Maaza Mengiste: Varjokuningas

Hirut ei halua muistaa, mutta nyt hän on täällä ja muisti keräilee luita.

Olen silmäillyt tätä Maaza Mengisten Varjokuningasta kirjastossa jo kolmisen vuotta. Arvelin, että tarina sodasta olisi synkkää luettavaa eikä fiilis ollut tarpeeksi synkistelevä ennen kuin nyt.

Harmi siis etten pitänyt kirjasta niin paljon kuin toivoin, eikä sillä oikeastaan ole kovin paljoa tekemistä tuon sota-aiheen kanssa. Se kun kertoi sodasta, josta en tiennyt käytännössä mitään ennen lukemista, ja oli siksi jo lähtökohtaisesti kiinnostava.

Tarina keskittyy vuoteen 1935 jolloin Italia hyökkäsi Etiopiaan. Päähenkilö on nuori Hirut, yksi varakkaamman pariskunnan palvelijoista. Kun talon isäntä lähtee sotaan, koko talous seuraa perässä. Konflikteja syntyy kun vaimo Aster haluaa naisetkin sotaväen taistelevaksi osapuoleksi ja luotettavalta vaikuttanut isäntä osoittautuu paskiaiseksi.

Kirjassa on paljon väkivaltaa, sekä seksuaalista että muuta. Naiset ovat miltei väistämättä uhreja ja sodan aikana Hirutistakin tulee sekä ylpeä omasta voimastaan että katkera kokemustensa vuoksi.

Pidin Hirutista ja lopulta myös Asterista. Olisikin ollut kiva, jos koko tarina olisi kerrottu heidän näkökulmastaan. Harmillisesti mitä pitemmälle kirjassa mentiin, sitä enemmän mieskertojille annettiin tilaa. Eivät he minua kiinnostaneet eivätkä he onnistuneet puristamaan minusta yhtään sympatiaa itseään kohtaan.

En myöskään pitänyt kerronnasta sinänsä, mutta tämä on varmasti paljolti makuasia. Repliikkejä ei ollut erotettu lainausmerkeillä tai viivoilla, mikä teki tekstistä raskasta luettavaa. Mengiste kirjoittaa hyvin, mutta minusta korukielisyys ja metaforaryöpyt eivät olleet paras tapa kertoa juuri tätä tarinaa näillä henkilöillä ja tässä ympäristössä.

Lopputulemana siis kirjan tapahtumat ja tapahtumat olivat kiinnostavia jos kohta raakoja, mutta mieskeskeisyys ja raskas tyyli eivät innostaneet ollenkaan.

Kirjan tiedot:

Maaza Mengiste: Varjokuningas | Atena 2022 | 500 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: The Shadow King (2019) | Suomennos: Aleksi Milonoff

Luettu myös:

Tarukirja, Kirja hyllyssä, Kulttuuri kukoistaa ynnä muut

Haasteet:

* Lukumatka menneisyyteen : 13. Kirja liittyy Afrikan historiaan

Toukokooste

Jäin toukokuussa vähän jälkeen lukutavoitteistani, koska löysin uuden harrastuksen: kivien maalaamisen. Enpä olisi uskonut viettäväni rattoisia iltahetkiä akryylien ja kivenmurikoiden parissa, mutta niin nyt pääsi käymään. Tämä on varsin lystikäs harrastus, suosittelen! Ei tarvitse olla taiteellinen, en minäkään ole.

Mutta jotain sentään! Kohti ääretöntä -lukuhaaste päättyy huomenna ja sain koko bingoruudukon luettua nyt toukokuun puolella. Haastekoonti on täällä.

Kuukauden suosikkini oli tuo viimeksi lukemani Karin Collinsin Säilyt sydämessäin. Vieläkin tekisi mieli tehdä reissu Hankoon.

Tällä hetkellä luen Maaza Mengisten Varjokuningasta. En nyt ihan lämpene tälle tyylille, mutta katsotaan miten käy. Luen myös P. D. Jamesin dekkaria Syystanssiaiset lukupiirikirjana.

Luettu

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana
Uuden historiallisen sarjan päähenkilöllä on harvinaista kyllä liikuntavamma.

Suzanne Collins: Elonkorjuun sarastus
Tämä kärsi vähän siitä, että lukija tietää miten pelissä käy ja minne Haymitch päätyy.

Jim Ottaviani & Maris Wicks: Astronauts: Women on the Final Frontier
Kiinnostava tietosarjakuva naisten matkasta avaruuteen.

Roope Lipasti: Mikaelin kirja
Hauska historiallinen tarina Mikael Agricolasta ja hänen vaimostaan Birgitasta.

Topi Borg: Normaaliusrodeo

Hyvän mielen omaelämäkerta elämästä autistina neurotyypillisten maailmassa.

Al Willliamson & Archie Goodwin: Käärmemestarit

Vauhdikas Star Wars -seikkailu suoraan 1980-luvulta.

Janice Hadlow: The Other Bennet Sister

Ylpeyden ja ennakkoluulon vetävä jatko-osa.

Esko Valtaoja: Avaruudesta

Pieni ja maanläheinen kirja maailmankaikkeudesta.

Ali Hazelwood: Bride

Ihan kiva ja nopealukuinen romantasia, joskin tietyt genren kliseet ärsyttivät.

Briitta Hepo-oja: Amalia A ja kosmiset kiemurat

Kiva ja hauska realistinen nuortenkirja.

Chung Serang: Sisunin maailma

Kiinnostava kuvaus korealaisesta perheestä ja sen naisista.

Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni

Kiehtova fantasiamaailma ja tarina luonnosta vieraantumisesta.

Karin Collins: Säilyt sydämessäin

Hieno kuvaus Hangosta ja siitä, miten arki murtuu sodan syttyessä.

Karin Collins: Säilyt sydämessäin

Hanko on Suomen eteläisin kolkka.

Hanko on myös paikka, josta tiedän hyvin vähän. Enemmän nyt kun luin Karin Collinsin Säilyt sydämessäin, joka on oikeastaan rakkauskirje Hangolle.

Tarina sijoittuu talvisodan aikaan ja alkaa toukokuusta 1939. Kertojia on kolme. Nuori Aino odottaa viimeistä kouluvuottaan ja ihastuu surulliseen leskimieheen. Iäkäs kalastaja Hjalmar on kyseisen miehen isä ja rakastaa pientä perhettään yli kaiken. Viisikymppinen Disa puolestaan pyörittää Bellevuen pensionaattia ja tuskailee vaihdevuosioireiden kanssa.

Vaihdevuosioireet eivät toki ole kaikki, mitä Disassa on, mutta ilahduin vain niin paljon siitä, että ne ovat mukana tarinassa. Harvemmin tulen lukeneeksi kirjoja, joissa nainen on (peri)menopaussi-iässä eikä tämän elämänvaiheen usein tuomia hankaluuksia peitellä.

Muutenkin tarina oli mukavan arkinen ja erilainen kuvaus sota-ajasta. Kirjan alussa poliittista tilannetta ei edes juuri huomaa, koska se ei kosketa hankolaisten arkea uutisotsikoita enempää. Pikkuhiljaa tilanne kuitenkin eskaloituu ja pelko alkaa vallata kaupunkia. He ovat tuskallisen tietoisia siitä, miksi Hanko satamineen on Neuvostoliittoa houkutteleva kohde.

Lopulta pommikoneet lentävät kaupungin yli ja kaikkien elämä muuttuu lopullisesti. Aino ja Hjalmar pelkäävät rintamalle lähteneen Berndtin puolesta, ja Disan organisointikyvylle on käyttöä hätämajoituskeskusta järjestettäessä. Tykästyin kaikkiin kolmeen ja onkin kiva, että tämä on trilogian avausosa!

Erityisesti pidin juuri tuosta, miten kirjassa kuvataan normaalin järkkymistä. Sota hiipii arkeen kuin huomaamatta ja yhtäkkiä kaikki tuttu onkin vaarassa. Miehet lähtevät, kaikesta on puutetta ja sitten kaupunki on liekeissä. Sota koskettaa Ainoa, Hjalmaria ja Disaa hieman eri tavoin.

Ja tosiaan kirjassa näkyy kyllä kirjailijan rakkaus kotikaupunkiinsa. Idyllistä kaupunkia ja sen kesää kuvataan niin, että tekisi mieli matkustaa paikan päälle katsomaan miltä siellä nyt näyttää.

Kirjan tiedot:

Karin Collins: Säilyt sydämessäin | S&S 2023 | 427 sivua | Kirjastosta

Ruotsinkielinen alkuteos: Snart har sommarn blommat ut (2022) | Suomennos: Sirkka-Liisa Sjöblom

Luettu myös:

Kirjasähkökäyrä, Amman lukuhetki, Kulttuuri kukoistaa ynnä muut

Haasteet:

* Lukumatka menneisyyteen : 21. Kirjan tekijä on suomenruotsalainen

Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni

Katica sen keksi.

Arpaonni osui minuun viime vuoden Queer-lukuhaasteessa ja voitin muun muassa tämän Siiri Enorannan Keuhkopuiden unen. Kuukausi ja toinenkin vierähti ennen kuin sain luettua tämän, mutta nyt aika tuntui sopivalta tälle kirjalle. Ehkäpä johtuu alkukesästä ja kirjan luontoteemasta?

Kirjassa on todella mielenkiintoinen ja vieras fantasiamaailma. Ihmismäinen, siivekäs Homo arboris -laji joutuu palaamaan joka yö oman puunsa luo pysyäkseen hengissä. Keuhkopuun ja Homo arboriksen symbioottinen suhde on tiivis. Rokokoo-henkiset kartanokeikistelijät ovat vain parin sukupolven päässä siitä, kun heidän esivanhempansa lensivät alastomina levittämässä puun siitepölyä.

Kirjan vahvana teemana onkin luonnosta vieraantuminen. Homo arborikset ovat menettäneet lentokykynsä ja uusi siirappi tarjoaa mahdollisuuden juhlia yön yli kaukana omasta keuhkopuustaan. Mahtava emopuu on eristetty muusta maailmasta ettei sen voimakasta siitepölyä vain kulkeutuisi muualle.

Tarinan Homo arborikset hienostelevat epätoivon vimmalla itsensä mahdollisimman kauaksi lajinsa voimallisimmasta vietistä. Kreivittäreksi itseään tituleeraava Katica puuteroi peruukkiaan siinä missä muutkin eikä kukaan puhu julkisesti siitä, miten useimmat arvonimillä itsensä varustaneet aateliset joutuvat kuokkimaan omat viljelyksensä.

Katica joutuu lopulta hirvittävän väkivallan teon uhriksi ja hänen kostonsa on julmaakin julmempi. Tässä kirjassa ei ole erityisen miellyttäviä hahmoja, mutta kiehtovia kyllä. Katican motivaatiota on helppo ymmärtää, mutta jestas sentään millainen ylilyönti hänen vastaiskunsa sitten onkaan.

Maailmana tämä oli ihan mahtava ja olisi kiva palata sinne, ehkä jonkin toisen hahmon kautta? Homo arboristen maailma on pakostakin hyvin pieni ja ne kaukaiset merentakaiset maat huhupuheen tasolla.

Kirjan tiedot:

Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni | Gummerus 2024 | 288 sivua | Oma kirja

Luettu myös:

Kirjahavahduksia, Kirjapöllön huhuiluja, Oksan hyllyltä ynnä muut

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Moraalisesti harmaa henkilö

* Kolme kummaa kirjaa : Kirjassa on queer-hahmo

Chung Serang: Sisunin maailma

Shim Sisun, olet täällä ainoa, joka vastustaa voimakkaasti esi-isien muistokulttuuria.

Lue maailma vuodessa -haasteen toukokuun kirjana oli suoraan japanista, koreasta tai kiinasta suomennettu teos. Luin tähän Chung Serangin hienon Sisunin maailman, jonka ovat koreankielestä suomentaneet Janne Tynkkynen ja Riina Vuokko.

Olen lukenut hyvin vähän korealaista kirjallisuutta, mutta teemoiltaan tämä tuntui aika tutulta. Kirjasta tuli mieleeni Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä, jossa keskiöissä ovat myös perhesuhteet ja perheen äiti.

Sisunin maailmassa suvun matriarkan Shim Sisunin kuolemasta on kulunut kymmenen vuotta. Sisun ei halunnut perinteikästä muistojuhlaa, mutta nyt tyttäret päättävät pitää sellaisen Havaijilla. Jokainen perheenjäsen saa tehtäväkseen tuoda tilaisuuteen Havaijilta löydetyn merkityksellisen asian tai esineen, josta Sisun olisi pitänyt.

Leikkimielistä kisaa seuratessa tutustutaan Sisunin jälkikasvuun kahdessa polvessa. Samalla ruoditaan heidän välisiään suhteita ja heidän suhdettaan Sisuniin, jonka vaiheikas ja paikoin kipeä elämä paljastuu pala palalta.

Pidän tällaisista sanotaan nyt vaikka kollaasimaisista kirjoista! Kokonaiskuva tilanteesta ja henkilöistä syntyy monen näkökulman kautta. Sisun on ollut hieman eri henkilö jokaiselle kertojalle, ja jokaisella on hänestä omanlaisensa tärkein muisto. Ne heijastuvat myös asioissa, joita he lopulta tuovat muistopöytään.

Sikäli kun minä kirjan sanoman ja korealaista kulttuuria ymmärsin, kirja avaa modernia Etelä-Koreaa ja etenkin naisen asemaa siellä. Vaikka kokonaisuus on lämmin ja iloinen, tarinassa on tummia sävyjä. Nuori Sisun esimeriksi selvisi täpärästi omien joukkojen suorittamasta joukkomurhasta ja hänen tyttärentyttärensä joutui happohyökkäyksen satunnaiseksi uhriksi.

Samalla kuitenkin suvun naiset ovat sisukkaita oman tien etsijöitä ja olikin kiva lukea siitä, miten matka Havaijille sysäsi heidät tekemään erilaisia ratkaisuja elämässään. Suurin osa heistä on joutunut kohtaamaan patriarkaattisen yhteiskunnan naisille asettamat rajat ja taistelemaan Sisunin tavoin niitä vastaan.

Jäin lukemisen jälkeen miettimään, mitä toisin omien tärkeiden ihmisteni muistopöydälle. Vähän synkkä ajatus, mutta toisaalta se toi mieleeni monia mukavia muistoja.

Kirjan tiedot:

Chung Serang: Sisunin maailma | WSOY 2024 | 256 sivua | Kirjastosta

Koreankielinen alkuteos: Siseoneurobuteo (2020) | Suomennos: Janne Tynkkynen ja Riina Vuokko

Haasteet:

* Lue maailma vuodessa : Toukokuu: Suoraan japanista, koreasta tai kiinasta suomennettu teos

Haastekoonti: Kohti ääretöntä

Kohti ääretöntä -lukuhaaste päättyy ihan kohta ja sain bingoruudukon luettua juuri ajoissa. Kiitos kivasta haasteesta, @unelmien_aika!

Haasteessa siis luettiin avaruuteen liittyviä kirjoja, joten sain tämän myötä lyhennettyä lukulistaani niiden osalta. Nyt on luettuna Frank Herbertin Dyynin lapset, Andy Weirin Artemis, kasa Liu Cixinin novelleihin perustuvia sarjakuvia ja työkaverin suosittelema Lars Wilderängin Tähtitrilogia.

Siinä sivussa löysin ihan uuttakin luettavaa paria täsmäkirjaa hakiessani. Hankalin kohta oli loppujen lopuksi melkein viimeiseksi jäänyt avaruus. Olisi siihen moni kirja käynyt jo aiemmin, mutta kuvittelin sen niin helpoksi, että laitoin ne kirjat muihin kohtiin. Onneksi Esko Valtaojan Avaruudesta sitten pelasti tilanteen.

Kokonaisuutena kiva haaste kiinnostavasta aiheesta!

Kaikki haasteeseen lukemani kirjat:

Maapallo: Samantha Harvey: Orbital

Kuu: Cixin Liu [ja muut]: The Devourer

Planeetta: Cixin Liu [ja muut]: The Wandering Earth

LaNu-kirja: Malinda Lo: Last Night at the Telegraph Club

UFO: Lars Wilderäng: Tähtisade

Vapaa valinta: Lars Wilderäng: Tähtipöly

Seikkailu: Kieran Gillen, Stephanie Hans & Clayton Cowles: We Called Them Giants

Vapaa valinta: Cixin Liu [ja muut]: For the Benefit of Mankind

Klassikko: Frank Herbert: Dyynin lapset

Tietokirja: Jani Kaaro & Jussi Kaakinen: Maailman pahimmat paikat

Astronomia: Alison Davies & Jesús Sotés Vicente: Tähtitaivaan tarinoita

Vapaa valinta: Andy Weir: Artemis

Uutta tietoa: Jim Ottaviani & Maris Wicks: Astronauts: Women on the Final Frontier

Vapaa valinta: Al Willliamson & Archie Goodwin: Käärmemestarit

Avaruus: Esko Valtaoja: Avaruudesta

Astrologia: Briitta Hepo-oja: Amalia A ja kosmiset kiemurat

Briitta Hepo-oja: Amalia A ja kosmiset kiemurat

Ovikello soi.

Olen pyöritellyt tätä Amalia A ja kosmiset kiemurat -kirjaa välillä käsissäni viime vuodesta saakka. Nimi ja kansikuva eivät niin houkutelleet, mutta tykkäsin Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille -duologiasta tosi paljon.

Onneksi nyt sitten annoin tälle mahdollisuuden, koska tykkäsin tästäkin! Aivan erilainen kuin nuo lohikäämeilyt, mutta oikein raikas ja uskallanko sanoa viehättävä nuortenkirja.

Tarina kertoo kasiluokkalaisesta Amaliasta, joka on joutunut muuttamaan Tampereelta pienemmälle paikkakunnalle. Heti alkusivuilla Amalian poikaystävä Jimi paljastuukin sovinistiksi ja Amalia päättää näyttää tälle taivaan merkit tavalla tai toisella. Kekseliäästi se sitten tapahtuukin.

Tykkäsin sekä kerronnasta että Amaliasta. Tätä oli kiva lukea, koska teksti etenee nopeasti ja huumori on oikeasti hauskaa. Amalia tuntuu tavalliselta teiniltä, jonka sopeutuminen tuppukylään on ollut hidasta monestakin syystä. Bestis Louna on sentään löytynyt ja tarinan edetessä Amalia astuu ulos kuplastaan ja tutustuu muihinkin ikäisiinsä.

Ihan erityisesti pidinkin tarinan ihmissuhteista ja perhekuvauksista. Louna on hurahtanut astrologiaan ja vaikka Amalia ei siihen samalla lailla uskokaan, tyttöjen ystävyys näkyy heidän halussaan olla kiinnostuneita toisistaan, myös niistä tylsemmistä asioista. Lounan ja muidenkin sivuhenkilöiden perhetilanteita kuvataan juuri sen verran, kuin mitä Amalia niistä tietäisi.

Amalian oma perhe on ennen kaikkea isä, joka toipuu edelleen vuoden takaisesta vakavasta onnettomuudesta. Äiti ilmestyy paikalle silloin kuin huvittaa ja onkin Amalian elämän suurin kipupiste. Amalian vanhemmat ovat harvinaista kyllä teinivanhempia: he ovat saaneet Amalian 16-vuotiaina ja tämä on välillä aika oleellistakin sen kannalta, miten muut suhtautuvat heihin.

Perhekuvauksena tämä oli minusta hieno. Eivät kaikki onnelliset perheet ole ydinperheitä eikä äiti ole aina se vanhempi, jonka luonne sopii lähivanhemmuuteen.

Välillä minusta kyllä tuntui, että olen oikea mureneva muumio, koska Amalia on tosiaan syntynyt vuoden 2010 kieppeillä. 90-luku on hänelle vintagea ja 80-luvun musiikki ikivanhaa. Niin ne vuodet ja vuosikymmenet vierivät…

Mutta tosiaan, oikein kiva ja realistinen nuortenkirja, jossa käsitellään vaikeitakin aiheita musertumatta niiden alle.

Kirjan tiedot:

Briitta Hepo-oja: Amalia A ja kosmiset kiemurat | Otava 2024 | 364 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Kohti ääretöntä : Astrologia