J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän

Huomasin ratsastajan vasta kun hän oli kohdallani.

Parantajaoppilas Malka löytää metsästä erikoisen vauvan. Toisaalla eloseppä Arona tekee jotain luvatonta. Molemmat pääsevät tahoillaan Rauniaran valtakunnan suurimpien salaisuuksien jäljille.

Tämä nuorten fantasiakirja lähti mukaani ihan vain kauniin kannen perusteella. Karin Niemi on suunnitellut tämän todella hienon kansikuvan, joka vie heti steampunk-henkiseen maailmaan. Jännä nähdä, millainen kansi seuraavaan osaan tulee!

Tarina alkoi mielestäni hieman hitaasti, mikä johtui lähinnä Malkan aloituskappaleiden kerrontatyylistä. Wanhanaikaisen tunnelman tavoittelu onnistuu, mutta etenkin vähemmän lukenut nuori voi kokea tekstin liian vaikeaksi. Harmi, koska tarina alkaa kyllä vetää ja sen maailma on kiinnostavan erikoinen.

Malka elää metsässä tietäjän opissa ja joutuu sattumalta kummallisen vauvan hoitajaksi. Mukana on myös romanssijuoni, josta en oikein innostunut. Kyseessä kun oli sellainen "vaihdoimme kuuman katseen ja nyt olen pakkomielteisen ihastunut sinuun" -juttu.

Malkaa enemmän minua kiinnostikin Arona, lyhytkasvuinen kaupunkilaisseppä. Arona ei olekaan mikä tahansa seppä vaan äitinsä veroinen huippulahjakkuus. Kuuluisa äiti luo valtavia suorituspaineita ja tasoittaa tietä silloinkin, kun Arona haluaisi pärjätä omillaan.

Elosepät sinänsä olivat mahtava idea: he takovat eläviksi muuttuvia olentoja, joilla paikataan Rauniaran ilmeisiä puutteita. Ikuisessa syksyssä elävä valtakunta kärsii olento- ja luontokadosta, josta vain harvat tietävät. Syy tälle paljastuu tarinan edetessä.

Tarina jää pahasti kesken ja toivonkin, että jatko-osa ilmestyy pian. Toivottavasti muistan vielä siinä vaiheessa, mitä tässä tapahtui…

Ja pitää vielä sanoa, että Minutius Pohtovius on kerrassaan loistava nimi kellosepälle!

Kirjan tiedot:
J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän | Myllylahti 2023 | 301 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjapöllön huhuiluja, Kirjojen keskellä, Siniset helmet ynnä muut

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2023 : Joku säilyttää salaisuutta
* YA-lukuhaaste 2023 : Kirja julkaistu 2023

Jani Toivola: Rakkaudesta

Kiljava, heinäkuu 1991.

Rakkaudesta on hyvin omakohtainen kirja, jossa Jani Toivola pohtii suhdettaan itseensä, maskuliinisuuteen ja rakkauteen. Hän käsittelee esseemäisissä katkelmissa itselleen tärkeitä ja kipeitä aiheita.

Kirja oli mielenkiintoinen, semminkin kun minulla ja Toivolalla on niin vähän yhteistä. En minä ole lasta ja rakkautta kaivannut eteläsuomalainen homomies, joka on paitsi näyttelijä myös poliittisesti aktiivinen. Tuntuikin erityisen valaisevalta nähdä maailma aivan toisesta vinkkelistä!

Kirjan esseemäiset luvut olivat laadultaan hieman epätasaisia ja välillä turhankin kuvaannollisia omaan makuuni. Toivolalle tärkeät asiat tulivat kuitenkin selviksi ja kirja noin ylipäätään antaa hyvin kuvan ehkä ei niin tyypillisestä suomalaisen miehen elämästä.

Kirja kritisoi terävästi ja täysin oikeutetusti muun muassa toksista maskuliinisuutta. Toivola on vasta aikuisena löytänyt tilaa ja ystäviä, joiden seurassa ei tarvitse miettiä, saako tunteita edes näyttää, saati sitten puhua niistä.

Samoin Toivola kirjoittaa siitä, millaista on olla musta ihminen hyvin valkoisessa maassa. Erotut aina joukosta tahdot tai et ja Toivola kuvaa myös sitä hetkeä, kun hänelle valkeni ettei hänen valkoinen perheensä voi koskaan todella ymmärtää, millaista on olla hän. Toivolan suhde omaan ruskeaan ihoon ja omaan kehoonsa on ollut monimutkainen ja tuskallinenkin.

Kirjan lopussa tärkeäksi teemaksi nousee romanttisen rakkauden kaipuun lisäksi vanhemmuus ja isyys. Millainen vanhempi Toivola on ja millaisen mallin hän haluaa tyttärelleen antaa? Millä tavalla juuri hän voi olla isä ja yrittää varmistaa, että tyttären taival on helpompi kuin hänen omansa?

Ennemminkin rakkaus on riisuuntumista kaikesta siitä, mitä olen vuosien varrella päälleni ripustanut: häpeää, pelkoja, aavistuksia, ennakointia ja mennyttä elämää. Kaikki sumentamassa näkökykyä ja heikentämässä mahdollisuuksiani rakastaa itseäni.

(s. 162)

Kirjan tiedot:
Jani Toivola: Rakkaudesta | Kosmos 2021 | 201 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Ainakin Marjatan kirjat ja mietteet

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Kirja, jonka haluaisit läheisesi lukevan

Rachel Smythe: Lore Olympus. Volume 1

Zeuksen järjestämät bileet johtavat erikoiseen tapaamiseen. Juuri jumalten valtakuntaan saapunut Persefone päätyy manalan hallitsijan Haadeksen hoiteisiin.

Kaikista näkemistäni kehuista huolimatta tämä ei sitten ollut minun kirjani. Tai oikeastaan sarjan aloitus, luin vain tämän Lore Olympus -sarjan ensimmäisen osan. Tässä siis kerrotaan uudelleen Haadeksen ja Persefonen tarina.

Tämä oli enemmän romantiikkaa ja vähemmän fantasiaa kuin oletin. Tässä vasta pedataan tulevaa Haades/Persefonea, mutta kaikki muut tuntuvat jo olevan draamojen kourissa. Jos joskus tuntuu siltä, että haluankin parisuhdedraamaa sarjakuvana, niin sitten voisin harkita tarttuvani jatko-osiin.

Kirjan maailman kannalta oli kiinnostavaa, että jumalten maailma näytti olevan nykyajassamme teknologian ynnä muun suhteen. Kuolevaisten maailma sen sijaan elää mytologian historiallista aikaa. Se näkyi nyt lähinnä Eroksen ja Psykhen osuudessa, mutta oletan sen olevan myöhemmin enemmän esillä.

Piirrostyylistä en niin välittänyt, mutta se johtui enemmän siitä, millaisiksi hahmot oli suunniteltu. Vesivärimäinen taide oli sinänsä kaunista ja unenomaista, mutta voi jestas sitä stereotypioiden määrää hahmojen ulkonäössä. Miehet ovat pitkiä ja teräväpiirteisiä laatikoita, naiset pieniä, pehmeäpiirteisiä ja kurvikkaita.

Kerberos, Persefone ja Haades.

Lopputulemana ei siis oikeastaan minun sarjani, mutta pidän mahdollisuuden auki jos kaipaankin yhtäkkiä jumaldraamaa.

Kirjan tiedot:
Rachel Smythe: Lore Olympus. Volume 1 | Del Rey 2021 | 368 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2023 : 38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan [41/50]
* Fantastinen kesä 2023 : Yliluonnollinen olento

Megan Rapinoe & Emma Brockes: Yksi elämä

Heti alkuun tahdon sanoa sanasen kirjani pyrkimyksistä.

Elämäkerrassaan Megan Rapinoe kertoo kasvustaan jalkapallotähteyteen. Pikkukaupungin tyttö löytää ensin jalkapallon, sitten itsensä ja viimein aatteita, joiden vuoksi taistella.

En oikeastaan seuraa jalkapalloa, mutta Yhdysvaltojen naisten maajoukkueen kapteeni Megan Rapinoe tuli tutuksi Black Lives Matter -liikkeen myötä. Rapinoe nimittäin aiheutti äläkän polvistumalla kentällä kansallislaulun aikana ja kieltäytymällä Trumpin kutsusta Valkoiseen taloon. Oikeastaan tämä kirja kysyykin, millainen polku vei Rapinoen tuohon pisteeseen?

Rapinoe kertoo kirjassa lapsuudestaan ja siitä, miten jalkapallo on ollut osa häntä jo aivan nuoresta lähtien. Minusta oli kiva lukea naisesta, joka ei turhaa piilottele kynttiläänsä vakan alla. Rapinoe on erinomainen pelaaja ja tietää sen, eikä pelkää sanoa sitä ääneen.

On hämmästyttävää nähdä, mistä kaikesta ihmiset pillastuvat, etenkin jos puhuja on nainen. Naispuolisen ammattiurheilijana minä en saa – tai minun ei pitäisi – kiroilla julkisesti, puhua turhan paljon politiikkaa, hullaantua voitosta, antaa ymmärtää, että saatan olla todella hyvä, tai myöntää, että olen kiinnostunut rahasta. Miehet urheilevat, koska he rakastavat sitä ja haluavat rikastua; naisten oletetaan lähtevän touhuun puhtaasti urheilun tähden.

(s. 13)

Muutenkin hän on häpeilemättä oma itsensä oli sitten kyse lesboudesta tai poliittisesti mielipiteistään. Jalkapallo jää suorastaan sivuun kun Rapinoe kertoo itselleen tärkeistä asioista ja siitä, miksi ja miten hän on päättänyt taistella niiden puolesta. Naisten ja miesten palkkaerot urheilumaailmassa, rasismi, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet…

Omasta elämästään Rapinoe nostaa esiin joitakin kipeitä kohtia. Veli on huumeriippuvainen ja isä kääntynyt Trumpin kannattajaksi. Näistä ei jäänyt mitenkään skandaalinomainen maku, koska Rapinoe asettaa nämäkin laajempaan kontekstiin. Millainen yhteiskunnallinen tilanne on johtanut siihen, että noin on käynyt?

Minusta tämä oli kiinnostava ja nopealukuinen elämäkerta, eikä jalkapallosta tarvitse pitää tämän lukeakseen. Riittää, jos vaikkapa vahvat naiset kiinnostavat.  

Kirjan tiedot:
Megan Rapinoe & Emma Brockes: Yksi elämä: Megan Rapinoen tarina | WSOY 2021 | 260 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: One Life (2020) | Suomennos: Tero Valkonen

Luettu myös:
Ainakin Kirjanurkkaus

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Tietokirja

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän & Bengtskär itä kahdeksan

Tunnetun meribiologin epäillään hukkuneen Kiiskilahteen.

16-vuotiaan Eetun elämä muuttui painajaiseksi äidin kadottua uintiretkellä. Aikaa ja rahaa kilpapurjehdukseen ei tunnu enää olevan ja Eetu on myös varma siitä, että äidin katoamiseen liittyy jotain hämärää.

Olipahan taas hienoa kotimaista nuorten-/YA-kirjallisuutta! Oikein tarkoituksella odotin, että molemmat osat ilmestyivät ennen kuin aloitin ensimmäisen lukemisen. Kannatti, nämä oli kiva lukea peräkkäin!

Harmaja luode seitsemän kertoja on Eetu, jonka elämä on pahasti raiteiltaan. Paasio kuvaa hyvin vaikeaa tilannetta, jossa perheen isän on käpertynyt itseensä äidin kadottua ja kaikki jää Eetun harteille. Hän yrittää parhaansa, mutta lopulta raja tulee vastaan.

Bengtskär itä kahdeksassa kertoja vaihtuu. Rasmus on Eetun kanssa samassa kilpapurjehdusseurassa ja myös tämän pahin kilpakumppani. Rasmuksen perhe on rikas, mutta isä lastaa poikansa harteille niin hirveästi suorituspaineita, ettei Rasmus jaksa nauttia juuri mistään.

Paitsi Eetusta. Ilahduin vallan siitä, että nämä ovatkin sateenkaarikirjallisuutta! Rasmus on aivan epätoivoisen ihastunut Eetuun, joka on niin syvällä omissa ongelmissaan ettei tajua vielä Harmajassa mistään mitään.

Jännärijuonen ja perhekriisien lisäksi kirjaparin tärkeänä teemana on nuorten huoli Itämerestä. Asiaa käsiteltiin mielestäni luontevasti ja vaikka kirjassa olikin Itämeri-infopiikkejä, se ei tuntunut saarnaavalta. Vähän sama kuin tuon kilpapurjehduksen kanssa: sekin oli luonteva osa tarinaa. En tiennyt lajista ennestään yhtään mitään, mutta ei se lukemista haitannut

Kaiken kaikkiaan tykkäsin näistä todella paljon. Katoamismysteerin juoni riittää kahteen kirjaan ja koko hahmokaarti on mielenkiintoinen.

Kirjan tiedot:
Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän & Bengtskär itä kahdeksan | WSOY 2022 & 2023 | 213 & 279 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjakaapin kummitus, Kirjapöllön huhuiluja, Lastenkirjahylly ynnä muut

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Kotimainen
* YA-lukuhaaste 2023 : Kirjassa harrastetaan & LGBTQIA+

Becky Chambers: A Psalm for the Wild-Built (Monk & Robot #01)

If you ask six different monks the question of which godly domain robot consciousness belongs to, you'll get seven different answers.

Sisarus Dex on kyllästynyt elämäänsä. Vaihtelua tarjoaa kiertolaisen teemunkin elämä, jota hän ei ehdi harrastaa kauaakaan ennen kuin törmää ihan oikeaan robottiin.

No sanonpa heti, että Hugo-voittaja tai ei, minusta tämä oli varsin tylsä kirja.

Pienoisromaanin tarina sijoittuu Panga-kuulle, jossa älykkäät robotit katosivat metsiin aikoja sitten. Wanhan sopimuksen mukaan ihmisillä on käytössään 50% kuusta ja toiseen puolikkaaseen ei ole koskemista. Kuten Dexkin tarinan aikana huomauttaa, eihän tämäkään ihan reilua ole kun muita lajeja on tuhansia.

Älykkäitä robotteja ei ole näkynyt aikoihin kunnes Dex törmää yhteen reissuillaan. Mosscap on lähtenyt ottamaan selville, mitä ihmiset nykyään puuhaavat ja mitä he haluavat.

Ja tämän jälkeen Dex ja Mosscap jaarittelevat filosofisia pohdintoja, jotka yksinkertaisuudestaan huolimatta tuntuvat räjäyttävän Dexin mielen. 

It turned its gaze to the road, head held high. "We don't have to fall into the same category to be of equal value."

Dex had never thought about it like that. "You're right," they said. "I'm sorry."

(s. 93)

Kirjan maailma on kyllä mielenkiintoinen ja olisin mielelläni lukenut toisen sinne sijoittuvan tarinan. Tämä kuuluu solarpunk-genreen ja pangalaiset ovatkin aurinkovoiman valjastaneita ekohippejä. Talot on rakennettu orgaanisesta aineesta, jota joko paikataan tarpeen mukaan tai annetaan maatua kun tilalle ei enää ole käyttöä. Kukaan ei koe sairautta eikä puutetta, ja toisia autetaan pyytettömästi ja vastinetta odottamatta.

Dexillä ei ole ikänään ollut puutetta mistään tai yhtään suurempaa vastoinkäymistä, joten hän ei ollut minun mielestäni mitenkään kiinnostava päähenkilö. Minua myös häiritsi se, että Dex käyttää tarinassa moderneja kirosanoja (lähinnä fuck). Se heitti minut aina ulos tarinasta.

Eli ei minun kirjani. Tuskin tartun jatko-osaan.

Kirjan tiedot:
Becky Chambers: A Psalm for the Wild-Built | Tor.com 2021 | 200 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2023 : 43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa [40/50]
* Queer-lukuhaaste 2023 : Spefi
* Scifiä! : Hugo-palkittu
Paras pienoisromaani 2022.

Uta Isaki: Is Love the Answer?

Chika tuntee itsensä oudoksi ja ulkopuoliseksi, koska hän ei ole koskaan edes ihastunut kehenkään. Vasta yliopistossa hän löytää ymmärtäviä ystäviä ja sanoja kuvaamaan itseään.

No olihan tämä manga ajoittain hieman oppikirjamainen, mutta toisaalta se on pointti myös tarinassa. Chika on kyllä kuullut esimerkiksi bi- ja homoseksuaalisuudesta, mutta kukaan ei ole kertonut hänelle aseksuaalisuudesta ja aromanttisuudesta.

Tarinan alussa Chika tunteekin itsensä jotenkin vialliseksi, suorastaan alieniksi. Ystävät vakuuttavat hänelle, että rakkaus ja rakastuminen kyllä muuttavat hänet "normaaliksi". Chika ei kuitenkaan tunne romanttisia tunteita ja ajatus seksistä on vastenmielinen.

Chika tuntee itsensä hyvin, hyvin ulkopuoliseksi.
(s. 6)

Tarinassa kuvataan mielestäni hyvin sitä, miten tärkeää on löytää sanoja kuvaamaan itseään ja myös muita. Chikan ystävät painostavat häntä, koska myös heille on syötetty vain yhdenlaista kuvaa normaalista. Kaikkien on sovittava muottiin, koska vain se on olemassa.

Yliopistossa Chika löytää erilaisia ystäviä ja huomaa, ettei "normaalia" olekaan sellaisena kuin hän on sen ymmärtänyt. Jokainen on erilainen ja elämänsä voi elää eri tavoin olematta mitenkään muita oudompi tai huonompi.

Opettavasta otteesta huolimatta pidin kirjasta ja Chikasta, ja tykkäsin myös piirrosjäljestä. Se on hentoisempi kuin mistä yleensä pidän, sellainen enemmän shoujo-mangamainen. 

Kirjan tiedot:
Uta Isaki: Is Love the Answer? | Kodansha Comics 2023 | 235 sivua | Kirjastosta
Japaninkielinen alkuteos: Kimi no sekaini koi wa nai (2021) | Englanninkielinen käännös: Sawa Matsueda Sawage

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Julkaistu 2020-luvulla