Eräänä jouluna Ebba lähti hyvästejä jättämättä. 25 vuotta myöhemmin Elvi törmää hänen sattumalta eikä aikaakaan kun Ebba alkaa houkutella häntä uuden kommuunin jäseneksi.
Enpä ole useinkaan lukenut kirjoja ikäihmisten elämästä, saati sitten vanhojen lesbonaisten! Elvi, Ebba ja Ebban ystävät ovat siinä seitsemänkympin korvilla, kymmenen vuotta suuntaan tai toiseen. Tässä iässä naisia alkaa jo mietityttää oma pärjääminen.
Pidinkin kirjassa eniten lesbomummokommuunin perustamisesta. Naiset ovat aika erilaisia niin luonteiltaan kuin elämäntarinoiltaan, mutta heillä on varsin hyvä syy haluta asua yhdessä. Toisista on apua ja turvaa. Jokainenhan on varmasti kuullut niistä tarinoista, joissa vanhus löydetään kotoaan kuolleena vasta viikkojen päästä.
Elvi on introverttiluonne, mutta nämä pohdinnat saavat hänet taipumaan kommuuniasumisen kannalle. Pidin paljon Elvistä, joka on elänyt yksin 25 vuotta Ebban lähdön jälkeen. Elvillä on poika ja takanaan myös pitkä suhde miehen kanssa. Hänen on ollut vaikea myöntää omaa lesbouttaan ja tämä aiheutti kitkaa Ebban kanssa, joka ei ole koskaan häpeillyt sitä, mitä hän on.
Harmi kyllä en suuremmin pitänyt Ebbasta. Hänestä oli vaikea saada otetta ja hän ei oikein osaa päättää, mitä hän haluaa. Hänen suhteensa Ullan kanssa on avoin, mutta sopiiko Elvi sittenkään kuvioon? Lopussa olin jo täysin sillä kannalla, että Elvin pitäisi unohtaa Ebba ja nauttia uusista ystävistään kommuunissa.
Kaiken kaikkiaan nopealukuinen ja kommuuni-idealtaan kiinnostava kirja, mutta tuosta romantiikkapuolesta en niin välittänyt. Kirja tuntui myös todella helsinkiläiseltä, mikä piti minut automaattisesti käsivarren mitan päässä. Oletan, että Helsingissä asuva osaa paremmin kuvitella itsensä noihin maisemiin ja kokemuspiiriin.
Kirjan tiedot:
Tiina Tuppurainen: Elvi ja Ebba | Karisto 2023 | 197 sivua | Kirjastosta
Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Monimuotoisia suhteita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti