maanantai 1. toukokuuta 2017

Helmi-huhtikooste

Jostain syystä en sitten millään meinaa muistaa tätä kuukausikoostetta. Muistan kyllä päivittää tätä sitä mukaa kun luen, mutta sitten kun tämä pitäisi julkaista niin asia unohtuu kokonaan. No, tämä on sitten kolmen kuukauden kooste.

Kirjavat kissat-lukuhaaste päättyi 8.2.. Sain sentään luettua kolme kirjaa, mikä olikin varovainen tavoitteeni. Haastekoonti on täällä.

Alla olevien lisäksi luin pääsiäisen aikaan viitisenkymmentä sivua Tuomo Jäntin Versoa, mutta jätin kirjan kesken. Kirjan idea oli mielenkiintoinen, mutta toteutus ei yhtään omaan makuuni. Liian hitaasti etenevä enkä pitänyt siitä, että kaikki selvisi kätevästi hakkeroimalla toisten sähköposteja, joissa tietenkin oli yksityiskohtaisesti kerrottu mitä oli tapahtunut. Ehkä kirja parani alun jälkeen, mutta toisaalta epäilen ettei se vain ollut minun kirjani.


Luetut & blogatut

Takashi Hiraide: Kissavieras
Japanilaista arkea yllätysvieraan kanssa. Hurmaava kirja, kärsivällisyyteni kärsii edelleen avoimesta lopusta...

Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo: NE: Kuukautiskirja
Kirja haiviikosta ja miten siitä selvitään. Hauska ja suorasukainen, suosittelen kenelle vain.

Sesse Koivisto: Tapiiri sohvapöydän alla
Elämää Korkeasaaressa eksoottisten kasvattieläinten kanssa. Hauskoja ja surullisiakin tarinoita.

Aila Ruoho: Pyhät, pahat ja pelokkaat: Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisöissä
Millaisia pelkoja epäterveissä hengellisissä yhteisöissä viljellään? Hyvä kirja synkästä aiheesta.

Kirsti Kuronen: Pönttö
Luna ja miten selvitä aikuiseksi kasvamisesta. Ensimmäinen säeromaanini, tykkäsin.

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin
Sukutarina orjakaupan varjossa. Koukuttava kirja, hajosi loppua kohden harmillisesti.

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens
Lukiolaispoika ja kaapista tulon vaikeus. Hauskasti kirjoitettu ja Simon oli ihana, turhan amerikkalainen minun makuuni.

Kristiina Vuori: Filippa
Kielletty historiallinen rakkaus. Synkän kiehtova tarina, loppua venytetty turhaan.

2 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin Filippasta. Hyvä päähenkilö, hyvä roisto, sopivasti fiktiivinen, vaikka faktaakin on runsaasti taustalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klaus oli kyllä harvinaisen hyvä roisto, ja minäkin pidin faktan ja fiktion sekoittelusta tässä!

      Poista