Suomessa. Kiva viisikkomainen tarina, jollaisia nykyLaNu-kirjallisuudesta tuntuu valitettavasti puuttuvan vaikka kysyntää olisi.
Sarjakuvaelämää miehen, kissan ja koiran taloudessa. Kyyninen ja omaan makuuni turhan ilkeämielinen huumori ei innostanut, vaikka kissasarjiksista tavallisesti pidänkin.
Fyysikkonero kertoo oman tarinansa 124:ssä sivussa. Olisin kaivannut enemmän elämäkerrallisuutta ja vähemmän fysiikkaa, mutta kirjan perimmäinen viesti oli mukavan positiivinen.
Maaliskuun luetut & bloggaamattomat:
Ennen blogin perustamista lukaisin Rick Yanceyn kirjat 5. aalto ja sen jatko-osa Ääretön meri. Suurin osa ihmiskuntaa on tuhoutunut avaruusalusten ilmestyttyä taivaalle, hengissä olevien elämä on selviytymiskamppailua. Ensimmäinen osa oli parempi kuin toinen, mutta niinhän se usein on. Kelpo dystopiaa ja pidin paljon aktiivisesta päähenkilöstä Cassiesta.
Luin juuri Anneli Kannon Pyövelin ja siitä sitten myöhemmin kun löydän aikaa kirjoittaa ajatuksiani ylös.
Hamassa tulevaisuudessa:
Kirjaston lainalista on jälleen kerran venynyt luvattoman pitkäksi ja omiakin on lukematta vielä enemmän...
Tällä hetkellä kesken ovat Jenny Nordbergin Kabulin tyttöjen salaisuus (afganistanilaisten naisten asema on sen verran raskas aihe, että tauotan lukemista muilla kirjoilla) ja Joanne M. Harrisin The Gospel of Loki (herätelainaus kirjastosta, en ole vielä prologia pitemmällä, saa nähdä luenko loppuun).
Tarkoitus olisi lukea ainakin McGrathin Lumipoika ja Terry Pratchettia (luultavasti ensimmäinen Tiffany-sarjan kirja, niitä en ole lukenut) Yöpöydän kirjat-blogin kimppalukuun.
Että sellainen kuukausi tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti