David Petersen: Mouse Guard: Fall 1152, Winter 1152 & The Black Axe

Jos ikinä tykkäsit Brian Jacques’n Redwall-sarjasta, tässäpä sarjakuvasuositus juuri sinulle!

Luin itse Redwalleja lapsena ja minua viehätti kovasti ajatus pienistä historiallisista hiiristä puuhailemassa omassa hiirenkokoisessa yhteisössään. Sama ajatus toistuu tässä David Petersenin Mouse Guard -sarjassa, joka on sekä söpöinen että brutaali.

Sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Fall 1152 ja Winter 1152, ovat samaa tarinaa. Hiirivartioston pienet urheat soturit törmäävät salaliittoon, joka uhkaa kaupunkien välistä tasapainoa. Kolmas osa, The Black Axe, on näiden kahden esiosa, jossa kerrotaan monta vuosikymmentä aiemmin tapahtunut seikkailu.

Pikkuisten metsähiirten näkökulma oli ihana ja sellainen, jota ei tällaisena ihmisen kokoisena ajattele juuri koskaan. Hiiret ovat inhimillisiä ja tavoiltaan ihmismäisiä, mutta ne ovat niin pikkuruisia suuressa maailmassa. Metsän marjat ja puiden lehdet ovat suuria, ja välimatka pitkiä. 

Hiiriä uhkaavat pedot, kuten pöllöt ja ketut, ovat aivan eri kokoluokkaa kuin ne, joten sellaisen uhmaaminen on todellakin rohkea teko. Taistelut petojen ja hiirten välillä on kuvattu väkivaltaisiksi ja vaikka verellä ei mässäillä, ei hiirten maailman julmuus jää epäselväksi.

Tarinoiden historiallinen miljöö oli viehättävä sekin. Hiirten maailmassa mennään suurin piirtein keskiajan teknologialle, joten matkaa tehdään joko jalan tai harvemmin jänisratsuilla. Sähköä ei ole ja meren poikki seikkaillaan purjelaivalla. 

Tarinan pääosassa ovat hiirivartioston soturit, jotka muodostavat eivät suorastaan luostariyhteisöä, mutta vähän sinne päin. Heidän tehtävänään on esimerkiksi turvata tavishiirten matkoja kaupunkien välillä. Vartiostoa johtaa aina matriarkka ja vaikka näiden tarinoiden päähenkilöt ovatkin poikahiiriä, ilahduin siitä, että vartiostoon kuului myös tyttöhiiriä. Ilahduin myös siitä, että tyttöhiiriä ei ole eroteltu poikahiiristä vaikkapa nyt pitkillä ripsillä tai epähiirimäisillä rinnoilla.

Kokonaisuutena tykkäsin näistä ja nämä ovat todella kauniita katsella. Kuvitus on runsas ja värikäs, ja inhimillistämisestä huolimatta hiiret ovat hiiren muotoisia. Ehkäpä jollakin on puujalka, mutta se korvaa käpälää, ei suinkaan millään lailla ihmismäistä koipea.

Kirjan tiedot:

David Petersen: Mouse Guard: Fall 1152, Winter 1152 & The Black Axe. Archaia 2009 & 2013. 192 sivua.

Haasteet:

* Älä aloita uutta sarjaa: Sarjan toinen osa & Esiosa, väliosa tai maailmaan sijoittuva muu teos