Esko Valtaoja: Kohti ikuisuutta

Esko Valtaoja:
Kohti ikuisuutta
303 s.
Ursa 2017
Kirjastosta

Olipa kerran optimisti, joka löi pessimistin kanssa vetoa maailman tulevaisuudesta.

Eipä tarvitse kuin katsoa uutisia ja tuntuu, että maailmanloppu on lähellä. Tai jos ei maailmanloppu niin ainakin sen tajuaminen, että huonosti menee. Sotia, murhia, onnettomuuksia, nälänhätää, eriarvoisuutta, Donald Trump, Kim Jong-un... Vähemmästäkin masentaa. Maailma näyttää olevan menossa vain huonompaan suuntaan eikä toivoa paremmasta ole.

Vai onko sittenkin?

Esko Valtaojan uusimmassa kirjassa keskitytään toivon valamiseen tämän näennäisen surkeuden keskellä. Maailmalla tai ainakin ihmisille menee nimittäin loppujen lopuksi oikein hyvin. Paremmin kuin koskaan, suorastaan. Sotia ja nälänhätää on vähemmän kuin koskaan ennen, ihmiset ovat kaikesta huolimatta keskimäärin varakkaampia ja tasa-arvoisempi kuin koskaan historiamme aikana. Toki joidenkin valtioiden päättäjät ovat niin sanotusti kuutamolla, mutta on sitä valtaistuimella istunut kyseenalaista väkeä ennenkin.

Valtaoja esittääkin nykytilanteen optimistisesti. Ennen oli objektiivisesti huonommin, huomenna pitäisi kaiken logiikan mukaan olla paremmin koska kuitenkin, kaikesta huolimatta, pyrimme aina parempaan. Kirjassa käydään läpi esimerkiksi älykkäät koneet, avaruusmatkailu ja geenimanipulointi mahdollisuuksina, ei uhkina. Tämä olikin sen puoleen hyvin virkistävää luettavaa. 

Pelottelun sijaan kirjassa tsempataan eteen päin. Ennen pitkää joko kuolemme kokonaan tai levittäydymme avaruuteen, ja tuo jälkimmäinen on paljon todennäköisempää. Se ei tapahdu heti, ei omana elinaikanani, mutta ehkä jossain tuhansien vuosien päässä joku suomalaisten jälkeläinen uittaa varpaitaan laiturilla ja kohottaa katseensa ihan erilaisiin tähdistöihin. Jos hänellä siis on tällaisia varpaita, kukapa tietää millaiseksi tulevaisuuden ihminen itsensä muokkaa?

Maailma vailla sortoa, vailla väkivaltaa, vailla puutetta; tasa-arvoinen maailma, jossa jokainen ihminen on vapaa kasvamaan täyteen mittaansa, täyteen ihmisyyteensä, tavoittelemaan parasta, mitä hän voi omassa elämässään olla. Osaatko kuvitella mitään vielä tätäkin parempaa tulevaisuutta - olettaen että  et ole hullu maailmanvalloittaja tai uskonnollinen fanaatikko? Miksi et siis yrittäisi kulkea kohti tätä mahdollista tulvaisuutta?

(s. 269)

Kirjasta jäi hyvä olo ja vieläpä sellainen olo, että ymmärsin lukemani! Ei mitenkään itsestäänselvyys kun käsitellään niinkin suuria asioita kuin tähtien välinen matkustaminen ja ikuisuus, mutta Valtaoja osaa kirjoittaa vaikeat asiat ymmärrettävästi.

Luettu myös mm.

Eniten minua kiinnostaa tie, Mummo matkalla

Haasteet:

*Helmet-lukuhaaste 2017 - 2. kirjablogissa kehuttu kirja  [42/50]