H. G. Wells: Tohtori Moreaun saari

H. G. Wells:
Tohtori Moreaun saari
(The Island of Doctor Moreau, 1896)
133 s,
Odessa 1986
Kirjastosta

Helmikuun 1. päivänä 1887 Lady Vain kärsi haaksirikon törmättyään hylkyyn jotakuinkin paikassa yksi aste eteläistä leveyttä ja 107 astetta läntistä pituutta.

Tämän kirjan lukemiseen liittyy pieni hauska tarina! Otin tämän mukaani leffateatteriin, koska minulle jäi lipun ostamisen jälkeen jonkin verran aikaa tehdä... niin mitä kun kaupat olivat jo kiinni. Kirja oli näppärän kokoinen pieneen laukkuuni, joten lueskelin sitä näytöstä odottaessani. Vieressäni istui vierasta kieltä puhelimeen puhunut nuori nainen, joka odotteli saman leffan alkamista (Tohtori Strange, josta muuten tykkäsin). Hän luki e-kirjaa ja koska olen hirvittävän utelias, vakoilin ihan vähän nähdäkseni mitä hän luki. Tätä samaa kirjaa, mutta englanninkielisenä! Joskus epätodennäköisetkin asiat tosiaan tapahtuvat.

Tämähän on siis scifi- tai kauhuklassikko, tai ehkä vähän molempia. Lasken sen kauhuksi, koska meidän kirjastossa tällä näkyy olevan kauhun genretäppi. Tarinan kertoo Edward Prendick, joka noukitaan merestä haaksirikon jälkeen. Hänet hoitaa kuntoon Montgomery-niminen mies, joka vie outoa eläinlastia eristäytyneelle saarelle. Prendick päätyy saarelle Montgomeryn mukana ja tapaa siellä tohtori Moreaun sekä koko joukon perin kummallisia ihmisiä. Eipä mene kauaakaan ennen kuin hänelle selviää, että saaren asukit ovat Moreaun luomuksia, eläimiä jotka on muutettu ihmisiksi. Ja sitten asiat alkavat mennä alamäkeen ja lujaa.

Yyyyyyyh, kylläpä minua inhotti ajatella mitä Moreau eläinparoille teki. Prendick pääsee jyvälle Moreaun salaisuudesta paetessaan puuman päiväkausia jatkuneita tuskanhuutoja syvemmälle saaren kätköihin. Kirjassa pohditaankin paljon tutkijoiden moraalia ja sitä, mitä tieteen nimeen voi tehdä. Ensin Prendick on kauhistunut, sitten hän melkein ymmärtää Moreauta, ja lopuksi tulee takaisin järkiinsä ja pitää tohtoria hirviönä. Prendickin mukaan tuskan aiheuttaminen ainakin tiettyyn pisteeseen saakka on hyväksyttävää, jos sillä pyritään edistämään tiedettä ja ihmiskuntaa. Moreau ei pyri kumpaankaan ja niinpä hän on sairas kiduttaja. En yhdy Prendickin mielipiteeseen, mutta kaipa hän kuvaa aikalaistensa näkemystä.

Kirja on muutenkin selkeästi aikansa tuotos. Siinä on rasismia, seksismiä ja vielä sokerina pohjalla luokkayhteiskuntaan sidottuja näkemyksiä. Useimpia eläinhirviöitä verrataan suoraan tummaihoisiin villi-ihmisiin rumien piirteiden ja sivistymättömyyden vuoksi. Naaraspuolisia hirviöitä on vähemmän kuin koiraita ja kun sivistyksen pintakiilto alkaa varista, naaraista se lähtee ensin. Tyhmiä ja kömpelöitä eläinhirviöitä verrataan työläismassoihin, jotka tylsinä laahustavat töihin. Prendick on toki oikea ääliö itsekin, mutta hän, ylemmän yhteiskuntaluokan valkoinen mies, on ravintoketjun huipulla jopa petojen täyttämällä saarellakin.

Kaiken kaikkiaan kirja oli yllättävän viihdyttävä ja tarjosi koko joukon painajaismaisia mielikuvia. En ole nähnyt yhtäkään elokuvaversiota tästä enkä kyllä haluakaan. Olen liian nynny näkemään ja kuulemaan Moreaun askareet mielikuvitukseni ulkopuolella.

Luettu myös mm.:

Taikakirjaimet, Kirjaston kummitus

Haasteet:

* Hämärän jälkeen [viides haastepiste, taso: ihmissusi]

* Reading Challenge 2016 - 39. a book that takes place on an island [24/40]