perjantai 22. tammikuuta 2021

Sirkka-Liisa Ranta: Suomalainen teekirja: kuppi kuumaa 1700-luvulta nykyaikaan

 Kansikuva.

"Iltamyöhään, aamuvarhain, tee on perhejuoma parhain."

Miten ja milloin tee päätyi Suomeen? Kuka sitä joi ja kenen kanssa? Mitä sen kanssa syötiin ja millaista kuppia käytettiin? Kenellä oli teemonopoli Suomessa ja maailmalla ennen? Entä nyt? Tietokirjassa kerrotaan suomalaisen teekulttuurin historiasta 1700-luvulta nykypäivään.

Vannoutuneena teenjuojana ilahduin, kun löysin tämän aivan sattumalta kirjaston hyllystä. Mikäs sen mukavampaa pimeinä talvi-iltoina kuin juoda teetä ja lukea teestä. Kirjan lukemiseksi ja siitä pitämiseksi ei edes tarvitse olla teefani, vain kiinnostunut yhdestä osasta kulttuurihistoriaamme. Ruoka, juoma ja niihin liittyvät tavat ovat aina olleet tärkeä osa ihmisten käyttäytymistä eikä tee ole poikkeus.

En ole itse mikään teehistorian tuntija, joten kirjassa oli vaikka kuinka paljon uutta tietoa ja mielenkiintoisia anekdootteja. Erityisen kiinnostavaa oli lukea siitä, miten tee on kuljetettu Suomeen kaukaa Kiinasta ja Intiasta asti (teekaravaanit!). Samoin pidin paljon sen kuvaamisesta, miten teekaupat ovat rantautuneet Suomeen ja miten eri tavoilla teetä on juotu eri puolilla Suomea. Karjalan teekulttuuri oli vahva, koska se on ollut tärkeä osa Venäjän kulttuuria. Olen nähnyt itsekin samovaarin jos toisenkin, mutta en ole tainnut kertaakaan juoda sellaisessa keitettyä teetä.

Kirja oli sujuvasti kirjoitettu ja mukana oli sopivasti huumoriakin.


Luonnostaan teepuu tai -pensas lisääntyy silmäluomien sijaan sen kukista kehittyvistä siemenistä.
(s. 10)


Pidin myös siitä, miten paljon teesanastoa kirjassa tuotiin esiin. Muun muassa prikkapöytä ja hartsooni olivat minulle vieraita sanoja, sajusta olin sentään kuullut. Eniten minua huvitti ulosajotee eli tee, jota tarjoiltiin kuin valomerkkiä: nyt olisi vieraiden aika häipyä. Etenkin kirjan jälkimmäisellä puoliskolla mainittiin useita teemerkkejä ja jotenkin se Liptonin keltainen teerasia aina kaivelee. Vaikka se olisi ollut kuinka trendikästä aikoinaan, oman kokemukseni mukaan sitä tarjoilee nykyään useimmiten ihminen, joka ei itse juo teetä. Hän on vain ottanut hyllystä sen paketin, jonka itse mieltää teemäisimmäksi teeksi ikinä, mausta viis.


Kirjan tiedot:
Sirkka-Liisa Ranta: Suomalainen teekirja: kuppi kuumaa 1700-luvulta nykyaikaan | Tammi 2020 | 238 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* HelMet-lukuhaaste 2021 - 46. kirjassa syödään herkkuja [3/50]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti