Salla Simukka: Sammuta valot! / Sytytä valot!

Salla Simukka:
Sammuta valot! / Sytytä valot!
66 s. / 77 s.
Tammi 2018
Kirjastosta

Kellariin saa mennä vasta, kun on täyttänyt viisitoista vuotta. / - Sammuta valot!

Tunnustan nyt julkisesti etten ole koskaan ennen lukenut Salla Simukan kirjoja. Lumikki-trilogia on lukulistallani, mutta kenpä tietää milloin sen oikeasti luen. Ajattelin, että tämä on helppo tapa vilkaista millaista tekstiä Simukka kirjoittaa. Lisäksi tykkään kirjan kannesta, sekä tuosta punaisesta että sinisestä puolesta. 

Yleensäkin tällainen kääntökirjanovellikokoelma (sanahirviö!) on hauska ajatus. Sammuta-puolella on pieniä kauheita tarinoita, Sytytä-puolella taas pieniä kauniita tarinoita. Kauhua, outoja juttuja ja masentavia asetelmia yhtäällä. Rakkautta, onnea ja iloa toisaalla. Puolen voi siis valita fiiliksen mukaan ja novellit sinänsä tekevät kirjasta vieläkin helpommin lähestyttävän. Lyhyemmän tarinan voi lukea nopeasti sellainenkin, joka ei muuten juuri lue. Minä luin ensin tuon Sytytä-puolen.

Noinkin positiivisen lähtökohdan vuoksi on vähän ikävä sanoa, että tämä ei kolahtanut minuun oikein millään tavalla. Kirjan idea on hyvä ja joissain novelleissakin on hyvä idea, mutta kun ei niin ei. Ne hyvätkin ideat kärsivät pienestä sivumäärästä. En nyt ehkä menisi tämän yhden kirjan perusteella sanomaan ettei Simukka osaa kirjoittaa novelleja, mutta ei tämä kokoelma myöskään innosta kokeilemaan uudelleen. Näissä tarinaa oli joko liiaksi yhteen novelliin tai liian vähän edes novelliin.

Lisäksi koko kirja kärsi mielestäni siitä, että se ei osannut päättää minkä ikäiselle lukijakunnalle se on tarkoitettu. Sytytä-novellien lukijoiksi voi helposti ajatella vanhemmatkin lukiolaiset, koska päähenkilöissä on parikymppisiä ja teemat käsittelevät vakavalla otteella esimerkiksi opiskelua ja parisuhdetta. Sammuta-puolella mentiin sitten ihan toiseen suuntaan. En tiedä voisiko niitä ihan alakoululaiselle antaa, mutta mielestäni synkemmät novellit ovat lukioikäistä nuorempien juttuja. Mikään kirjassa ei anna ymmärtää, että näin on tehty tarkoituksella, enkä ymmärrä miten niin on voinut käydä vahingossa.

Olin kyllä ilahtunut siitä, miten paljon sateenkaarinuoria ja -teemoja novelleissa oli ja miten eri tavoilla aihetta käsiteltiin. Joskus sateenkaari oli tarinan pointti, joskus ei. Omat novellisuosikkini olivat tarinapari Koru, jossa samoista lähtökohdista päädytään kahteen aivan erilaiseen ratkaisuun. Toinen päättyy, no, enpä kerro, mutta toinen jää kutkuttavasti auki ja olisin lukenut tarinaa enemmänkin.

Vilkaisen aina muiden blogijuttuja vasta sen jälkeen kun olen omani kirjoittanut. Näyttää siltä, olen tämän kirjan suhteen oikea vastarannan kiiski! Muut ovat näköjään tykänneet tästä paljon enemmän.

Luettu myös mm.:

Kirjapöllön huhuiluja, Yöpöydän kirjat, Teatterinna ynnä muut

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2018 - 27. kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta [33/50]