Stefano Mancuso: Kasvien vallankumous: ovatko kasvit jo keksineet tulevaisuuden?

 

Minusta tuntuu, etteivät useimmat ihmiset täysin hahmota kasvien merkitystä elämässään.

Stefano Mancuso on italialinen kasvineurobiologi, ammattiala, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Tässä kirjassa hän esittelee ratkaisuja, joita kasvit ovat tehneet selvitäkseen maailmassa. Mancuso pohtii, miten kasvien ominaisuuksia voitaisiin hyödyntää esimerkiksi arkkitehtuurissa ja teknologiassa. Samalla hän kertoo kasvien tärkeydestä maapallolla ja siitä, miten riippuvaisia eläinkuntaan kuuluvat olennot ovat niistä.

Joskus on hyvä lukea aiheista, joista ei tiedä yhtään mitään. En muista, mitä kautta tämä päätyi omalle lukulistalleni, mutta onnittelen mennyttä minääni hyvästä valinnasta. Tämä oli silmiä avaava teos eikä yhtään niin vaikeaselkoinen kuin voisi luulla. Kirjassa on joitakin termejä, jotka minun piti googlata, mutta pääsääntöisesti Mancuso kirjoittaa tekstiä, jonka tällainen tavallinenkin tallaaja ymmärtää. Ei siis tarvitse olla minkään alan neurobiologi lukeakseen tämän.

Mancuso esittelee kasvien kiehtovan maailman niiden erityisominaisuuksien kautta. Kasvit ovat maapallon asukkaita siinä missä eläimetkin, mutta kuinka moni pitää niitä tasavertasina eliöinä eläinten kanssa? Ei varmaan kovin moni.


Kaikista eläinten toiminnoista vastaavat erikoistuneet elimet, kasveilla toiminnot on hajautettu koko niiden olemukseen. Ero on niin perustavanlaatuinen, että sen seurauksia on vaikea edes hahmottaa. Näin erilainen rakenne on yksi syistä, joiden vuoksi ksvit vaikuttavat meistä niin toisenlaisilta.

(s. 11)

Kirjaa lukiessa tuntui vähän siltä kuin olisin tutkinut avaruusolentoja. Mancuso esittelee kasvien rakennetta minulle uudesta näkökulmasta. En esimerkiksi ole aiemmin miettinyt kasvien aisteja ja vaistoja, saati sitten näkökykyä tai mikä nyt kasveilla onkaan näkökyvyn vastine. Mielestäni kirjan kiinnostavinta antia olikin se, miten se sai pohtimaan omaa maailmankatsomusta. Ei siis uskonnollista, vaan sitä miten yksilö tai laji havannoi maailmaa. Kasvien tavat toimia ovat niin vieraita, että aivot täytyy kääntää kokonaan uuteen suuntaan niitä ymmärtääkseen. Kasveilla ei ole silmiä tai korvia tai muitakaan tuttuja elimiä, mutta ne ovat silti kykeneviä havannoimaan ympäristöään ja reagoimaan siihen.

Mielestäni oli todella kiinnostavaa lukea siitä, miten kasvien ominaisuuksia voidaan hyödyntää teknologiassa ja ihmiskunnan hyväksi noin ylipäätään. Esimerkiksi peltokurjennokan siemenen kykyjä voidaan käyttää mallina kun kehitellään mittauslaitetta, jonka täytyy porautua maaperään vaikkapa Marsissa. Merivedellä pärjäävät kasvit voivat auttaa meitä uhkaavan vesipulan edessä. Makeaa vettähän ei tarvitsisi tuhlata viljelyyn, jos viljelisimme merivedellä kasteltavia kasveja. Niistäkin kuulema löytyy ihmisten ravinnoksi kelpaavia. Mancusolla on huikeita ideoita ja toivottavasti aika näyttää, että niitä voi myös toteuttaa käytännössä.

Mieleeni jäi myös ihan kirjan lopussa esitelty Jellyfish Barge, omalla voimallaan toimiva puinen kasvihuone. Se ei tarvitse viljelysmaata tai ulkopuolelta tuotua vettä toimiakseen, ja se saa tarvitsemansa energian auringosta. Kaikin puolin uskomattoman ekologisen keksinnön laajamittainen hyödyntäminen kaatuu, yllätys yllätys, siihen, että kaalinkerän tuottaminen olisi hieman kalliimpaa siinä kuin tavallisessa kasvihuoneessa. Mahtaa Mancuso olla turhautunut. Minä ainakin olen.

Kirjan tiedot:
Stefano Mancuso: Kasvien vallankumous: ovatko kasvit jo keksineet tulevaisuuden? | Aula & Co 2018 | 269 sivua | Kirjastosta
Italiankielinen alkuteos: Plant Revolution: Le piante hanno già inventato il nostro futuro | Suomennos: Laura Lahdensuu

Luettu myös mm.:
Heikin varaventtiili

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2020 - 20. luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja [38/50]