Kesäkooste

Lukumatka menneisyyteen -haaste päättyi ja sain koko bingoruudukon täyteen. Historiallisia kirjoja on aina kiva lukea ja tykkäänkin tästä haasteesta todella paljon. Haastekoonti on täällä.

Kuukauden parhaaksi taidan nimetä Jean-Marc Rochetten sarjakuvan The Last Queen. Se oli paljon parempi kuin kannen perusteella odotin!

Sain juuri luettua loppuun Yeon Sominin Pienen korealaisen keramiikkapajan. Korealainen kirjallisuus on ollut minulle aika vieras laji, mutta nyt olen lukenut lyhyessä ajassa suunnittelematta peräti kolme Koreaan liittyvää kirjaa. Chung Serangin Sisunin maailma ja tämä kirja ovat realistisia aikuisten kirjoja, Axie Oh'n The Girl Who Fell Beneath the Sea puolestaan korealaiseen kansantarinaan perustuva YA-fantasia.

Seuraavaksi luen luultavasti Heather Fawcettin Emily Wilde's Encyclopaedia of Fairies -kirjaan. Lähinnä siksi, että eräpäivä lähestyy uhkaavasti ja siihen on kirjastossa varaus.

Luettu & blogattu

Jun Mochizuki: Vanitaksen kirja #09

Vauhdikas osa, jossa selviää isoja asioita Vanitaksen menneisyydestä.

Maaza Mengiste: Varjokuningas
Kiinnostava aihe, mutta toteutuksesta en oikein pitänyt.

B. B. Alston: Amari ja kurjat ihmeet
Niin paljon tapahtumia ja uusia hahmoja, että lopputulema oli sekavan oloinen.

P. D. James: Syystanssiaiset
Austen-lukupiirikirja olikin aika puuduttava ja mieskeskeinen dekkari.

Annica Wennström: Lapinkylä: sukutarina

Surullinen sukutarina saamelaisuudesta ja häpeästä.

Aamna Qureshi: A Witch’s Guide to Love and Poison

Vakavat ja hempeät aiheet eivät kohdanneet kovin luontevasti tässä YA-fantasiassa.

Yoko Akiyama: My Hero Academia: Team-Up Missions vol. 6

Supersankarioppilaiden seikkailut jatkuvat. Tykkäsin tästä osasta, jossa tarinoiden pääosissa oli pitkälti omia suosikkihahmojani.

Jean-Marc Rochette: The Last Queen

Vuotee 1920 sijoittuva kaunis ja surullinen rakkaustarina.

John Boyne: Kuudes mies

Yllättävällä tavalla onnettomasti päättyvää rintamaromantiikkaa.

Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut

Kiinnostava tarina punjabi-diasporasta ja sisaruudesta.

Sue Harrison: Ensimmäiset ihmiset -trilogia

Vetävä jos kohta naisia kohtaan väkivaltainen tarina esihistoriallisista heimoista.

Axie Oh: The Girl Who Fell Beneath the Sea

Kiva korealaiseen kansantarinaan perustuva YA-fantasia.

Axie Oh: The Girl Who Fell Beneath the Sea

The myths of my people say only true bride of the Sea God can bring an end to his insatiable wrath.

Enpä ole ennen lukenut korealaiseen kansantarinaan perustuvaa kirjaa, mutta nyt tein senkin. Axie Oh’n YA-fantasia The Girl Who Fell Beneath the Sea perustuu The Tale of Shim Cheong -tarinaan.

Shim Cheong, valtakunnan kaunein neito, on tässä kuitenkin
sivuhenkilö. Häntä ollaan uhraamassa meren jumalalle, kun 16-vuotias Mina melko kirjaimellisesti tyrkkää hänet sivuun ja ottaa hänen paikkansa. Minan veli kun on rakastunut Shim Cheongiin ja Mina tekisi mitä tahansa perheensä eteen.

Meren armoille heittäytyminen ei kuitenkaan ole Minan loppu. Hänet kiskaistaan henkimaailmaan meren jumalan kaupunkiin, jossa hän päättää selvittää miksi jumala lähettää jatkuvasti raivoisia myrskyjä maan päälle.

Tämä oli oikein viihdyttävä tarina ja minuun vetosi etenkin tuo korealainen mytologia. Se on minulle aika vierasta, mutta tämän myötä nyt ehkä vähän tutumpaa. Kirjassa maalaillaan kauniita ja kiehtovia kuvia merellisestä henkimaailmasta, joka on eräänlainen välietappi ennen lopullisen kuoleman paikkaa (missä se ikinä onkaan, tarina ei pureudu siihen).

Lying on my back, I gaze up into the sky. It’s a clear day, with only a few fish, and what looks like a humpback whale in the distance.

(s. 173)

Olisi aika metkaa jos meidänkin sääennustukset olisivat mallia “odotettavissa vähän valaita, kalaparvi saattaa paikoin peittää auringon”.

Tykkäsin myös Minasta, joka on vakaasti päättänyt olla oman onnensa seppä. Kohtalo ja sielunkumppanit yhdistävä punainen lanka voivat sanoa mitä hyvänsä, Mina tekee omat päätöksensä.

I may be rash. Common, perhaps. But I am not weak.

“I chose myself.”

(s. 35)

Kirjan heikoin lenkki oli sen romanssi, mutta se ei suoranaisesti ole sen vika. Oman genrensä edustajana se toimi ihan ok, minun vain on hiukkasen vaikea uskoa näihin parin viikon pikarakastumiseen. Kiva romanssi, mutta toimiiko se tosiaan loppuelämänne? Tuskin.

Kuitenkin, kiva ja nopeatempoinen seikkailu vähän vieraammissa kulttuurimaisemissa! Jos kaipaa kepeää kesäfantasiaa niin tämä ei olisi hassumpi valinta.

Kirjan tiedot:

Axie Oh: The Girl Who Fell Beneath the Sea | Feiwel & Friends 2022 | 330 sivua | E-kirja kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Näyttävä kansi

* Kolme kummaa kirjaa : Kirjassa matkataan jonkinlaisella aluksella

Haastekoonti: Lukumatka menneisyyteen

Lukumatka menneisyyteen -lukuhaaste päättyy kesäkuun lopussa. Sain bingoruudukon valmiiksi vähän etuajassa vaikka välillä tuntui, että ihan viime minuutille joudutaan. Kiitos taas kerran kivasta haasteesta, @paulan_kirjanurkka! Tähän on aina ilo osallistua.

Tällä kertaa kaukaisinta historiaa luin Sue Harrisonin Ensimmäiset ihmiset -trilogiasta. Siinä oltiin Aleuttien saarilla noin vuodessa 7000 eaa. Lähimmäksi tätä vuotta taisi sijoittua Malinda Lo’n Last Night at the Telegraph Club, vuoden 1954 San Franciscosta kertova sateenkaari-YA.

Annica Wennströmin Lapinkylä tosin sijoittui useaan aikakauteen, joista kaukaisin oli 1860-luku ja lähin vuosi 2002.

Jostain syystä luin tällä kertaa monta 1920-luvulle sijoittuvaa kirjaa. Ne kertoivat ensimmäisestä maailmansodasta ja sen jälkimainingeista eri tavoilla.

Haastavimmalta tuntui kohta 24., pienen kustantamon julkaisema kirja. En yleensä kiinnitä niin hirveästi huomiota kustantajiin, joten tähän piti ihan etsimällä etsiä luettavaa. Onneksi kohta oli kuitenkin ruudukossa, koska sen kautta löysin nuo Marja-Leena Lempisen kirjat. Naisten taivas ja Kaivosten kaupunki kertovat Suomesta Kanadaan 1920-luvulla muuttaneista naisista, ja tykkäsin niistä kovasti! Sarjan kolmas osa odottaa vielä lukemista.

Kaikki haasteeseen luetut kirjat:

1. Kirjan alkukieli on jokin romaaninen kieli: Jean-Marc Rochette: The Last Queen

2. Kirja on kirjoitettu ennen syntymääsi: Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

3. Kirjassa on hotelli/majatalo/kievari: Ann-Christin Antell: Valkea lilja

4. Paleofiktio: Sue Harrison: Äiti maa, isä taivas

5. Kirjassa tapahtuu katastrofi: Aura Koivisto: Mies ja merilehmä

6. Kirja liittyy saamelaisten historiaan: Annica Wennström: Lapinkylä: sukutarina

7. Historiallinen hyllynlämmittäjä: Sue Harrison: Sisar Kuu

8. Kirjassa on paikka, jota pidetään/on pidetty pyhänä: Roope Lipasti: Luutnantti Ströbelin istumajärjestys

9. Historiallinen romaani, jossa nainen on aktiivinen toimija: Lynn Messina: Katala esitys

10. Kirjassa on esine, joka omistajalleen tärkeä: Roope Lipasti: Mikaelin kirja

11. Kirjassa on kirjasto tai kirjakauppa: Jacqueline Winspear: Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu

12. Kirjassa muistellaan tai käsitellään muistoja: Lynn Messina: Kohtalokas kihlaus

13. Kirja liittyy Afrikan historiaan: Maaza Mengiste: Varjokuningas

14. Kirja on tekijänsä esikoisteos: Julian Sancton: Pimeän ja jään vangit: Belgican matka antarktiseen yöhön

15. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja: Malinda Lo: Last Night at the Telegraph Club

16. Kirjassa ollaan metsässä: Petter Sandelin: Osuma

17. Kirja on tai on ollut kielletty jossain maassa: John Boyne: Kuudes mies

18. Kirjassa on susi tai mainitaan susi: Merja Mäki: Itki toisenkin

19. Kotimainen historiallinen romaani: Marja-Leena Lempinen: Kaivosten kaupunki

20. Kirjassa on linna: Kaisa Viitala: Klaanin vieraana

21. Kirjan tekijä on suomenruotsalainen: Karin Collins: Säilyt sydämessäin

22. Vuonna 2025 julkaistu historiallinen romaani: Ulla Rask: Blanka, Itämeren tytär

23. Kirjassa on vähintään kaksi sukupolvea: Janice Hadlow: The Other Bennet Sister

24. Pienen kustantamon julkaisema kirja: Marja-Leena Lempinen: Naisten taivas

25. Kirjassa on yliluonnollisia elementtejä: Sarah Brooks: Harkitsevaisen kulkijan matkaopas takamaille

Sue Harrison: Ensimmäiset ihmiset -trilogia

Valaanluusauva tuntui kylmältä Shugananin kädessä kun hän nojasi siihen kulkiessaan, ja sauvan painalluksista jäi tummaan rantahiekkaan pieniä kuoppia.

No niin, nyt ollaankin niin nostalgiassa että! Luin tämän Sue Harrisonin Ensimmäiset ihmiset -trilogian joskus 1990-luvulla. Mitään sen kummempia muistikuvia ei tästä ollut, mutta edelleenkin historiallisten romaanien ystävänä nappasin nämä mukaani ota ja jätä -hyllystä parisen vuotta sitten.

Trilogiassa ollaan Aleuttien saarilla sellaiset 9000 vuotta sitten. Ei tarvitse googlata, voin kertoa saariston sijaitsevan Alaskassa ja tunnelma onkin ilmaston puolesta varsin hyinen. Heimojen elinehtona ovat hylje- ja valassaaliit, ja kirjoja lukiessa tuntuikin vähän siltä, että miehillä ei muuta virkaa ollutkaan kuin metsästää. Melkein kaikki muu jäi naisten tehtäväksi.

Tarina alkaa siitä, kun nuoren Chagakin koko kylä tuhotaan hänen ollessaan keräilemässä. Chagak pyrkii isoisänsä heimon luo, mutta matkaan tulee mutka jos toinenkin. Sarjan kahdessa muussa osassa hypätään vajaat parikymmentä vuotta ajassa eteen päin katsomaan, mitä Chagakin lapset ja eri heimot puuhaavat.

Sisältövaroituksena se, että miehet kohtelevat naisia kaltoin vähän joka käänteessä. Kulttuuriin kuuluu tarjota vaimoa tai tytärtä miesvieraille yöseuraksi, ja nainen on aina miehen omaisuutta.

Kiinnostava kyllä tarinan edetessä käy ilmi, että Chagakin kansa eli ensimmäiset ihmiset ovatkin sieltä konservatiivisemmasta ja naisvihamielisemmästä päästä. Muiden heimojen parissa naisillakin on jonkin verran sananvaltaa ja valinnanvapautta, eikä naisia saa hakata miten huvittaa. Ei tähän tarinassa kovin paljoa huomiota kiinnitetä, mutta kyllä se selväksi tulee.

Noin yleisesti ottaen sarja oli kiinnostava kuvaus esihistoriallisesta elämästä ankarissa olosuhteissa. Öljy ja rasva oikein tihkuvat kirjojen sivuilta, koska niitä käytetään runsain mitoin sekä sisäisesti että ulkoisesti. Vähän etoi lukea tuota rasvassa pyörimistä, mutta aivan täysin ymmärrettäväähän sen tärkeys on energian saannin ja säältä suojautumisen kannalta.

Ja ikään kuin kylmässä ei olisi ollut tarpeeksi, tulivuoretkin alkavat vihoitella. Sitä kautta päästäänkin sitten sujuvasti henkimaailman hommiin. Luonnonilmiöille, metsästysonnelle ja vähän kaikelle muullekin haetaan selitystä yliluonnollisesta ja se punoutuu osaksi heimojen arkea.

Kolmesta kirjasta pidin enemmän Äiti maa, isä taivaasta ja Sisar Kuusta. Trilogian päättävä Veli Tuuli ei ollut niin mieleeni, koska tarina saa enemmän (epämiellyttäviä) mieskertojia ja mieskeskeisiä tapahtumia. Ei minua äijäily niinkään kiinnostanut vaan naisten kiireisen arjen kuvaaminen.

Kokonaisuutena tämä kuitenkin veti hyvin ja oli tosiaan mielenkiintoista luettavaa! Sue Harrisonilta on suomennettu muutakin ja niitä kirjoja en olekaan lukenut. Ehkä pitäisi.

Kirjan tiedot:

Sue Harrison: Äiti maa, isä taivas & Sisar Kuu & Veli Tuuli | WSOY 1996 & 1997 &1998 | 328 & 407 & 475 sivua | Omasta hyllystä

Englanninkieliset alkuteokset: Mother Earth, Father Sky (1990) & My Sister the Moon (1992) & Brother Wind (1994) | Suomennokset: Kaijamari Sivill

Haasteet:

* Lukumatka menneisyyteen : 4. Paleofiktio & 7. Historiallinen hyllynlämmittäjä

Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut

Rakkaat lapsikultani.

Lue maailma vuodessa -haasteessa haettiin kesäkuussa kirjaa, jossa käsiteltiin maahanmuuttotaustaisuutta tai se oli diaspora-kirjallisuutta. Luin tähän Balli Kaur Jaswalin mainion Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut.

Päähenkilöt ovat intialaisten maahanmuuttajavanhempien lapsia ja kirjailija puolestaan kirjoittaa nimenomaan punjabi-diasporasta.

Tuo jälkimmäinen oli minulle uusi konsepti ja tuli hyvin esiin kirjan tarinassa. Sita Kaur Shergill kuolee ja hänen viimeinen toiveensa lähettää kolme aikuista tytärtä matkalle Intiaan. Vaikka vanhempien kulttuurinen tausta on heille tuttu ja näkyy jokapäiväisessä elämässä, Intia tarjoaa heille kuitenkin yllätyksiä ja järkytyksiä.

Tykkäsin kirjasta! Se oli nopealukuinen ja sujuvasti kirjoitettu kuvaus sisaruudesta ja punjabi-taustaisista henkilöistä. Siskosten välit eivät ole kovinkaan lämpimät ja ne hiertävät heitä eri lailla. Jokainen lähtee matkaan salaisuutta kantaen ja totta kai niistä selviäminen toisten tuella on kirjassa tärkeää.

Maahanmuuttajataustaisuuteen liittyen tärkeä asia oli se, että vanhin sisko Rajni on 10+ vuotta vanhempi kuin siskonsa. Hänen lapsuutensa oli erinäköinen kuin hänen siskojensa, koska maailma ja Englanti ehti muuttua siinä kymmenessä vuodessa. Siinä missä Rajnia kiusattiin hänen taustansa vuoksi, Jezmeen ja Shirina saattoivat olla siitä huolettoman ylpeitä.

Intiassa naiskolmikkoa järkyttää eniten maan patriarkaalinen kulttuuri. Älä pukeudu noin, älä liiku yksin, älä kuvittelekaan, että miesviranomaiset ottavat sinut vakavasti. Kirjassa viitataan muun muassa joukkoraiskauksiin ja naisten järjestämiin mielenosoituksiin, joista yhteen yksi siskoista vahingossa päätyy mukaan. Oli todella ankeaa lukea siitä, miten kapea naisen paikka on.

Kirjassa tuodaan myös esiin hyvin selvästi ja etenkin yhden siskon kautta se, että vanhoilliset asenteet ovat siirtyneet maahanmuuttajien mukaan myös Intian ulkopuolelle. Niitä eivät myöskään ylläpidä vain miehet, vaan myös vanhemman sukupolven naiset. Yhtä siskoa koskeva tuohon liittyvä juoni oli hyytävää luettavaa.

Kokonaisuutena siis hyvä ja mielenkiintoinen kirja, ja hyvin todennäköisesti luen kirjailijalta muutakin!

Kirjan tiedot:

Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut | Sitruuna 2022 | 371 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: The Unlikely Adventures of Shergill Sisters (2019) | Suomennos: Inka Parpola

Luettu myös:

Ainakin Kirjojen kuisketta ja Kirsin kirjanurkka.

Haasteet:

* Lue maailma vuodessa : Kirjassa käsitellään maahanmuuttotaustaisuutta tai se on diaspora-kirjallisuutta

John Boyne: Kuudes mies

Junavaunussa minua vastapäätä istuu iäkäs rouva kettupuuhka harteillaan ja muisteli vuosien varrella tekemiään murhia.

John Boynen Kuudes mies kuittaa kahdesta eri lukuhaasteesta hyvin samantapaiset kohdat. Se on nimittäin 2000-luvulla kirjoitettu kirja, joka on kielletty jossain maassa. Tässä tapauksessa maa on Venäjä ja syy kieltoon on vähemmän yllättävä: kirjan sateenkaariteema.

Tarina pyörii ensimmäisen maailmansodan ja jos ei kielletyn rakkauden niin ainakin kiellettyjen tunteiden ympärillä. Kertoja, Tristan Sadler, valehteli ikänsä ja värväytyi rintamalle vain 17-vuotiaana. Siellä hän tutustui Will Bancroftiin, jonka kirjeitä hän on nyt sodan jälkeen toimittamassa tämän sisarelle.

Kirjan takakansiteksti pilaa harmillisesti yhden tarinan juonenkäänteen, joka paljastuu vasta keskellä tarinaa. Toisaalta englanninkielinen nimi The Absolutist tekee sen myös, mutta enemmän tulkinnanvaraisesti. Absolutisteja, aseistakieltäytyjiä, on nimittäin tarinassa kaksi, ja periaatteessa nimi voisi viitata heistä kumpaankin.

Mutta siis, keskiössä ovat kuitenkin Tristanin tunteet Williä kohtaan sekä sota-aikana että sen jälkeen. Hauraan suhteen tekevät monimutkaiseksi sota ja tietenkin yleinen kielteinen asenne homoseksuaalisuutta kohtaan. Kenellä on rohkeutta olla oma itsensä, sekä identiteettinsä että periaatteidensa suhteensa?

Tarina pääsi yllättämään. Se kiertelee pitkään salaisuuksien ja häpeälliseksi koettujen asioiden ympärillä. Heti alusta on toki selvää, että ei tämä(kään) rintamaromantiikka onnellisesti pääty. Se, millä tavalla onnettomasti se päättyi, oli sitten ihan toinen ja se yllättävä juttu.

Kirjan luettuani mietin, että onko kukaan kirjoittanut tällaista sota-ajan sateenkaarikirjaa, jossa olisi onnellinen loppu? Jossa molemmat selviävät hengissä sodasta ja suhde jatkuu sodan jälkeen suhtkoht onnellisena molempien pitkän elämän loppuun saakka? Jos tulee mieleen, niin vinkatkaa!

Tämä oli joka tapauksessa hyvä ja nopealukuinen kirja, jos kohta hyvin synkkä. Tristan ei myöskään ole kovinkaan miellyttävä päähenkilö, mikä oli oikeastaan ihan mukavaa vaihtelua.

Kirjan tiedot:

John Boyne: Kuudes mies | Bazar 2013 | 334 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: The Absolutist (2011) | Suomennos: Laura Beck

Luettu myös:

Tuntematon lukija, P. S. Rakastan kirjoja, Tarinoiden syvyydet ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2025 : 27. Jossain maassa kielletty kirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

* Lukumatka menneisyyteen : 17. Kirja on tai on ollut kielletty jossain maassa

Jean-Marc Rochette: The Last Queen

Jean-Marc Rochetten sarjakuva The Last Queen menee kategoriaan “työkaveri suositteli”, ja hyvä että suositteli! Raskaasta aiheestaan huolimatta tämä oli nopeasti luettu ja todella hieno teos.

Tarina sijoittuu vuoteen 1920. Édouard Roux on loukkaantunut sodassa hirvittävällä tavalla ja olettaa viettävänsä loppuelämänsä yksin pussi päässään. Yllättäen hän saa uutta toivoa kuullessaan kuvanveistäjä Jeanne Sauvagesta. Jeanne luo kasvonsa menettäneille miehille naamioita, joiden ansioista nämä voivat taas liikkua julkisesti kauhistusta herättämättä.

Tässä oli monia hienosti kerrottuja puolia. Käväistään vähän Pariisin taitelijapiireissä, joissa vilahtaa monia tuttuja nimiä. Jeannen osa naispuolisena taiteilijana ei suinkaan ole helppo, mutta etenkin ne ihan tavalliset ihmiset arvostavat sitä, mitä hän tekee veteraanien hyväksi.

Ennen kaikkea tarinassa kuitenkin liikutaan luonnossa, Édouardin kotiseudulla. Hänellä on ollut hankala ja kiusattu lapsuus, mutta siitäkin huolimatta kotipaikka vetää aina puoleensa. Syrjäseudulla sekä Édouard että Jeanne löytävät vapauden olla niin kuin haluavat.

Pohjimmiltaan tarina onkin kaunis ja surumielinen rakkaustarina. Jeanne näkee Édouardin vamman taakse ja kumpikin ihailee toisessa hiljaista periksiantamattomuutta. Rauha, jonka he löytävät yksinkertaisesta elämästä, oikein huokuu sivuilta.

Mutta ei tämä kuitenkaan ole mikään hyvän mielen kirja. Édourdia painavat sekä sota- että lapsuusmuistot sekä etenkin se, mitä kotiseudun viimeiselle karhulle tehtiin. Kirjan nimi viittaakin viimeiseen naaraskarhuun ja myös salaisuuteen, jota Édouardin suku on suojellut lukemattomien sukupolvien ajan.

Loppu ei myöskään ollut mitenkään iloinen, mutta se tuntui tarinalle sopivalta. Oikein onnellinen loppu ei olisi tälle sopinutkaan, vaikka sitä olisin toivonutkin.

Lopputulema siis loistava sarjakuva! Pidin myös tyylistä, joka on selkeää ja vie tarinaa eteenpäin myös sanattomissa kohdissa.

Kirjan tiedot:

Jean-Marc Rochette: The Last Queen | SelfMadeHero 2024 | 238 sivua | Kirjastosta

Ranskankielinen alkuteos: La derniére reine (2022) | Englanninkielinen käännös: Edward Gauvin

Haasteet:

* Lukumatka menneisyyteen : 1. Kirjan alkukieli on jokin romaaninen kieli

Aamna Qureshi: A Witch’s Guide to Love and Poison

It was Bisma’s eighteenth birthday, which meant it was time for goodbye.

Bongasin tämän Aamna Qureshin A Witch’s Guide to Love and Poison -YA:n toisen kirjaston uutuushankinnoista. Kiva kansi kiinnitti huomion ja kun tiivistelmäkään ei kuulostanut hassummalta, päätin varata ja lukaista tämän.

Periaatteessa tarina kertoo siitä, mistä pitikin, mutta en kuitenkaan ihan lämmennyt tälle.

Puutarhanoita Bisha ja muutama muu eri-ikäinen Ei-Toivottu Tyttö asuu keskellä taikametsää suuressa puussa. Tytöt on hylätty eri syistä ja he kasvattavat toisiaan suuressa sisarparvessa. Bishan vuoro bajina eli joukon johtajana alkaa hänen 18-vuotissyntymäpäivänään. 

Hänen kautensa saa ikävän alun kun joku alkaa myrkyttää hänen siskojaan. Apua on haettava ah niin komealta apteekkarin pojalta Xanderilta.

Sisaruuden ja sisarusrakkauden kuvauksena tämä toimi. Sisarusparven ikäerot mahdollistavat sen, että Bisha joutuu ottamaan vastuuta niin taaperosta kuin nuoremmasta teinistäkin. Sisaret ovat toisilleen tärkeintä maailmassa, semminkin kun metsän laidalla olevassa kylässä heitä enimmäkseen halveksitaan.

Eniten minulla tökkäsikin se, miten hömppä ja vakavat aiheet tässä kohtasivat. Söpöisen romantiikan lomassa kerrotaan, miten Bisha valmistaa myrkkyjä, joilla kylän kaltoinkohdellut naiset tappavat aviomiehiään, ja että lainrikkojia hirtetään. Tytöt ovat kaiketi peräisin tuosta samasta kylästä ja ilmeisesti kyläläisten mielestä on ihan okei, että heidät on hylätty eri syistä.

Kepeä kansi, sanaileva romanssi, kotoilu, Ei-Toivottujen tyttöjen häpäisy ja pahoinpidellyt vaimot eivät siis kohtaa toisiaan tässä kovin luontevasti.

Kirjan maaginen maailma oli kuitenkin kiinnostava ja tykkäsin siitä, että Bisman ei tarvinnut olla kokematon punasteleva neitsyt sankarinsa saadakseen. Hänellä on ollut sutinaa ennenkin ja hän on aktiivinen toimija omassa elämässään.

Kirjan tiedot:

Aamna Qureshi: A Witch’s Guide to Love and Poison | Hodder 2025 | 328 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Taianomainen luonto

Annica Wennström: Lapinkylä: sukutarina

Oli kylmä.

Annica Wennströmin Lapinkylä: sukutarina oli täsmäkirja Lukumatka menneisyyteen -haasteeseen ja tulikin valittua hyvä kirja. Luin pokkaripainoksen joten oletan, että ensimmäinen kovakantinen painos myytiin loppuun ja lisäpainokselle oli tarvetta.

Lapinkylä on sukutarina, joka alkaa 1860-luvulta. Nuori Njenna kuuluu varakkaaseen metsäsaamelaisten sukuun, jonka asema on alkanut heiketä uudisasukkaiden myötä. Kun yksi heistä tekee väkivaltaa Njennalle ja hän tulee raskaaksi, seuraukset ovat todella kauaskantoiset.

Kirja kuvaa tuon väkivallan teon henkisiä seurauksia ja saamelaisten kohtaamaa rasismia noin 160 vuoden ajanjaksolta. Njennan aikana saamelaisilta vietiin maat ja vesialueet, eikä varakaskaan saamelainen ollut enää varakas muuttuneessa yhteiskunnassa. Saamelaisista tuli turistinähtävyyksiä, samoin heidän pyhistä paikoistaan.

Sitten alettiin kitkemään kulttuurista perimää ruotsalaistamalla lapsia. Kotoaan lähtenyt Njenna kieltäytyy puhumasta kipeästä menneisyydestään ja häpeä omasta taustasta iskostuu hänen tyttäreensä sitäkin vahvemmin. Ristin torjuu saamelaisuuden ja äitinsä, ja hänen kauttaan häpeä siirtyy taas seuraavalle sukupolvelle.

Tykkäsin kirjasta ja siitä, miten tässä kuvattiin vaikeita asioita. Njennan jälkeläisten keskuudessa on hyvin eriäviä näkemyksiä siitä, onko saamelaisuus hävettävä vai arvostettava asia. Kosketus omaan kulttuuriin katoaa vuosikymmenten vieriessä kun kukaan ei ylläpidä sitä. Kuka enää muistaa, missä heidän juurensa ovat?

Tarinassa on monta ajanjaksoa kronologisessa järjestyksessä. Ratkaisu toimi hyvin ja oli helppoa pysyä perillä siitä, missä ajassa ja kenen kanssa missäkin luvussa oltiin. Ainoa poikkeus oli nykyaika eli vuosi 2002. Nimettömäksi jäävä nainen selvittää löytämiensä kengänpaulojen ja oman sukunsa taustaa. Osio oli muuten hyvä, mutta se oli ripoteltu muiden ajanjaksojen joukkoon. Olisin mieluummin lukenut sen kokonaan kirjan lopussa.

Kokonaisuutena tämä oli melko surullista luettavaa, koska menneisyyden taakka painoi jokaisen harteita. Kukaan ei myöskään ollut mitenkään täydellinen ihminen ja eri tavoin tulehtuneet ihmissuhteet raastoivat toisiaan ja lukijaakin.

Kirjan tiedot:

Annica Wennström: Lapinkylä: sukutarina | Bazar 2015 (1. p. 2012) | 335 sivua | Kirjastosta

Ruotsinkielinen alkuteos: Lappskatteland. En familjesaga (2006) | Suomennos: Outi Menna

Luettu myös:

Kirjakaapin avain, Lumiomena, Kirjan pauloissa ynnä muut

Haasteet:

* Lukumatka menneisyyteen : 6. Kirja liittyy saamelaisten historiaan

P. D. James: Syystanssiaiset

Merytonin naisväen keskuudessa oltiin yhtä mieltä siitä, että Longbournin herra ja rouva Bennetillä oli ollut onnea, kun he olivat saaneet neljä viidestä tyttärestään naimisiin.

Austen-lukupiiri Lauran kanssa jatkui P. D. Jamesin Syystanssiaisilla. Ei ihan vuodenaikaan sopiva, mutta no, se ei sentään haitannut lukemista. Kokonaisuutena tämä ei kuitenkaan oikein vakuuttanut meitä kumpaakaan.

Kirjan ensimmäinen kolmannes taisi olla se kiinnostavin, siinä kun tarkasteltiin Bennetin sisarusten nykytilannetta.

Syystanssiaiset alkaa nimittäin muutamaa vuotta Ylpeyden ja ennakkoluulon jälkeen. Darcyjen järjestämät perinteiset syystanssiaiset ovat ovella kun ne tönäisee syrjään katastrofi. Myrsky-yönä Pemberleyhin ilmestyy hysteerinen Lydia Wickham ja sitten hänen puolisonsa löytyy metsästä ystävänsä ruumiin vierestä.

Tämä on siis dekkari, jossa selvitetään kuka murhasikaan kapteeni Dennyn. Oikeastaan tämä tuntui oikeussalidraamalta, jotka noin yleisesti ottaen eivät ole mielilukemistani edes genren sisällä. Paljon puuduttavaa jaarittelua ja samojen asioiden toistamista, hohhoijaa.

Loppu olikin sitten ihan päinvastainen. Kummallinen yllätyskäänne seurasi toistaan ja vaikka näenkin, millaista palapeliä tässä pyrittiin rakentamaan, se ei minusta ollut kovinkaan toimiva.

Eniten minua kuitenkin haittasi tässä se, miten mieskeskeinen tarina oli. Alun jälkeen naiset tuupattiin taustalle ja tarinan kertojaksi asetettiin herra Darcy, joka lähinnä reagoi siihen mitä muut tekivät ja huomasivat. Austen on niin vahvasti naisista ja naisten elämästä kertovat kirjailija, että en oikein sulattanut tällaista äijäilyä.

En ole lukenut aiemmin P. D. Jamesin dekkareita ja luulen, että tässä oli ihan tarpeeksi kokeilua.

Kirjan tiedot:

P. D. James: Syystanssiaiset | Otava 2012 | 348 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Death Comes to Pemberley (2011) | Suomennos: Maija Kauhanen

Luettu myös:

Amman lukuhetki, Sallan lukupäiväkirja, Lumiomena ynnä muut

B. B. Alston: Amari ja kurjat ihmeet

Kun Quinton kertoi, että piiloutuisimme huippusalaiseen paikkaan, kuvittelin mielessäni maanalaisen bunkkerin jossain syrjäseudulla.

Olen lukenut B. B. Alstonin Amari-sarjan kaksi edellistä osaa, joten päätin sitten lukea tämän Amari ja kurjat ihmeet -kirjankin kun se kohdalle sattui. Ilmeisesti tämän oli alun perin tarkoitus olla sarjan viimeinen osa, mutta kyllähän tämän lopussa jatkoa kovasti pedataan.

Luulenpa kuitenkin, että minun lukemiseni jää tähän. Tykkäsin ensimmäisestä osasta paljon, mutta toinen ei ollut niin mieleeni. Tämä kolmas ei harmillisesti innostanut senkään vertaa.

Tarina jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi. Pahikseksi paljastunut Dylan on varastanut Amarin taikuuden ja noussut taikurien johtajaksi. Amari ystävineen yrittää estää taikureita tuhoamasta koko yliluonnollista maailmaa.

Jos tykkää tapahtumatulituksesta niin tämä on oikein sopiva kirja. Itse en siitä niin innostunut, kaipaan näköjään hengähdystaukoja toimintakohtausten välissä. Uudet paikat, hahmot ja juonenkäänteet vyöryivät päälle jatkuvalla syötöllä ja siksi kokonaiskuva koko juonesta jäi minusta aika sekavaksi.

Amari oli kivasti aktiivinen toimija omassa tarinassaan eikä taikuuden puute häntä hidastanut. Kovin sopivasti tarjolla olikin taikaesineitä ja ystäviä, joiden kyvyt vastasivat aina siihen, millaista apua Amari tarvitsi.

Mutta, vaikka en sitten loppujen lopuksi oikein suosittelisikaan tarinaa juonen puolesta, minusta on kuitenkin hienoa, että se on suomennettu. Suomessa julkaistuun fantasiakirjallisuuteen sarja tuo toivottua vaihtelua siksi, että Amari perheineen on musta. Hänen kohtaamansa rasismi ja luokkajako ovat olennainen osa hänen hahmoaan.

Sitä paitsi nuorille fantasian ahmijoillehan sarja on tarkoitettu, ei tällaisille kriittisille aikuislukijoille!

Kirjan tiedot:

B. B. Alston: Amari ja kurjat ihmeet | Otava 2025 | 348 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Amari and the Despicable Wonders (2024) | Suomennos: Ilkka Rekiaro

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Osa kirjasarjaa

Maaza Mengiste: Varjokuningas

Hirut ei halua muistaa, mutta nyt hän on täällä ja muisti keräilee luita.

Olen silmäillyt tätä Maaza Mengisten Varjokuningasta kirjastossa jo kolmisen vuotta. Arvelin, että tarina sodasta olisi synkkää luettavaa eikä fiilis ollut tarpeeksi synkistelevä ennen kuin nyt.

Harmi siis etten pitänyt kirjasta niin paljon kuin toivoin, eikä sillä oikeastaan ole kovin paljoa tekemistä tuon sota-aiheen kanssa. Se kun kertoi sodasta, josta en tiennyt käytännössä mitään ennen lukemista, ja oli siksi jo lähtökohtaisesti kiinnostava.

Tarina keskittyy vuoteen 1935 jolloin Italia hyökkäsi Etiopiaan. Päähenkilö on nuori Hirut, yksi varakkaamman pariskunnan palvelijoista. Kun talon isäntä lähtee sotaan, koko talous seuraa perässä. Konflikteja syntyy kun vaimo Aster haluaa naisetkin sotaväen taistelevaksi osapuoleksi ja luotettavalta vaikuttanut isäntä osoittautuu paskiaiseksi.

Kirjassa on paljon väkivaltaa, sekä seksuaalista että muuta. Naiset ovat miltei väistämättä uhreja ja sodan aikana Hirutistakin tulee sekä ylpeä omasta voimastaan että katkera kokemustensa vuoksi.

Pidin Hirutista ja lopulta myös Asterista. Olisikin ollut kiva, jos koko tarina olisi kerrottu heidän näkökulmastaan. Harmillisesti mitä pitemmälle kirjassa mentiin, sitä enemmän mieskertojille annettiin tilaa. Eivät he minua kiinnostaneet eivätkä he onnistuneet puristamaan minusta yhtään sympatiaa itseään kohtaan.

En myöskään pitänyt kerronnasta sinänsä, mutta tämä on varmasti paljolti makuasia. Repliikkejä ei ollut erotettu lainausmerkeillä tai viivoilla, mikä teki tekstistä raskasta luettavaa. Mengiste kirjoittaa hyvin, mutta minusta korukielisyys ja metaforaryöpyt eivät olleet paras tapa kertoa juuri tätä tarinaa näillä henkilöillä ja tässä ympäristössä.

Lopputulemana siis kirjan tapahtumat ja tapahtumat olivat kiinnostavia jos kohta raakoja, mutta mieskeskeisyys ja raskas tyyli eivät innostaneet ollenkaan.

Kirjan tiedot:

Maaza Mengiste: Varjokuningas | Atena 2022 | 500 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: The Shadow King (2019) | Suomennos: Aleksi Milonoff

Luettu myös:

Tarukirja, Kirja hyllyssä, Kulttuuri kukoistaa ynnä muut

Haasteet:

* Lukumatka menneisyyteen : 13. Kirja liittyy Afrikan historiaan