Aino Louhi: Mielikuvitustyttö

Työkaverini kehui tätä sarjakuva-albumia, joten pitihän se lukea. Kyseessä on siis Aino Louhen ensimmäinen sarjakuvaromaani, joka on käsittääkseni jonkin verran omaelämäkerrallinen, mutta ei suoraan omaelämäkerta. Minulle Louhi on tuttu lastenkirjojen kuvittajana ja, kuinkas muutenkaan,  kuvittaja Kristiina Louhen tyttärenä.

Mielikuvitustyttö on kolmeen osaan jaettu tytön kasvutarina. Ensimmäisessä osassa kerrotaan lapsuuden parhaasta ystävästä Hetasta. Tytöt tutustuvat nollavuotiaina ja ovat erottamattomia koulun alkuun asti. Siellä Heta saa uusia ystäviä, kertojatyttö ei. Hän tuntee olevansa aina hieman vääränlainen, aina jotenkin erilainen tavalla, jota hän ei itsekään ymmärrä. 

Minä pidin eniten tästä osasta ja etenkin siitä, miten tyttöjen välistä vinoon kasvavaa suhdetta kuvattiin. Herkkä kuvitus oli omiaan tuomaa kontrastia siihen, miten ruma lasten maailma loppujen lopuksi onkaan. Kertojatyttö tekee parhaansa miellyttääkseen Hetaa ja saa vastaansa pieniä julmuuksia. Selän takana naureskelua, ilkeitä piloja, porukasta ulos jättämistä ja sen sellaista. Kun tarinaa lukee eteenpäin huomaa, että se jätti tyttöön syvät arvet. Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne kulkevat tytön mukana viimeiseen osaan asti.

"Ei siellä [hiuksissa] mitään hämähäkkiä ollutkaan."

Toisessa osassa ollaan yläasteella ja kertojatyttö ihastuu ensi kertaa. Poika on luokan kovis ja tyttöjen suosikki, kertojatyttö puolestaan se hiljainen opettajan lempioppilas. Tyypilliseen tapaan heidät laitetaan luokassa vierekkäin ja pikkuhiljaa he tutustuvat toisiinsa vähän paremmin. Kertojatyttö ei kuitenkaan uskalla kertoa ihastuneensa. Ainahan on olemassa se mahdollisuus, että hänelle nauretaan taas.

Viimeisessä osassa kertojatyttö on jo nuori, omillaan asuva nainen. Hän tutustuu hitaasti toisaalla asuvaan nuoreen mieheen ja tällä kertaa ihastus on vakavampaa. Tarinassa tavoitetaan hienosti ensirakkauden epävarmuus ja se, miten vaikea on uskaltaa. Tyttö pelkää edelleen liian paljon tai liian vähän jotain. Hän kehittelee mielessään skenaarioita siitä, miten asioiden pitäisi mennä, mutta eihän todellisuus ole koskaan samanlainen kuin fantasia.

Pidin paljon kirjan hiljaisesta, kuvakirjamaisesta piirrostyylistä. Vaalea kuvitus keskittyy kertojatyttöön ja kaikki epäolennainen on jätetty pois. Tekstiä on vähän, mutta sillä sanotaan paljon. Kivana lisänä teksti on myös Pauliina Haasjoen englanninkielisenä käännöksenä.

Kirjan tiedot:

Aino Louhi: Mielikuvitustyttö | Suuri Kurpitsa 2019 | 161 sivua | Kirjastosta

englanninkielinen käännös: Pauliina Haasjoki

Luettu myös mm.:

Kirjakaapin avain, Lastenkirjahylly, Nuorille ja naperoille

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2020 - 50. kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja [21/50]

* Popsugar Reading Challenge 2020 - a book with a pink cover [20/50]