Maija Kajanto: Talvikaupungin valot

Vilma raapaisi tulitikun, ojensi sen kohti takkaan ladottuja sytykkeitä ja katsoi, kuinka liekki lähti kiipeämään pieniksi pilkottujen klapien väliin.

Tämä Maija Kajannon Talvikaupungin valot oli se toinen tälle vuodelle varaamani joulukirja. Oikeastaan vähän harmittaa, että sain sen varausjonosta näin varhain. Olisin lukenut tämän mieluusti vielä lähempänä joulua, jotta tämän joulutunnelma olisi tuntunut vieläkin jouluisemmalta.

Tässä siis nelikymppinen Vilma lähtee viettämään jouluviikkoja Helsinkiin. Takana on tuore avioero, ja teini-ikäiset lapset viettävät joulun exän kanssa vanhassa kodissa. Vilma haluaa tehdä pienen pesäeron elämäänsä ja oppia olemaan itsensä kanssa. Tuttavan vapaa airbnb-yksiö tarjoaa tilaisuuden olla yksin kaikkien keskellä.

Tarinassa ollaan viettämässä viihdekirjallisuudelle aika epätavallista joulua. Yksin! Kaupungissa! Ilman riisipuuroa ja hössöttäviä sukulaisia! Salskea joulurakkaus onkin salskea jouluhoito!

Tykkäsin tästä todella paljon! Vilman elämäntilanne ei ole minun ja minusta on kiva viettää joulu niin kuin sen vietän. Mutta olen silti joskus miettinyt, millaista olisi viettää juuri tuollainen joulu: yksin isossa kaupungissa tehden juuri sitä, mitä haluan oli se perinteisen jouluista tai ei.

Vilma rakentaa tässä elämänsä ensimmäistä joulua, jolloin hän saa olla vain ja ainoastaan oma itsensä ja itseään varten. Oli mukavaa lukea siitä, miten hän alkaa muistaa millainen ihminen hän on äitiyden ja parisuhteen alla. Viestejä jatkuvasti lähettelevä, arjessa (muka-)avuton ex sai minultakin yhtä kirpeän vastaanoton kuin Vilmalta.

Tarina on myös oikea Helsingin matkailumainos, välillä vähän liikaakin. Puuttui vain pääsylippujen hinnat ja kartta, johon kohteet oli merkitty (mikä olisi itse asiassa ollut hyvä lisä). Vilman mukana kierrellään katsomassa Helsingin nähtävyyksiä ja osallistutaan kaupungin tarjoamiin tapahtumiin. Niistä muodostuu omanlaisensa joulutunnelma.

Oli myös kiva, että tämä ei ollut romanssi. Vilmalla on exä ja sutinaa ja ovi raottuu romanssiin tulevaisuudessa, mutta tarinan pääasia se ei ollut.

Eli suosittelisin joulukirjoja kaipaaville! Kirja oli sopivan pituinen, itsenäinen tarina. Se ei ainakaan minun mielestäni tarvitse jatko-osaa, koska tällainen joulu oli luultavasti Vilmallekin ainutlaatuinen kokemus.

Kirjan tiedot:

Maija Kajanto: Talvikaupungin valot | WSOY 2025 | 192 sivua

Lynn Messina: Pahaenteinen palatsi (Beatrice Hyde-Clare ratkaisee #06)

Jos Beatrice Hyde-Clare olisi ymmärtänyt, että kieltäytyessään kihlattunsa hienovaraisesta muutoksesta heidän avioliittovaloihinsa hän antaisi miehen isoäidille mahdollisuuden kerätä huoneen täyteen ihmisiä todistamaan onnellista tapahtumaa, hän olisi oitis suostunut kihlattunsa pyyntöön.

Lynn Messinan historiallinen pehmodekkarisarjan suomennokset ovat edenneet kuudenteen osaan. Pahaenteinen palatsi jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi.

Bea ja Kesgraven herttua vihitään heti kirjan alussa. Seuraavat pari päivää Bea ratkaisee naapurissa tapahtunutta murhaa. Pankkiiritalouden huippukokki on hujautettu päättömäksi ja palvelijat syyttävät tapahtumasta toisiaan.

Yritin keksiä tästä jotain positiivista sanottavaa, ja se on tässä: ideasta olisi saanut ihan mukavan novellin. Huippukokin raa'an murhan tutkiminen, talouden värikäs palveluskunta ja Bean ensiaskeleet herttuattarena olisivat kantaneet lyhyen tarinan.

400 sivun mittaisena romaanina tämä oli pitkästyttävä pettymys. Tämä oli niin tuskallisen hidas, että välillä teki mieli heittää tämä seinään. Eräskin keskustelu kesti 80 sivua (kahdeksankymmentä!), eikä siinä paljastunut yhtään mitään tärkeää.

Pituutta lisäsi se, että melkein jokaisen repliikin välillä oli muutama sivu Bean sisäistä jaarittelua. Aiheet olivat aina samat: joko hän ihasteli herttuaansa, totesi melkein kaikkien miesten halveksivan häntä tai naisia noin yleisesti, tai tajusi sadatta kertaa olevansa omg herttuatar, kuka olisi uskonut!

Olen tykännyt sarjasta tähän asti, joten oli todella ikävää todeta tason notkahtaneen näin paljon. Tämä ei herättänyt mitään innostusta lukea sarjan seuraavaa osaa. Luultavasti kuitenkin selaan sitä sitten kun se suomennetaan. Jos vastaan ei tule tällaista tylsyyttä, saatan vielä antaa sille mahdollisuuden, mutta juuri nyt se tuntuu hyvin epätodennäköiseltä…

Kirjan tiedot:

Lynn Messina: Pahaenteinen palatsi | Aula & Co 2025 | 405 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: A Sinister Establishment (2020) | Suomennos: Meri Kapari

Haasteet:

* Paha mieli, paras mieli : Halveksunta

* Älä aloita uutta sarjaa : Sarjan 4., 5., 6. tai 7. kirja

Peter Brown: The Wild Robot Escapes & The Wild Robot Protects (The Wild Robot #02 & #03)

Our story begins in a city, with buildings and streets and bridges and parks.

Luin Peter Brownin The Wild Robot -sarjan ensimmäinen osan helmikuussa ja varasin jo silloin toisen osa. Kesti näin kauan saada se luettavaksi ja nyt luinkin kaksi osaa peräkkäin.

Nämä ovat nopeasti luettavia lastenkirjoja ja mielestäni on harmillista, ettei näitä ole suomennettu. Nämä olisivat erinomaisia esimerkiksi luokassa yhdessä luettavaksi ja näiden pohjalta olisi helppo viritellä keskustelua eri aiheista.

The Wild Robot Escapes -kirjassa robotti Roz on päätynyt maatilalle työrobotiksi. Roz teeskentelee olevansa aivan tavallinen robotti, mutta kaipaa koko ajan takaisin omalle saarelleen ja hanhipoikansa luokse. Roz alkaakin kehitellä pakosuunnitelmaa, jonka toteutuminen vie noin puolet kirjasta.

The Wild Robot Protects jatkaa Rozin tarinaa hänen kotisaarellaan, tai oikeastaan valtamerellä. Saarta uhkaa meren mukana kulkeutunut myrkky, joka tuhoaa kaiken tieltään. Roz lähtee tarpomaan merenpohjaa pitkin myrkyn alkulähteille selvittääkseen, miten sen voi pysäyttää.

Näistä kirjoista huomasi, että tarina oli valmis jo tuossa Escapessa. Ei Protects huono ollut, mutta se oli selvästi jatko-osa, jota ei ollut alun perin suunniteltu sarjalle. Siinä oli myös selvästi opettavaisempi ote kuin sarjan kahdessa muussa kirjassa.

Roz tapaa meressä monenlaisia mereneläviä, joilla on hänelle opetettavaa niin sukupuolen moninaisuudesta kuin ravintoketjustakin. Tarinassa on vahvasti mukana ympäristökasvatus ja ihmisen vastuuttomuus/vastuullisuus mertensuojelussa. Tärkeitä aiheita kaikki ja tosiaan nämä olisivat mielestäni mainioita luokkakirjoja.

“Can you believe we have to convince a robot why robots are important?” said George.

“Can you believe I have to convince humans why their own environment is important?” said Roz.

(The Wild Robots Protects, s. 187)

Kokonaisuutena tykkäsin sarjasta ja se on hyvä osoitus siitä, miten tasokasta lastenkirjallisuus voi olla. Vakavia asioita voidaan kirjoittaa seikkailun lomaan ja Brownin valitsema kertojaääni kantoi tarinaa hienosti.

Kirjojen tiedot:

Peter Brown: The Wild Robot Escapes & The Wild Robot Protects | Little Brown and Company 2018 & Piccadilly Press 2023 | 278 & 279 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Robotti-lukuhaaste : Robotti rikkoo sääntöä

* Paha mieli, paras mieli : Ympäristörikos

* Älä aloita uutta sarjaa : Luit sarjan edellisen osan yli 6 kk sitten & Sarjan edellinen osa on edellinen lukemasi kirja

* Luonto sivuilla : Toivo & Vapaus

Enni Mustonen: Pikkupappilan joulu (Kytösavun tarinoita #0.5)

- Voi jutinan tähren, kyllä se ny pyryn lykkäs! Maija julisti jo kynnykseltä työntyessään puusylyksen kanssa ruokasaliin.

En oikein ole joulukirjojen lukija, mutta tälle sesongille varasin pari ihan vain kirjailijoiden vuoksi. Ensimmäisenä sain kirjastosta tämän Enni Mustosen Pikkupappilan joulun, joka aloittaa uuden Kytösavun tarinoita -sarjan.

Tässä on vain 140 sivua, joten tämän luki todella nopeasti. Kirja on selvästi kirjoitettu nimenomaan joulumyyntiä ajatellen, niin paljon wanhan ajan joulua ja hyvän mielen joulutunnelmaa tämä pursusi.

Tapahtumat sijoittuivat muutamalle joulunajan päivälle vuonna 1876. Pastorin vaimo Aino kertoo pariskunnan ensimmäisestä joulusta omassa kodissa uudella paikkakunnalla eli Lapualla. Pakkaa ilmestyy hämmentämään kopea ja itsekäs anoppi, josta joulun tapahtumat tietenkin paljastavat uusia puolia.

Kirjassa tiivistyivät Mustosen kerronnan hyvät ja huonot puolet. Kerronta on kovin toteavaa ja kirja vilisee nimiä. Onneksi alussa on hahmoluettelo, joskaan läheskään kaikkia tarinassa mainittuja ei ole listattu siihen. Palvelusväki puhuu murteella, joka saa heidät heti vaikuttamaan pappisperhettä maalaisimmilta ja suorastaan yksinkertaisilta vaikka he päteviä olivatkin.

Mutta luin tämän mielelläni, koska historiallisen arjen kuvaus oli niin mukavaa! Mustonen on selvästi perehtynyt aikaan ja paikkaan, ja esimerkiksi körttiliike on kirjassa vahvasti mukaana. Perheen jouluvalmisteluista tuli kotoisa tunnelma vaikka ajan ankara elämä taustalla näkyikin. Ei ollut helppoa huutolaisilla ja joulunakin menehtyy ihmisiä.

Jään nyt sitten odottamaan sarjan varsinaisesti aloittavaa Pappilan piikaa, joka ilmestyy ensi keväänä.

Kirjan tiedot:

Enni Mustonen: Pikkupappilan joulu | Otava 2025 | 140 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Paha mieli, paras mieli : Itsekkyys

Lokakooste

Olen vähän hämmästynyt siitä, että lokakuu on jo ohi. Ilmeisesti nukahdin syysunille ja aika juoksi pikavauhtia ohi? 

En oikein tiedä, mihin aika meni, mutta joka tapauksessa luin tässä kuussa yhdeksän kirjaa, joista kaksi oli sarjakuvia. Yli puolet eli viisi oli englanninkielisiä, mikä oli ehkä vähän epätavallista. Yritin tässä kuussa lukea erityisesti kirjoja, jotka ovat olleet lainassa kirjastosta jo pitempään tai joihin oli varaus. Esimerkiksi tuo Marja-Leena Lempisen Siivet ja juuret ehti kököttää lainarivissä kesästä asti... Mutta onpahan nyt luettu ja tykkäsin kyllä.

Lokakuussa tykkäsin eniten Nicola Griffithin Ammonitesta. Se näyttää olevan harmillisen vähän tunnettu scifi-kirja, jonka toivoisi useamman lukevan. Vain naishahmoja! Paimentolaisia! Selviytymistä lumimyrskyssä! Sateenkaareva!

Tällä hetkellä mikään kirja ei ole kesken, mutta luultavasti lukaisen huomenna Mokumokurenin The Summer Hikaru Died -sarjan viidennen osan. Siihenkin on nimittäin varaus ja haluaisin siksi palauttaa sen mahdollisimman pian.

Luetut

Heather Fawcett: Emily Wilde’s Map of the Otherlands
Ihanan Emilyn seikkailut jatkuivat ilahduttavassa kirjassa.

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt: Luokkakipuja
Hyvä sarjakuva talouskasvusta ja naisena olemisen vaikeudesta.

Marja-Leena Lempinen: Siivet ja juuret

Hyvä loppu kanadansuomalaisista kertovalle trilogialle.

Hiromi Kawakami: Under the Eye of the Big Bird

Kummallinen kuvaus ihmislajin lopusta.

Nicola Griffith: Ammonite

Upea scifiseikkailu naisten planeetasta.

Piia Leino: Hämärän laulu

Kiinnostava tulevaisuuden maailma, lopussa yksi inhokkitroopeistani...

Fernanda Melchor: Hurrikaanien aika

Hieno kirja kurjaakin kurjemmasta pikkukylästä.

Maggie Stiefvater, Stephanie Williams & Sas Milledge: The Raven Boys

Toimiva sarjakuvasovitus ja urbaani fantasiaseikkailu.

Laurie Gilmore: The Pumpkin Spice Café

Sopivan makeaa vaahtokarkkia syysiltaan.

Laurie Gilmore: Pumpkin Spice Café (Dream Harbor #01)

Jeanie Ellies had never killed a man before, but tonight might be the night.

Halusin lukea jotain kivaa ja kevyttä takuuvarmalla onnellisella lopulla, ja mikäs sen sopivampaa kuin pikkukaupunki ja kotoisa kahvila. Laurie Gilmoren The Pumpkin Spice Cafésta on ilmestynyt jo suomennoskin. Päädyin lukemaan alkukielisen kirjan ihan vain siksi, että varausjono tuohon suomennokseen oli huomattavasti pitempi.

Tähän on pinottu kotoilutrooppeja oikein torniksi asti, mutta ei se haitannut ollenkaan. Sattuivat nimittäin olemaan trooppeja, joista pidin.

Bostoniin ja kuluttavaan toimistotyöhön kyllästynyt Jeanie saa hoitaakseen tätinsä kahvilan Dream Harborin pikkukaupungissa. Ah miten ihanaa onkaan löytää ystäviä ja uusia harrastuksia, parrakkaasta könsikäsjörrikästä puhumattakaan. Logan on paikallinen maajussi, koko kaupungin rakastama orpopoika, joka vallan häikäistyy Jeanien positiivisuudesta.

No siinä se juoni olikin. Pientä leppoisaa sabotaasia ja äkkiä selvitettyä väärinymmärrystä lukuun ottamatta kirja oli niin makean söpöinen, että hattaralla päällystetty vaahtokarkkikin jää toiseksi. Eli juuri sitä, mitä tältä halusinkin.

Omassa elämässäni en kestäisi näitä uteliaita ja toisten asioihin sekaantuvia naapurin ullataalasmaita ollenkaan. Realistisesti Jeanien pitäisi tehdä töitäkin, jotta kahvila pysyisi pystyssä. Loganin maatilakin hoitaa itse itsensä jossain taustalla nimettömien työntekijöiden avustuksella.

Mutta kun unohdetaan tosielämä, niin saadaan kiva syksyinen viihdekirja, jossa on mausteena vähän seksiäkin. Tämän luki todella nopeasti ja kirja jätti niin hyvän mielen, että laitoin jo varaukseen seuraavankin osan.

No okei, kaksi seuraavaa osaa.

Ja nimensä Wolverine-mielleyhtymästä johtuen Logan oli mielikuvissani Hugh Jackmanin näköinen. Ai että.

Kirjan tiedot:

Laurie Gilmore: The Pumpkin Spice Café | One More Chapter 2023 | 361 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjakaapin avain ja Kotona kirjassa

Haasteet:

* Luonto sivuilla : Lempi vuodenaikasi

Maggie Stiefvater, Stephanie Williams & Sas Milledge: The Raven Boys

Maggie Stiefvaterin The Raven Boys on yksi niitä YA-kirjoja, joiden olen tiennyt olevan olemassa, mutta eipä ole tullut luettua. Nyt siitä on ilmestynyt Stephanie Williamsin mukauttama ja Sas Milledgen kuvittama sarjakuva, ja siihen sain aikaiseksi tarttua.

Tätä oli kiva lukea jo ihan siksikin, että tykkäsin piirrostyylistä. Se on selkeä ja värikäs, ja hahmot ovat ilmeikkäitä. Heidät on helppo erottaa toisistaan ja heidän erilaiset taustansa näkyvät muun muassa vapaa-ajan vaatetuksessa.

Ainoa minua vähän kiusannut asia oli se, että päähenkilö Blue näyttää vuosia nuoremmalta kuin poikanelikko, johon hän tutustuu. Oletin heidän olevan jokseenkin saman ikäisiä.

Blue siis asuu äitinsä ja tämän parin ystävän kanssa, jotka kaikki ovat meediota. Bluella ei tätä kykyä ole, sen sijaan hän vahvistaa muiden kykyjä pelkällä läsnäolollaan. Lisäksi joka ainoa hänen tapaamansa meedio on sanonut, että jos Blue suutelee rakastamaansa poikaa, tämä kuolee. Että sellainen tulevaisuus.

(s. 19)

Samaan aikaan rikkaiden yksityistä poikakoulua käyvä nelikko etsii tarujen kuningas Glendoweria, joka on legendan mukaan haudattu lähistölle. Sikarikkaan Ganseyn johtama porukka ja Blue kohtaavat sattumalta, ja pian Blue liittyy etsintään.

Eli tämä on urbaani fantasiatarina etsintäretkineen, mutta samalla se myös kuvaa ystävyyttä ja luokkaeroja. Gansey on niin rikas, että hänen vitsaillaan omistavan ystävänsä. Ronan asuu hänen kanssaan, koska ei voi sietää perhettään. Adam taas asuu asuntovaunussa äitinsä ja väkivaltaisen isäpuolensa kanssa. Ja Noah on sitten aivan oma yllättävä tarinansa.

Välillä tarina tuntui eksyvän vähän sivuraitelle eikä tässä loppujen lopuksi tultu kovinkaan kummoiseen lopputulokseen. Mutta, sarjan ensimmäinen osa tämä olikin ja jätti auki monia juonenpäitä, jotka saanevat loppunsa myöhemmissä osissa.

Toivottavasti niistäkin tehdään sarjakuvat jatkoksi tälle! Jos ei, voi olla että joudun lukemaan ne kirjoina.

Kirjan tiedot:

Maggie Stiefvater, Stephanie Williams & Sas Milledge: The Raven Boys | Penguin Books 2025 | 247 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Kolme kummaa kirjaa : Nuortenkirja

* Paha mieli, paras mieli : Hautajaiset