Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

Lähikauppa, konbini, on tulvillaan ääniä.

36-vuotias tokiolainen Keiko on täysin tyytyväinen elämäänsä. Hän on työskennellyt samassa lähikaupassa eli konbinissa jo 18 vuotta ja hänen koko elämänsä on kaupassa ja sen rutiineissa. Keikon ongelma ei ole hänen yksitoikkoinen elämänsä vaan perhe ja ystävät, jotka haluavat muuttaa sen vaikka väkisin. Kukapa ei haluaisi miestä, lapsia ja joko uraa tai kotirouvan elämää?

Joskus sitä ottaa kirjaston hyllystä kirjan tietämättä siitä mitään eikä kadu sitä ollenkaan. Kansikuva oli erikoinen ja takakansi kiinnostava, ja sitten luinkin kirjan yhdeltä istumalta. Tämä on ensimmäinen Muratan teos, joka on suomennettu, ja nyt toivon että jatkoa seuraa. Tämä iski suoraan omaan huumorintajuuni ja onnistui sanomaan asian jos toisenkin naisiin kohdistuvista odotuksista.

Keiko on perin kummallinen ja hyvin sympaattinen hahmo. Hänen ajatuksensa ovat toisaalta vieraita ja toisaalta samaistuttavia. Välillä ne menevät aivan kieroille raiteille:

Vauva alkoi itkeä. Sisareni kiiruhti keinuttelemaan ja rauhoittelemaan sitä. Katselin veistä, jolla olimme jakaneet leivoksen kahtia. Olisi niin helppo saada vauva kerralla hiljaiseksi. Mikä hässäkkä mokomasta.

(s. 50)

Keiko ei ajattele samalla tavoin kuin useimmat ihmiset eikä esimerkiksi ymmärrä, miksi puiston lintuja ei voi pyydystää ja syödä. Lihaahan nekin ovat. 

Mutta toisaalta taas hänen huomionsa ihmisten käyttäytymisestä ovat erittäin tarkkoja. Hän esimerkiksi huomaa sen, miten ihmiset muokkaavat käytöstään ja ulkoasuaan seurasta riippuen. Keiko ei osaa olla ns. normaali ihminen jäljittelemättä muita eli käytännössä työkavereitaan. Koska työkaverit vaihtuvat usein, myös Keikon "minä", se jonka työkaverit näkevät, muuttuu puhetta ja pukeutumista myöten. Keiko on viety äärimmilleen, mutta tottahan tuo on. Varmasti jokainen meistä mukautuu aina jonkin verran siihen seuraan, jossa on. Työminä ei ole samanlainen kuin kotiminä.

Keikon elämä on yhtä kuin konbini ja se sopii hänelle vallan mainiosti. Muille se ei sitten sovikaan. Tarinassa tuodaan esiin monta kertaa se, millaisia odotuksia japanilaisella yhteiskunnalla on sen jäsenistä. Jokaisen on oltava yhteisölle hyödyllinen joko työn tai perheen kautta. Keiko on osa-aikainen myyjä, mikä ei ole sopivan vastuullinen työ aikuiselle. Hän on myös lapseton ja parisuhteeton, eikä siten täytä perhekriteeriäkään. Vaikka hän on täysin onnellinen omassa pienessä maailmassaan, yhteiskunnan silmissä hän on epäonnistunut naisena.

Tämä nyt on vähän juonipaljastus, mutta pidin paljon kirjan lopusta, jossa Keiko päättää olla oma itsensä välittämättä muiden mielipiteistä. Ei jokaisen tarvitse kävellä samaa polkua kuin muiden ja maailman konbinit tarvitsevat Keikoja.

Minua jäi kyllä hieman vaivaamaan pieni kulttuurierokysymys eli miten osa-aikaisuus määritellään Japanissa? Keiko työskentelee koko päivän viisi päivää viikossa. Mistä se osa-aikaisuus tulee? Onko kokoaikaisena työskentelevä japanilainen töissä kellon ympäri seitsemän päivää viikossa?

Kirjan tiedot:
Sayaka Murata: Lähikaupan nainen | Gummerus 2020 | 126 sivua | Kirjastosta
japaninkielinen alkuteos: Konbini ningen | suomennos: Raisa Porrasmaa

Luettu myös mm:
Kirjojen keskellä, Kirja vieköön!

Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2020 - 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva [11/50]
* Popsugar Reading Challenge 2020 - a book set in Japan, host of the 2020 Olympics [10/50]