I've had clients who thought they needed an absurd level of security.
Murderbot vartioi tutkimusalusta ja ennen kaikkea tohtori Mensahin teini-ikäistä tytärtä Amenaa. Kaikki menee hyvin kunnes kaikki menee huonosti ja Murderbot kidnapataan muutaman tutkijan kanssa. Se huomaa olevansa
vanhan tutun eli valtavan tutkimusaluksen ja sen koneälyn ART:n (Asshole Research Transport) kannella. ART:tä ei näy eikä kuulu, mutta aluksessa hiippailee outoja harmaaihoisia ihmisiä. Ja kohta sitä mennään madonreiän läpi kohti tuntematonta.
Tämä on Murderbotista kertovan sarjan viides osa ja ensimmäinen täyspitkä romaani. Luin tämänkin Helmet-kirjastojen OverDrive-kokoelmasta, jonne koko sarja on onneksi hankittu. Tykkään sarjasta edelleen tosi paljon, mutta täytyy myös sanoa, että tämä oli kyllä pienoinen pettymys.
Sarjan kirjat toimivat mielestäni paremmin pienoisromaaneina. Ehkä Wells, joka on kokenut kirjailija, tarvitsee lisää harjoitusta pitkien Murderbot-tarinoiden kirjoittamisessa? Tässä e-kirjassa oli yli 400 sivua ja loppujen lopuksi hyvin vähän juonta. Ei niin, että lukisin näitä nimenomaan juonen vuoksi, mutta tuohon sivumäärään mahtui paljon enemmän tyhjäkäyntiä kuin puolta lyhyempään pienoisromaaniin. Tätä paikallaan poljentaa täytetään ihmisten loputtomalla jaarittelulla ja avuttomuudella.
Huomasin kirjaa lukiessani, että en oikeastaan välittänyt ihmishahmoista ollenkaan. He kaikki ovat niin perinpohjaisen mukavia, ymmärtäväisiä ja täydellisiä. Vähäiset konfliktit ratkaistaan nätisti puhumalla, koska väärinymmärryksiähän ne vain olivat. Ymmärrän, että tällä halutaan kuvata rauhallista ja kaikin puolin ihanaa utopiaa, johon meidän pitäisi pyrkiä. Tarinan hahmoista tällainen täydellisyys tekee kuitenkin harvinaisen tylsiä.
Murderbot, ART ja pari muuta tarinaan ilmestyvää ei-ihmistä olivat huomattavasti mielenkiintoisempia. Murderbot on tietenkin oma itsensä ja hyvä niin, sen vuoksihan minä näitä luenkin. Murderbot ja ART ovat ihanan kärttyisiä ja epätäydellisiä, ja niiden haparoivassa ystävyydessä on särmää. Kumpikaan ei millään haluaisi myöntää, että toinen on tärkeä, mutta niiden kanssa teot kertovatkin enemmän kuin sanat.
ART said, I want an apology.
I made an obscene gesture at the ceiling with both hands. (I know ART isn't the ceiling but humans kept looking up there like it was.)
ART said, That was unnecessary.
In a low voice, Ratthi commented to Overse, "Anyone who thinks machine intelligences don't have emotions needs to be in this very uncomfortable room right now."
(s. 189)
Tarinan aikana Murderbot löytää itsestään uusia tunteita ja yrittää opetella käsittelemään niitä. Se on asettunut tohtori Mensahin planeetalle ja lähipiiriin, mutta ei ole varma siitä, onko se sittenkään oikea paikka sille. Maailmankaikkeudella voi olla muutakin tarjottavaa, mutta olisi iso riski jättää ne, jotka ovat hyväksyneet sen sellaisena kuin se on.
Murderbotin kertojaääni ja ei-ihmiset siis kantoivat melko ohutta juonta. En missään nimessä jätä seuraavaa kirjaa lukematta, mutta toivoisin joko pienoisromaania tai enemmän juonta ja epätäydellisiä hahmoja.
Kirjan tiedot:
Martha Wells: Network Effect | Tor.com 2020 | 422 sivua | E-kirja kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti