sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär

Enni Mustonen:
Ruokarouvan tytär
496 s.
Otava 2017
Arvostelukappale kustantajalta

- Kirsti! Kirsti, hoi!

Ensiksi kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! Meillä on tähän pitkä varausjono ja kun nyt sain oman varaukseni poistettua, muut pääsivät yhden askeleen lähemmäs lainaushetkeä. Tämä on selvästi kevään odotetuin uutuusteos ja varausjono kasvaa edelleen viikoittain.

Ruokarouvan tyttäressä vaihdetaan kertojaa. Idan tytär Kirsti opiskelee romaanista filologiaa Helsingin yliopistossa ja työskentelee siinä sivussa vaate- ja hattukaupassa sekä ompelijana että suunnittelijana. Kasvattisisko Alli opiskelee kirjallisuutta ja kansanrunoutta, ja hänen kauttaan Kirstikin pyörii 1920-luvun opiskelijoiden kulttuuripiireissä. Kirjallisuutta ja ranskaa enemmän Kirstiä kiinnostaa muoti ja käsillä tekeminen, ja ennen pitkää matka vie hänet Ranskaan asti suuren muotitalon palkkalistoille.

Noin yleisesti ottaen ja rehellisesti sanoen olin kyllä aika pettynyt tähän kirjaan. Tästä puuttui se, mikä teki Idan tarinasta minulle niin kiinnostavan. Ida tarkkaili kuuluisia työnantajiaan palvelusväen näkökulmasta, Kirsti taas ei. Ajat toki ehtivät muuttua kovasti Idan lapsuudesta kirjan nykyhetkeen eikä Kirsti missään vaiheessa ollut samanlaisessa asemassa kuin Ida. Ei hänen tarvinnutkaan, ajatuksena pidin siitä, että Idan kovan työn tuloksena hänen tyttäriensä ei tarvinnut palvella ketään. Käytännössä kuitenkin se, että Ida ei osallistunut Topeliusten elämään oli parempi lukukokemus kuin se, että Kirsti kohtasi kuuluisuudet tasaveroisena silmästä silmään.

Idan kohtaamiset aikansa kuuluisuuksien kanssa tuntuivat myös paljon luontevammilta kuin Kirstin vastaavat. Kirsti Valan ja Yrjö Jylhän kestin jonkin aikaa, koska heidät Kirsti tunsi Allin kautta. Sitten Mustonen kuitenkin laittoi ykkösvaihteen päälle ja Kirsti oli mukana kaikessa, minne vain mitenkään pystyi tiputtamaan muita tunnettuja nimiä. Ja ihan kuin suomalaisissa kulttuurihenkilöissä ei olisi jo ollut tarpeeksi, hypättiin ulkomaalaisiin. Coco Chanelin olisin vielä kestänyt jos Kirsti ei olisi ryhtynyt menestyksellä nokittelemaan hänellekin, mutta että Hemingway perheineen sekä Elsa Schiaparelli? Epäuskottavuuden raja ylitettiin niin kirkkaasti, että sitä katseltiin jo avaruudesta.

En oikein lämmennyt Kirstille hahmonakaan vaikka yritin kyllä antaa hänelle mahdollisuuden. Ehkä syy on siinä, että Idaan tutustuin hänen lapsuudestaan saakka ja Kirstin mukaan hypättiin suoraan aikuisuuteen. Lukijana en nähnyt sitä, miten Kirstistä kasvoi se nainen joka hän kirjassa on, ja siksi lukukokemus oli välillä hämmentävä. Kirsti on kovin kärkäs tuomitsemaan muut kevytmielisyydestä ja -kenkäisyydestä, mutta kun hän itse sortuu samaan, se on ihan okei koska harvoin ja rakkaus. Hän ei myöskään ollut kummoinen ystävä etenkään Iivo-paralle.

Sen sijaan pidin paljon siitä, että Kirsti halusi kulkea omia polkujaan ja Ida rohkaisi häntä siinä. Komea agronomi kotitiloineen painoi vaa'assa vähemmän kuin Kirstin kunnianhimo ja halu olla muutakin kuin äiti ja vaimo. Kirstin rohkeus hypätä tuntemattomaan oli ihailtavaa, samoin hänen tervejärkinen päättäväisyytensä selvitä kävi miten kävi. En minä ainakaan olisi noin reipas tai nokkela jos jäisin tyhjän päälle vieraassa maassa. Tykkäsin tästä niin paljon, että kirjan loppu oli pienoinen pettymys. Viimeisellä kuudella (6) sivulla Kirsti törmää vanhaan tuttuun, tajuaa rakastaneensa häntä pitkän aikaa ja avioliiton satama odottaa selvästi nurkan takana. Miksi? Jos sarja kerran jatkuu, kaiken tuon olisi vallan mainiosti voinut jättää seuraavaan osaan ja käyttää suhteen rakentamiseen enemmän aikaa ja sivuja (oikeasti, kuusi sivua).

Summa summarum, pettymys, mutta jospa jatko olisi parempi? Sitä odotellessa. 

Erillisenä valituksena: en myöskään oikein lämmennyt kirjan nimelle. Kirstiä ei määritellyt kirjassa hänen sukulaisuutensa Idaan, joten on vähän ikävää, että juuri se korostuu kirjan kannessa. Miksei mieluummin vaikka ompelijatar? Edelliset osatkin nimettiin niiden päähenkilön eli Idan toimenkuvan mukaan.


Luettu myös mm:
LM-mummin kirjastossa (sisältää suurehkon juonipaljastuksen), Mrs. Eriksson's Room, Kasoittain kirjoja ym.

Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2017 - 29. kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia (ompeleminen ja/tai hattujen tekeminen) [13/50]

5 kommenttia:

  1. Hmm, hyvin kiinnostava postaus ja hyviä pointteja! Minä luin tämän niin silmät sydäminä ja onnesta soikeana, kun kerran olin uuteen Mustoseen päässyt käsiksi. Kieltämättä nyt näin tarkemmin ajateltuna olet oikeassa siinä, että uskottavuuden raja ylittyi kirkkaasti ja todellakin viimeistään siinä vaiheessa, kun Hemingway astui kuvioihin.

    Mitä kirjan nimeen tulee, niin uskoisin sen valikoituneen siksi, että heti kirjan nimessä on haluttu osoittaa päähenkilön vaihtuminen ja sukupolvisiirtymä. Olet kyllä oikeassa siinäkin, että ei Kirstiä määrittänyt hänen äitinsä ammatti, mutta ehkä jokin logiikka tässäkin piilee.

    Kokonaisuutena minä pidin tästä kirjasta ja jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa, vaikka hieman minullakin kesti tottua uuteen päähenkilöön, joka on kovin erilainen kuin äitinsä Ida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämän negatiivinen sävy johtui myös siitä, että odotukseni olivat niin korkealla. Kun lukeminen sitten tökkäsikin, se jumittui oikein kunnolla änkyrävaihteelle.

      Minäkin jään kyllä odottamaan jatkoa! Toivottavasti Kirsti saa toteuttaa unelmansa, ja oma erityinen toiveeni on ettei noita kuuluisuuksia olisi mukana noin paljoa.

      Poista
  2. Olen pitkälti samaa mieltä bloggaajan kanssa mutta vielä negatiivisempi. Teos on ikään kuin sovitettu liian runsaaseen arsenaaliin historiallisia yksityiskohtia. Se ei peitä sitä tosiseikkaa, että tämä kirja on silkkaa viihdekirjallisuutta ja sellaiseksi 200 sivua liian pitkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Teos on ikään kuin sovitettu liian runsaaseen arsenaaliin historiallisia yksityiskohtia."

      Oikeastaan tuo tiivistääkin tuntemukseni aika hyvin. Tarinan kulku ei tuntunut oikein luontevalta, koska Kirstin piti olla väkisin mukana kaikessa. Elättelen kuitenkin toivoa sarjan seuraavan osan suhteen!

      Poista
  3. Minä petyin entiseen suosikkiini Mustoseen jo monta kirjaa sitten. Ei se erityisen huono ollut, mutta ei houkuttanut enää tarttumaan seuraaviin osiin. Monta kirjaa sitten ei siis tarkoita, että lukemaani, vaan julkaistua. Mutta olen pettynyt kaikkiin historiallisiin naistarinoihim muutaman vuoden, eli ehkä olen vain saanut tarpeekseni.

    VastaaPoista