 |
| Kaari Utrio: Hupsu rakkaus 451 s, Amanita 2017 Kirjastosta |
- Tässä asuu Helsingin rikkain mies!
Meidän kirjastossa on näköjään niin nopeita asiakkaita, että joskus kirjastotätikään ei ole ekana varausjonossa. Tätä piti odotella pari viikkoa, mutta kyllä se oli sen arvoistakin. Istahdin aamusella sängylle ajatuksenani lukea tunti ja siirtyä sitten muihin hommiin. Hah! Luin koko kirjan yhteen menoon itsekseni naureskellen kun en millään malttanut jättää kesken.
Vuonna 1832 nuori leskirouva Hedda Becke saapuu Helsinkiin pikkuserkkunsa kutsusta. Nora Werner on pyytänyt häntä seuraneidikseen ja Hedda on asiaa harkittuaan jättänyt kotiopettajattaren pestin Noraa auttaakseen. Perillä Heddalle selviää, että Noran vanhemmat eivät tienneet hänen tulostaan ja vielä samana yönä Heddan ja Wernerin perheen elämä muuttuu peruuttamattomasti. Tilanteeseen sekaantuu myös Harry Lindmarck, aatelinen kapteeni, joka ihastuu kuvankauniiseen Noraan ensisilmäyksellä...
Tarina veti mukanaan heti alusta lähtien. Helsingistä siirrytään nopeassa tahdissa maalaiskartanoon,tai pikemminkin kartanoihin. Pitäähän naapureiden ja pappilan väenkin päästä pistämään lusikkansa soppaan. Yllätysperijöitä, ei-toivottuja kosintoja ja muita katastrofeja löytyy joka nurkan takaa. Kirja on romanttinen komedia, lopulta jopa farssi, josta nautin todella paljon. Loppua olisi mielestäni voinut tiukentaa, mutta toisaalta kaikki palaset napsahtivat sopivasti kohdilleen.
Kaikista eniten pidin tarinaa ja juoniviidakkoa kuljettaneista hahmoista. Hedda Becke on järkevä nainen, jonka rakkaus tekee hieman hupsuksi.
Hedda kumarsi. Hän ei ollut niiannut kymmeneen vuoteen, ei sen jälkeen kun oli mennyt naimisiin merikapteeni Becken kanssa ja ruvennut rouvaksi kahdeksantoistavuotiaana.
(s. 15)
Olin myyty jo siinä vaiheessa kun hän esitteli itsensä Wernereille, mutta kohtaaminen maantierosvojen kanssa oli viimeinen naula siihen arkkuun. Mikä sankaritar! Nora Werner puolestaan on hemmoteltu narsisti, joka käyttää häikäilemättä hyväkseen kauniita kasvojaan. Muuta hänellä ei olekaan. Harry Lindmarck on kauniisiin kasvoihin langennut onneton mies, jota painaa isänsä raskas salaisuus.
Lisäksi hahmogalleriaan kuuluvat muun muassa häijy hovineuvos, suulas vanha majuri, vetäytyvä vanha neiti ja lujatahtoinen talousmamselli. Nuo Utrion kirjoista löytyvät hahmoluettelot lyhyine kuvailuineen ovat hilpeää luettavaa.
Lukiessani mieleni päätti kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten monella tavalla kirjan naiset selviävät miesten hallitsemassa maailmassa. Syynä lienee eilen lukemani nettikeskustelu (linkin hukkasin jo), jossa esimerkiksi Harlequinin kustantamia historiallisia romanssipokkareita arvosteltiin kovinkin sanoin niiden feminismistä. Ei siis feminismiä teemana, vaan sitä miten kyseisissä pokkareissa päähenkilöillä on aina niin modernit arvot, ja sankarittaret mielipiteineen ja asenteineen on temmattu suoraan nykyajasta. Utrion kirjoissa näin ei ole ja suurimman osan ajasta pidän tästä lähestymistavasta enemmän. Hahmot toimivat aikansa tapojen ja arvojen puitteissa.
Hupsun rakkauden monet naishahmot ovat löytäneet erilaisia tapoja hallita omaa elämäänsä. Joillekin se tarkoittaa naimattomuutta, joillekin taas järkiavioliittoa. Merikapteenin leskenä Hedda Becker on suorastaan kadehdittavassa asemassa, onhan hänellä omaa omaisuutta ja käytännössä kaikki päätösvalta oman elämänsä suhteen. Orpo ja pennitön Nora Werner on täysin oman viehätysvoimansa ja muiden armeliaisuuden varassa. Hän käyttää kauneuttaan häikäilemättä päästäkseen elämässään eteen päin, mutta eipä hänellä paljon muita vaihtoehtojakaan ole. Kirkkoherran vanhapiikasisar Lovisa Molin on täysin riippuvainen veljestään eikä ota vastaan uutisia potentiaalisista kälyistä mitenkään iloisena. Emäntä talossa tekisi Lovisasta hyödyttömän.
Jokainen nainen löytää lopulta oman paikkansa elämässä, parhaimman minkä kukin heistä voi mielestään saada.
Mutta siis, ihana kirja, suosittelen!
Luettu myös mm.:
Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2017 - 6. kirjassa on monta kertojaa [29/50]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti