Haastekoonti: Robotti-lukuhaaste

Robotti-lukuhaaste päättyy vuoden lopussa ja sain sen valmiiksi juuri ajoissa. Kiitos kivasta haasteesta, @neriumblack!

Itse asiassa yllätyin vähän siitä, että haasteen suorittaminen vei näinkin kauan. Tässä kuitenkin oli vain yhdeksän kohtaa! Lisäksi etsimällä etsin suurimman osan kirjoista, eli ne eivät tulleet vastaan lukulistaltani ihan vain ohimennen.

Tästä voi helposti päätellä, että en tosiaan lue kovin paljoa kirjallisuutta, jossa on robotteja tai tekoälyä mitenkään merkittävässä osassa.

Helpoin kohta taisi olla “robottikumppani”, koska olin aikonut lukea Anu Holopaisen Salomen muutenkin.

Vaikein oli “robotiikan kolme lakia”, koska se ei tuntunut tulevan vahingossa vastaan missään. Luin siihen tarkoituksella Isaac Asimovin I, Robot -klassikon lyhennelmän, ja kuinkas sitten kävikään? Seuraavassa haastekirjassa, kohtaan “lähitulevaisuus” laittamassani Marc-Uwe Klingin QualityLandissa, ne kirotut robotiikan lait mainittiin muistaakseni sivulla 176. Olisi pitänyt lukea se aiemmin!

Mutta kokonaisuutena tämä oli kiinnostava haaste hyvinkin ajankohtaisesta aiheesta.

Haasteeseen luetut kirjat:

Kaukainen tulevaisuus: Peter Brown: The Wild Robot

Kyborgi/transhumanismi: Lars Wilderäng: Tähtisade

Tekoäly: Ari Haasio: Tekoäly ja kirjastot

Androidi/gynoidi: Kayoru: Rakastunut robottiin

Robottikumppani: Anu Holopainen: Salome

Klassikko: Osamu Tezuka & Akira Himekawa: Astro Boy 1-3

Robotti rikkoo sääntöä: Peter Brown: The Wild Robot Escapes

Robotiikan kolme lakia: Isaac Asimov: I, Robot

Lähitulevaisuus: Marc-Uwe Kling: QualityLand

Marc-Uwe Kling: QualityLand

“Tule sinne, missä laatu asustaa! Tule QualityLandiin!”

Marc-Uwe Klingin QualityLand on vuonna 2017 ilmestynyt satiirinen dystopia kapitalismista, markkinoinnista ja tekoälystä. Luin sen tässä joulunaikaan ja täytyy sanoa, että kirja ei ole vanhentunut teemoiltaan ollenkaan.

Tässä siis ollaan tulevaisuuden Saksassa, nyt nimeltään QualityLand. Ihmiset on jaoteltu tasoihin ja algoritmit ohjaavat heidän elämäänsä ostoksista parisuhteisiin. Romuttamon omistava Peter saa droonin mukana tuotteen, jota ei halua, ja palautusprosessin myötä hän ymmärtää miten pieni ja avuton ihminen QualityLandissa onkaan.

Kirjan rakenne kuvaa sen sisältöä hyvin, tässä on nimittäin tummilla sivuilla merkattuja mainoskatkoja ja uutisia kommenttikenttineen. Uutisetkin ovat konsernien mainoksia ja klikkiotsikointi on itse asiassa aivan samanlaista kuin nykyään. Eihän sen sisältöä tarvitse vastata, kunhan joku vain klikkaa artikkelin auki, eikä totuudellakaan ole mitään väliä.

Tarinan edetessä Peter havahtuu huomaamaan, miten algoritmit tekevät oletuksia ja ohjaavat ihmisen elämää sen mukaan. Kun olet kerran tykännyt asiasta X, algoritmit tuovat sen varmasti eteesi jatkossakin ja pian kuvittelevat valitsevasi itse X:n.

Ihmiset eivät edes huomaa elävänsä vaikkapa nyt äärioikeistokuplassa, koska algoritmit ovat valinneet heille vain tätä maailmaankuvaa tukevia ystäviä ja uutisvirtaa. Tuli heti mieleen useita esimerkki tosielämästä.

Kirjan maailma oli kaikessa kammottavuudessaan kiehtova ja sitä kuvattiin monen kertojan kautta. Pidin Peteristä, joka on jo lähtökohtaisesti vähän erilainen kuin monet muut. Kapitalistisessa yhteiskunnassa asioiden korjaaminen on lailla kielletty, mutta Peter on salaa pelastanut monia tekoälyllä toimivia laitteita.

Kalliope saa tutustua vielä kolmeenkymmeneen kahteen koneeseen, joiden joukossa on muun muassa leikkausavustaja, joka ei kärsi nähdä verta, pakko-oireisesta hamstraamisesta kärsivä robotti-imuri, pomminpurkurobotti, jonka tarttumakädet alkavat vapista jännittävissä tilanteissa, sekä sähköinen asianajaja, joka ei enää kykene harjoittamaan ammattiaan, koska sille on alkanut kehittyä omatunto.

(s. 77)

Tarinan taustalla kulkee myös kysymys siitä, kuinka pitkälle tekoäly on jo kehittynyt ja olisiko se päättäjänä loppujen lopuksi yhtään sen huonompi vaihtoehto kuin ihmisten itsekäs typeryys.

Yllättävän hyvä ja hauska kirja, johon en välttämättä olisi tarttunut ilman Robotti-lukuhaastetta!

Kirjan tiedot:

Marc-Uwe Kling: QualityLand | Like 2021 | 349 sivua | Kirjastosta

Saksankielinen alkuteos: QualityLand (2017) | Suomennos: Sanna van Leeuwen

Haasteet:

* Robotti-lukuhaaste : Lähitulevaisuus

* Kolme kummaa kirjaa : Kirjassa lennetään

* Paha mieli, paras mieli : Terrori-isku

Minna Eväsoja: Rakkauden merkit: perheestä, parisuhteesta ja avioliitosta japanilaisittain

Kiotolainen verkkainen ja viipyilevä elämänasenne on juurtunut minussa syvälle.

Kirjaston eräpäivä kolkuttelee oven takana, joten oli viimein aika lukea tämä Minna Eväsojan Rakkauden merkit. Rakkauden ja parisuhteen kuvailu japanilaisen kulttuurin kontekstissa kuulosti niin kiinnostavalta, että varasin tämän muistaakseni joskus keväällä.

Eväsoja kertoo kuuden esimerkin kautta rakkaudesta Japanissa. Tai oikeastaan siitä, millaisia parisuhdemalleja hänen lähipiiristään on vuosien (vuosikymmenten) varrella löytynyt. Se, onko parisuhteessa alusta alkaen rakkautta, ei ole useinkaan kynnyskysymys avioliiton solmimiselle.

Kirja oli kiinnostavaa ja osittain hyvinkin surullista luettavaa. Tositarinat kuvasivat sitä, miten hatara tukiverkko esimerkiksi parisuhdeväkivaltaa kohtaavilla naisilla usein on. Kasvojen säilyttäminen on tärkeämpää kuin turvallisuus ja vanhemmat kehottavat pysymään naimisissa, vaikka tilanne olisi kaikin tavoin kauhea.

Sekin tuntui pysäyttävältä, että Eväsoja on joutunut miettimään, mitä kertoa tuttavilleen omasta perheestään. Tuntuu kurjalta, että omaa onnellisuutta ja Suomen vapaampaa elämäntapaa pitää piilotella ja sensuroida kulttuurierojen vuoksi.

Kurjistelun lisäksi kirjassa on toki onnellisempiakin tarinoita, mutta se onni ei aina lähde samoista lähtökohdista kuin esimerkiksi Suomessa. Japanilaisen avioliiton ei tosiaan tarvitse lähteä rakastumisesta, vaan järkiavioliitto on ollut monille oivallinen valinta. Luotetaan siihen, että kumppaniin rakastutaan ajan myötä, tai ainakin pystytään elämään yhdessä toisiaan sietäen.

Kirja päättyy optimistisista kertoen nuoresta Sakurasta. Japanilainen kulttuurikin on pakosta alkanut muuttua ja se näkyy myös parisuhdemarkkinoilla. Perheen perustaminen ei ole enää etenkään naisten ykkösprioriteetti ja yhteiskunnan on pakko hyväksyä lapsettomat sinkkunaiset. Sakuralla on enemmän mahdollisuuksia kuin hänen äidillään oli ja vaikka tytön omat valinnat ovatkin vanhemmille kova paikka, ne ovat kuitenkin mahdollisia aivan eri tavalla kuin sukupolvi(a) sitten.

Kokonaisuutena tämä oli sujuvaa ja kiinnostavaa luettavaa, jos kohta samoja, etenkin Eväsojan opintoja koskevia, asioita toisteltiin välillä turhan paljon. Tuli kyllä selväksi miten tärkeä Sensei oli, mikä Eväsojan väitöskirjan aihe oli ja millaisia asuinpaikkaan perustuvia stereotypioita japanilaisilla on toisistaan.

Kirjan tiedot:

Minna Eväsoja: Rakkauden merkit: perheestä, parisuhteesta ja avioliitosta japanilaisittain | Gummerus 2025 | 208 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Paha mieli, paras mieli : Sensuuri

Haastekoonti: Lue maailma vuodessa

Lue maailma vuodessa -haaste päättyy nyt joulukuun lopussa ja haasteruudukkoni on nyt täynnä. Kiitos kivasta haasteesta, @mitaluimmekerran!

…Jonka tililtä löytyikin näppärät kysymykset tähän haastekoontiin.

1. Kuinka monta kirjaa luit haasteeseen?

Kaksitoista, yhden kuukaudessa.

2. Mitä lukemistasi kirjoista suosittelisit erityisesti muillekin?

Tina Harneskin Lumeenkylväjät ja Kikuko Tsumuran Unelma helposta työstä. Tykkäsin molemmista paljon eri syistä. Molemmissa esimerkiksi oli huumoria, mutta eri tavalla kirjoitettuna.

3. Mikä haastekohta tuntui vaikeimmalta? Miksi?

Lokakuu eli Väliamerikan tai Karibianmeren valtion kirjailijan kirjoittama kirja.

Minähän siis päätin itsekseni lukea haasteeseen vain naisten kirjoittamia suomennettuja kirjoja.

Pidin siitä kiinni, mutta se osoittautui tässä kohtaa turhankin haastavaksi. Suomennetuista kirjoista voisi nimittäin päätellä, että noilla alueilla kirjoitetaan vain kurjuuskirjallisuutta, jollainen Fernando Melchorin Hurrikaanien aikakin oli. Tottahan paikalliset kirjailijat kirjoittavat myös viihdettä ja muita genrejä, mutta ei se suomennoksissa näy.

Melkein annoin periksi ja luin jotain englanniksi, mutta sisulla läpi kurjuuden jne.. Myönnän valinneeni tähän tarkoituksella lyhyen kirjan.

4. Mitä kirjaa olisit tuskin lukenut ilman haastetta?

No ainakaan tuota Hurrikaanien aikaa en olisi… Tuskin myöskään Leïla Slimanin Kehtolaulua, koska luen harvemmin jännäreitä. Se oli kuitenkin hyvä!

5. Millaisia ajatuksia Lue maailma vuodessa -haaste ylipäätään jätti jälkeensä?

Ajatuksia herättävä haaste, joka toi oikein hyvin esiin sen, miten paljon olen jumiutunut länsimaiseen kirjallisuuteen, etenkin kotimaiseen ja alun perin englanniksi kirjoitettuun.

Voisin tehdä haasteen uudelleenkin ihan vain siksi, että lukisin sen kautta edes vähän laajemmin maailmalta.

Haasteeseen luetut kirjat:

Tammikuu: Pohjoisafrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Leïla Slimani: Kehtolaulu (Marokko)

Helmikuu: Keski- tai eteläafrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Petina Gappah: Muistojen kirja (Zimbabwe)

Maaliskuu: Alkuperäiskansaan kuuluvan kirjailijan kirjoittama kirja

Tina Harnesk: Lumeenkylväjät (saamelaiset)

Huhtikuu: Lähi-itään kuuluvan maan kirjailijan kirjoittama kirja

Zeina Abirached: Pääskysen leikki (Libanon)

Toukokuu: Suoraan japanista, koreasta tai kiinasta suomennettu teos

Chung Serang: Sisunin maailma (korea)

Kesäkuu: Kirjassa käsitellään maahanmuuttotaustaisuutta tai se on diaspora-kirjallisuutta

Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut (punjabi-diaspora)

Heinäkuu: Etelä- tai kaakkoisaasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu (Vietnam)

Elokuu: Kirjailija on Aasian maasta, jonka nimi loppuu -stan

Kamila Shamsie: Ystävistä parhain (Pakistan)

Syyskuu: Kirjailija on kotoisin ei-englanninkielisestä saarivaltiosta

Kikuko Tsumura: Unelma helposta työstä (Japani)

Lokakuu: Väliamerikan tai Karibianmeren valtion kirjailijan kirjoittama kirja

Fernanda Melchor: Hurrikaanien aika (Meksiko)

Marraskuu: Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Isabel Allende: Rouva Fortunan tytär (Chile)

Joulukuu: Kirja kirjailijalta, joka kuuluu kansaan, jonka valtiota ei ole (täysin) tunnustettu

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha (Somalimaa)

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha

Viisi aamulla.

Lue maailma vuodessa -haasteessa luettiin joulukuussa kirja kirjailijalta, joka kuuluu kansaan, joka valtiota ei ole (täysin) tunnustettu. Luin tähän Somalimaan pääkaupungissa Hargeisassa syntyneen Nadifa Mohamedin Kadotettujen hedelmätarhan.

Lukaisin Wikipediaa sen verran, että nimenomaan näiden kirjan vuosien tapahtumat ja niiden seuraukset johtivat siihen, ettei kirjailijan perhe koskaan palannut Lontoosta Somaliaan. 

Synkkä tarina sijoittuu siis vuosiin 1987 ja 1988, jolloin diktaattorin hallitsema Somalia muuttui entistä sotaisammaksi. Hallinto ryhtyi tukahduttamaan kapinaa armottomin ottein ja armeijan väkivallasta tuli arkipäivää. Käsiin räjähtävästä tilanteesta kerrotaan tässä kolmen hyvin erilaisen naisen kautta.

Tapahtumapaikkana on nimenomaan Hargeisa, jossa yksinäinen leski Kawsar, vasta 9-vuotias pakolaistyttö Deqo ja tunnollinen sotilas Filsan törmäävät toisiinsa traagisissa olosuhteissa. Sinänsä lyhyt hetki muuttaa kaikkien elämän ja jännäsinkin sitten koko kirjan ajan, miten ja milloin he taas tapaavat.

Näiden hetkien välillä tapahtuu paljon ja etenkin Filsan joutuu kohtaamaan karun todellisuuden ja sen, mitä armeija sotilailtaan vaatii. Deqon osuudet olivat verrattain kepeintä luettavaa, koska hänellä ei ollut aivan samanlaista ymmärrystä tapahtumista kuin aikuisilla naisilla. Deqo todisti kyllä karmeuksia, mutta ne eivät menneet ihan niin syvälle ihon alle kuin Kawsarilla ja Filsanilla.

Kolmikon kohtalot kertovat myös siitä, millaista on olla nainen yhteiskunnassa, jossa naisen arvo on aina vähäisempi kuin miehen vaikka tasa-arvoa poliittisissa palopuheissa on maalailtukin.

Koko ikänsä hänet on jätetty pölyttymään näkymättömänä kuin taulu seinällä, ja joskus itkeminen ja karjuminen ja jonkun kimppuun hyökkääminen tuntuu ainoalta tavalta tulla ikinä kuulluksi.

(s. 178)

Tämä ei todellakaan ollut mikään hyvän mielen kirja, mutta tykkäsin tästä paljon. Kirja oli nopea lukea ja odotin koko ajan mitä seuraavaksi tapahtuisi. Viattomien siviilien elämän murentumista oli surullista seurata etenkin kun tietää, millainen tilanne Somaliassa nytkin on.

Kirjan tiedot:

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha | Atena 2014 | 283 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: The Orchad of Lost Souls (2013) | Suomennos: Heli Naski

Luettu myös:

Mari A:n kirjablogi, Reader, why did I marry him?, Kartanon kruunamaton lukija ynnä muut

Haasteet:

* Lue maailma vuodessa : Joulukuu: Kirja kirjailijalta, joka kuuluu kansaan, joka valtiota ei ole (täysin) tunnustettu

* Paha mieli, paras mieli : Katkeruus

Ali Hazelwood: Mate

The child had been trained well - not by her family, but by life.

Luin tuossa taannoin ensimmäisen Ali Hazelwoodini, romantasia Briden. Ihmissusien testosteronia pursuava alfaurospörhistely ei oikein vakuuttanut, mutta tykkäsin päähenkilö Miserysta.

Tässä vasta ilmestyneessä jatko-osassa Mate on eri päähenkilö, vampyyri Miseryn bestis Serena. Serenalle on valjennut hiljattain, että hän on biologinen epätodennäköisyys, ihmisen ja ihmissuden lapsi. Vampyyrit haluavat hänet hengiltä, kirjassa on outo ihmissusikultti ja muutakin potentiaalia kiinnostavuuteen.

Mutta mihin kirja käyttääkään sivunsa? Siihen, että nämä pölvästit eivät ymmärrä Serenan outojen oireiden johtuvan vanhasta kunnon kiimasta. Kuvailun perusteella noin kolmimetrinen alfakönsikäs Koen sytyttää tulen pikkuisen Serenan kupeisiin, mutta ihmissusien kuuluisa hajuaistikaan ei havaitse liekkien aiheuttamaa savua.

Kirja oli suoraan sanottuna tylsä eikä siinä loppujen lopuksi tapahtunut paljon mitään. Koen on sietämätön ja töykeä, ja edustaa juuri sitä sankarityyppiä, jonka vuoksi en juuri romantasiaan koske.

(Jos kellään on suosituksia romantasiasta, jossa ah niin ihana urho ei ole misogynistinen pässi, otan niitä mielelläni vastaan!)

Jatkoin kirjan lukemista ihan vain siksi, että halusin tietää mikä hiivatti saa nämä tollot viimein tajuamaan mistä on kyse. Kun lamppu lopulta syttyy, seuraa tietenkin sivukaupalla jyystöä, jossa Serena vikisee ja Koen painaa kuin siitossonni. Tyypiksi, joka ei ole koskenut naisiin sitten teinivuosiensa, hän kykenee kerrassaan ihmeellisiin suorituksiin sängyssä.

Eniten minua ärsytti se, että Serena on niin passiivinen hahmo muuallakin kuin vällyjen välissä. Bridessa Miserylla oli omia suunnitelmia ja agendaa, Serenalla ei ole. Tylsempää tarinan sankaritarta saa hakea.

Minun ja Hazelwoodin tiet eroavat tämän kirjan myötä. Ymmärrän oikein hyvin, että hänen käyttämänsä troopit ja hahmotyypit vetoavat muihin lukijoihin, mutta minuun ne eivät vain iske.

Kirjan tiedot:

Ali Hazelwood: Mate | Sphere 2025 | 448 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Paha mieli, paras mieli : Mansplaining

* Älä aloita uutta sarjaa : Duologian toinen osa

Haastekoonti: Helmet-lukuhaaste 2025

Onnistuin olemaan ajoissa liikkeellä ja sain tämän vuoden Helmet-lukuhaasteen luettua ennen uuden haasteen julkaisemista. Puolivahingossa kylläkin, en yhtään muistanut, että uusi haaste tulee jo ennen joulua.

Tänä vuonna haasteen suorittaminen tuntui helpolta. Kohdat täyttyivät kuin itsestään ja vain muutamaan kohtaa piti etsiä kirja, jota en ehkä olisi muuten lukenut. Yllätyin siitä, että jopa haastavalta näyttänyt kohta 21. Kirjassa on muusikko täyttyikin jo alkuvuodesta (Malinda Lo: A Scatter of Light).

Haaste taisi olla paria kirjaa vaille jo loppukesästä, mutta ne pari sitten venyivätkin loppuvuoteen asti. Kohta 1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio piti etsiä erikseen, mutta toisaalta olin kyllä aikonut lukea Mimmu Tihisen Kun hiljaisuus valehtelee -kirjan joskus. Se joskus koitti nyt. Ihan viimeiseksi jäi sinänsä helppo kohta 5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle (Eeva Tenhunen: Mustat kalat).

Kaikki haasteeseen lukemani kirjat löytyvät täältä.

Vuoden 2026 haaste on siis julkaistu jo ja ensivaikutelmani on, että se on haastavampi kuin tämänvuotinen. En kuitenkaan lue siihen mitään ennen ensi vuotta, joten silmäilen lainojani, varauksiani ja nälkävuoden pituista lukulistaani sitä silmällä pitäen vasta myöhemmin.