Sarah Brooks: Harkitsevaisen kulkijan matkaopas takamaille

Juna - aikakauden ihme, kunnianosoitus ihmisen nerokkuudelle ja hänen loppumattomalle pyrkimykselleen hallita maapalloa.

Aioin ensin lukea tämän Sarah Brooksin Harkitsevaisen kulkijan matkaoppaan Takamaille englanninkielisenä, mutta suomennos ehtikin ilmestyä ennen kuin sain aikaiseksi. Ei harmita yhtään, koska suomennos on sujuva ja juuri sen verran kekseliäs kuin tähän tarvitsi ollakin.

Kyseessä on siis vaihtoehtohistoria, jossa Trans-Siperian rata kulkee vähän erilaisten ja karmivimpien takamaiden halki. Vuonna 1899 juna lähtee Pekingistä kohti Moskovaa pitkän tauon jälkeen. Mukaan nousee muun muassa Marija, joka ei ole ollenkaan se, joka hän teeskentelee muille olevansa. Weiwei puolestaan on jo junassa, joka on ainoa koti, jonka hän on ikinä tuntenutkaan.

Tämä menee minulla kategoriaan fantasiakirja, jota suositella ihmisille, jotka eivät ole lukeneet fantasiaa, mutta joita genre kiinnostaisi. Historiallinen aikakausi on vahvasti läsnä, mutta Takamaiden outoudet tuovat tarinaan sopivasti kummallisuutta. 

Itse asiassa tästä tuli mieleen vuoden 2018 Hävitys-elokuva, jossa luonto on myös muuttunut vallan merkilliseksi. Tähän junaan nousevat eivät poistu kesken matkaa eikä ole suotavaa katsoa liian kauaa ulos ikkunoistakaan. Ties mikä sieltä tuijottaa takaisin.

Minua kiehtoi myös se, että koko tarina tapahtuu junassa. Suljettu tila tiivistää tunnelmaa, joka on jo alusta alkaen sopivan ahdistava. Pekingissä ihmiset suhtautuvat junaan kuin hirviöön ja ovat suunnilleen järjestämässä hautajaisia sen matkustajille. Takamaihin, junaan ja sen matkustajiin liittyy mysteeri, jota tarinassa ratkotaan ihan loppuun saakka. Alku tuntui hieman hitaalta, mutta tykkäsin kirjasta todella paljon kunhan lukeminen pääsi vauhtiin.

Pidin myös etenkin Marijasta ja Weiweistä, jotka olivat hyvin erilaisia vahvoja hahmoja. Kummallakin on omat salaisuutensa ja molemmat ovat nokkelia nuoria naisia. Haluaisin myös lukea esiosan, jossa kerrotaan junan Kapteenista!

Jos jostain tätä kritisoisin niin siitä, että käytännössä kaikki vähänkään isomman roolin saavat hahmot ovat ensimmäisestä luokasta. Kolmatta luokkaa ja sen matkustajia käytetään lähinnä kurjempien matkustusolojen kuvaamiseen. 

Kirjan tiedot:

Sarah Brooks: Harkitsevaisen kulkijan matkaopas takamaille | Gummerus 2025 | 432 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: The Cautious Traveller's Guide to the Wastelands (2024) | Suomennos: Terhi Leskinen

Haasteet:

* Helmet 2025 : 2. Fantasiakirja

* Luonto sivuilla : Erämaa

* Lukumatka menneisyyteen : 25. Kirjassa on yliluonnollisia elementtejä

Stefano Mancuso: Kasvien tasavalta

Viisikymmentä vuotta sitten, jouluaattona 1968 Apollo 8 vei ensimmäistä kertaa historiamme aikana ihmisiä Kuuta kiertävälle radalle.

Äsken lukemani Jane Goodallin ja Douglas Abramsin Kirja toivosta herätti kiinnostuksen kasveihin ja kasveista kertovaan kirjallisuuteen. Mikäs sen parempi valinta kuin italialaisen kasvitieteilijän Stefano Mancuson Kasvien tasavalta! Mikä voisi mennä pieleen?

No, siinä missä Kirja toivosta oli toiveikas, tämä oli masentava.

Mancuso lähestyy kasvikuntaa tässä tasavaltana ja kirja on rakennettu tämän tasavallan kuvitteellisen perustuslain kahdeksan pykälän mukaan. Nämä pykälät olivat aika yleismaailmallisia ja itsestään selviä. Mutta ei siinä mitään, ei joka sivun tarvitse olla innovaatioita täynnä.

Harmillisesti Mancuso ei oikein pysy itse asettamissaan raameissa, vaan kirjan sisältö poukkoilee vähän sinne ja tänne. Välillä tuntui siltä, että en oikeastaan edes lue kasvikeskeistä kirjaa, koska sivutilaa käytetään niin paljon kaikkeen muuhun.

Etenkin ihmiskunnan halveksuntaan ja vihaamiseen. Siinä missä Jane Goodall jaksaa uskoa ihmisen älyyn ja empatiaan, Mancuso uskoo ihmisen itsekkyyteen ja ahneuteen. Ei sillä, ettei syytä olisi, mutta oli aika synkkää lukea sivutolkulla tekstiä siitä, miten olemme tuhoamassa maapallon.

Aihehan on toki ajankohtainen ja tosi, mutta ei ihan sitä, mitä tältä nimenomaiselta kirjalta odotin. Sinänsä se, mitä kirjalla on sanottavana kasvikunnan sitkeydestä ja mukautuvaisuudesta ja koko eliökunnan monaisuudesta oli kyllä kiinnostavaa. Se nyt vain jäi ihmisvihan alle.

Lisäksi on kyllä pakko sanoa, että olen ihan eri mieltä Mancuson ilmeisen vankkumattomassa uskossa siihen, että koko maailmankaikkeudessa vain maapallolla on elämää. Ei sitä voi tietää noin varmasti!

Pidin enemmän aiemmin lukemastani Mancuson Kasvien vallankumouksesta, jota voin kyllä suositella.

Kirjan tiedot:

Stefano Mancuso: Kasvien tasavalta | Aula & Co. 2022 | 152 sivua | Kirjastosta

Italiankielinen alkuteos: La Nazione delle Plante (2019) | Suomennos: Laura Lahdensuu

Haasteet:

* Helmet 2025 : 37. Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä

* Luonto sivuilla : Monimuotoisuus

Kieran Gillen, Stephanie Hans & Clayton Cowles: We Called Them Giants

Tässäpä dystooppinen sarjakuva, joka ei ole aivan täynnä surkeutta ja toivottomuutta. Sitäkin löytyy, mutta tarinan pääpaino on sitkeydessä, ystävyydessä ja yksilöiden välisessä kommunikaatiossa.

We Called Them Giants alkaa, kun teini-ikäinen Lori herää tyhjään maailmaan. Suurin osa ihmisistä on mystisesti kadonnut ja harvojen jäljelle jääneiden on vain yritettävä pärjätä. Lori löytää pian ikäisensä Annetten, jonka kanssa hän välttelee nopeasti muotoutunutta, väkivaltaista jengiä.

Ja sitten saapuvat jättiläiset.

Pidin paljon sijaiskotitaustaisesta Lorista, josta elämä on tehnyt kovapintaisen jo kovin nuorella iällä. Hän on rohkea yhdellä tavalla, toiveikkaampi Annette toisella. Yhdessä he ovat vahvempia ja kummankin ominaisuuksia tarvitaan selviytymiseen.

Apokalyptisen skenaarion lisäksi tässä oli myös avaruusolento-juoni. Hyvin olennaisena myös! Taivaalta tipahtaa maahan kaksi jättimäistä olentoa, joista Punainen jää hengailemaan tyttöjen lähistölle. Olento on pelottava eikä yhteistä kieltä vain tunnu löytyvän. Mitä se haluaa ihmisistä?

Tykkäsin hahmoista, heidän välisistään jännitteistä, seikkailuhenkisestä juonesta ja kirjan teemoista. Vaikka tarina on aika synkkä, sen loppu on toiveikkaasti avoin. Se, millä on todella väliä, on aika joka meillä on toistemme kanssa.

Kirjan tiedot:

Kieran Gillen, Stephanie Hans & Clayton Cowles: We Called Them Giants | Image Comics, Inc 2024 | 104 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Kohti ääretöntä : Seikkailu

Marja-Leena Lempinen: Naisten taivas

Istuin ruokalassa vieläkin hiukan hämilläni, minusta tuntui edelleen ettei tämä ollut totta, että keikuin yhä Atlantilla, tanssin illalla kolmannen luokan kannella ja katselin ensimmäisen luokan valaistuja saleja, joihin meillä halvimman lipun maksaneilla ei ollut varaa.

Jostain syystä tämä Marja-Leena Lempisen Naisten taivas on mennyt minulta ilmestyessään ohi. Vähän harmillista, mutta ainakin kaikki trilogian kolme osaa ovat nyt ilmestyneet.

Tarina alkaa vuodesta 1927. Savolaiset ystävykset Jenny ja Hanna saapuvat Kanadaan suurten unelmien perässä. Nuorten naisten tiet erkanevat pian ja tarinassa seurataan tarkemmin Jennyä, joka jää Torontoon varakkaan pankkiiriperheen palvelijaksi.

Tämä oli kirjoitettu oikein sujuvasti ja kertoo siirtolaisten arkisesta, mutta mielenkiintoisesta elämästä. Jenny ja Hanna lähtivät matkaan uudenlaisen vapauden ja huolettomamman ilmapiirin toivossa. Kanadassa nuorella naisella on enemmän mahdollisuuksia itsenäiseen elämään kuin kotona Suomessa. Molemmille hyvin merkittävää on myös se, että he voivat jättää sisällissodan haavoittaman kotimaan taakseen.

Jenny toimi tosi hyvin päähenkilönä. Hän on jo valmiiksi rohkea, mutta nyt hänellä on tilaisuus alkaa rakentaa juuri sellaista elämää kuin hän haluaa. Palvelijan pesti on ensimmäinen askel, joka mahdollistaa sekä rahan säästämisen että sen lähettämisen kotiin perheen avuksi. Tarinan edetessä Jenny rohkaistuu entisestään ja uskaltaa lopulta puuttua näkemiinsä epäkohtiin.

Perheelle saatoin olla näkymätön, mutta itselleni olin hyvinkin näkyvä, näiden muutaman kuukauden aikaan olin määrätietoisesti kehittänyt taitojani, opiskellut kieltä ja saanut omanarvontuntoa, joka syntyi siitä, että tiesin tekeväni tieni hyvin. Tiesin kuka olin ja mihin elämässäni pyri, eikä sitä varmuutta minussa kyennyt kukaan tuhoamaan tai ottamaan pois.

(s. 41)

Tykkäsin erityisesti siitä, miten tarinassa kuvataan luokkayhteiskuntaa. Jennylle valkenee pikkuhiljaa, että työnantajien ystävällisyys ei tarkoita sitä, että heitä oikeasti kiinnostaisi palvelusväen hyvinvointi. Mitä vähemään heitä näkyy ja mitä vähemmän heille pitää maksaa, sitä parempi. Yksi taustan juonenlangoista onkin sosialismiaate, jota Jenny ensin välttelee, mutta jota hän alkaa myöhemmin ymmärtää.

Jennylle ja Hannalle ei tosiaan tapahdu Suuria Dramaattisia Asioita mutta arkisia sattumuksia ja onnettomuuksia on kyllä. Taustalla tapahtuu toki myös niitä suuria juttuja, joista merkittävin eli vuoden 1929 pörssiromahdus koskettaa lopulta myös Jennyä.

Kirja oli tosi kiva luettava ja täytyy ehdottomasti lainata seuraavakin osa! Kiinnostaa tietää, millä tavalla Jenny toteuttaa unelmansa.

Kirjan tiedot:

Marja-Leena Lempinen: Naisten taivas | Icasos 2021 | 231 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Amman lukuhetki, Kirjarouvan elämää, Kulttuuri kukoistaa ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2025 : 12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo

* Lukumatka menneisyyteen : 24. Pienen kustantamon julkaisema kirja

Ari Haasio: Tekoäly ja kirjastot

Suomi on tutkimuksen mukaan tekoälyn edelläkävijä Pohjoismaissa.

Tunnustan: luen harvoin töihin liittyvää kirjallisuutta. Vielä harvemmin (eli käytännössä en koskaan) luen sitä vapaa-ajalla. Tein nyt harvinaisen poikkeuksen tämän Ari Haasion Kirjastot ja tekoäly -kirjan kohdalla.

Haasio nimittäin luennoi vastikään työyhteisölleni ja sai aiheen kuulostamaan niin kiinnostavalta, että halusin lukea kirjan, johon luento perustui. Tunnen itseni nyt vähän mainostajaksi, koska kirja on tarkoitettu ennen kaikkea kirjastolaisille työvälineeksi, ei niinkään hupilukemiseksi.

Se onkin mielestäni lukemisen arvoinen katsaus yhtälöön kirjastot + tekoäly. Hyvä tietoisku myös niille, joita aihe ei välttämättä niin kiinnosta. Yksi kirjan pointeista kun on, että tekoäly tulee varmasti muuttamaan kirjastotyötä samaan malliin kuin internet aikoinaan muutti.

Kirjassa kerrotaan selkeästi tekoälyn historiasta yleensä, sen käytöstä kirjastoissa ja siitä, miten sitä ehkä hyödynnetään tulevaisuudessa. Minulle se oli silmiä avaava sikäli, että en ole tietoisesti ajatellut monien jo käytössä olevien työvälineiden perustuvan tekoälyn toimintaan.

Aineiston kellutus, palautusautomaatit, osa hakupalveluista… Ei se ole pelkkää ChatGPT:tä ja terminaattoreita.

Osa kirjan sisällöstä koskee enemmän tieteellisiä kirjastoja kuin yleisiä kirjastoja, mutta hyödyllisiä nekin osat olivat. Sitä paitsi, mistä sitä ikinä tietää missä on töissä jonkun vuoden kuluttua.

Eli suosittelu kaikille eri kirjastojen työntekijöille! Tiivis ja kansantajuinen tietopaketti aiheesta, jota ei voi enää vältellä.

Kirjan tiedot:

Ari Haasio: Tekoäly ja kirjastot | Avain 2025 | 138 sivua

Haasteet:

* Helmet 2025 : 49. Kirja on julkaistu vuonna 2025

* Robotti-lukuhaaste : Tekoäly

Richard Osman: Ratkomme murhia

On jätettävä mahdollisimman vähän johtolankoja.

Eräs eläköitynyt työkaverini kävi perjantaina palauttamassa kirjoja. Siinä samalla hän tyrkkäsi tämän Richard Osmanin uuden Ratkomme murhia -cozy crime dekkarin minulle. “Tämä oli hauska ja tässä on vielä laina-aikaa jäljellä, lue se viikonloppuna.”

No, minähän luin ja tykkäsin kyllä! Sarkastinen kuiva huumori huvitti ja mietin, että tästä saisi kyllä mainion toimintakomedian.

“En koskaan pahastu”, Tony sanoo. “Sillä lailla on säästynyt paljon aikaa tässä vuosien varrella.”

(s. 107)

Mutta, tämä siis aloittaa aivan uuden sarjan. Amy Wheeler on erittäin pätevä henkivartija, tällä kertaa vahtimassa kuuluisaa kirjailijaa Rosie D’Antoniota. Paitsi että käykin niin, että joku haluaa Amyn hengiltä. Hänellä on kokemusta rikollisten hakkaamisesta, ei jäljittämisestä, joten hän värvää avukseen appensa Steven, entisen poliisin.

Juoni harhailee vähän siellä ja täällä monen kertojan siivittämänä. Lopussa kaikki langat punotaan yhteen ja vaikka sen pääpahiksen löytyminen olikin lopulta vähän laimea juttu, tarina toimi muuten hyvin. Henkilöistä pysyi hyvin kärryillä ja vauhtia ei todellakaan puuttunut.

Pidin päähenkilöistä Amysta ja Stevestä, jotka ovat pinnalta hyvin erilaisia, mutta pohjimmiltaan kuitenkin jotenkin samanlaisia. Amy viilettää ympäri maailmaa ja Steve on käpertynyt itseensä, suruunsa ja mukavaan pikkukyläänsä.

Heitä yhdistävää tekijää eli Amyn puolisoa ja Steven poikaa Adamia nähdään vain vilaukselta. Amyn suhde häneen on suoraviivainen, Steven vaikeampi. Vaikkei tässä ihmissuhteita niin syvältä perkatakaan, kaikkien hahmojen välinen dynamiikka toimi ja tuntui uskottavalta.

No, niin uskottavalta kuin tällaisessa kirjassa voi tuntua. Tykkäsin myös Rosiesta, jolla on ollut lievästi sanoen värikäs elämä ja joka hyppää mukaan seikkailuun, koska miksipä ei? Täytyyhän ikääntyneellä kirjailijalla olla elämässä muutakin sisältöä kuin luksusta, kuumia nuoria miehiä ja kyseenalaisia piristeitä.

Ehkä pitäisi lukea viimein myös Osmanin Torstain murhakerho -sarja? Jos kirjoitustyyli on samanlainen ja hahmot yhtä kivoja, pitänen siitä varmasti.

Kirjan tiedot:

Richard Osman: Ratkomme murhia | Otava 2025 | 464 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: We Solve Murders (2024) | Suomennos: Antti Saarilahti

Haasteet:

* Helmet 2025 : 20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja

Jane Goodall, Douglas Abrams & Gail Hudson: Kirja toivosta

Elämme synkkiä aikoja.

Joskus kirjan lukemisen jälkeen sitä jää miettimään, että mitenhän tämä olisi kirjoitettu jos se olisi kirjoitettu hieman myöhemmin. Tämä Kirja toivosta ilmestyi englanniksi vuonna 2021 ja jäin tosiaan miettimään miltä se näyttäisi, jos se kirjoitettaisiin nyt.

Kirja on polveileva haastattelu, jossa haastattelija on Douglas Abrams ja haastateltavana on Jane Goodall, tunnettu tutkija ja luonnonsuojelija, jonka erikoisalaa ovat simpanssit.Aiheena on toivo ja se, miten liki 90-vuotias Goodall jaksaa edelleen uskoa parempaan huomiseen.

Goodall kertoo kirjassa neljästä suurimmasta syystään, joiden vuoksi hän jaksaa toivoa. Itselleni jäivät näistä parhaiten mieleen luonnon resilienssi (täytyy lainata jokin kasveista kertova kirja!) ja nuorten kiinnostus omaan ympäristöönsä.

Minusta yksi kirjan tärkeimmistä sisällöistä oli Goodallin huomio siitä, että luonnonsuojelu edellyttää ihmisten hyvinvoinnin lisäämistä. Jos köyhän yhteisön ainoa mahdollisuus selvitä on kaataa metsää viljelyyn ja metsästää simpansseja syötäväksi, siinä ei luonnon monimuotoisuus ja lajien uhanalaisuus paljon vaakakupissa paina.

Goodallin perustamat ja luotsaamat yhdistykset suojelevat luontoa siis suoraan ja välillisesti auttamalla ihmisiä. Kun ihmisille annetaan tilaisuus opiskella ja ansaita, heitä alkaa kiinnostaa muukin kuin välitön selviytyminen päivästä toiseen.

Mutta palatakseni alkuperäiseen pohdintaani, jäin tosiaan miettimään, mitä Goodall ajattelee nyt. Vuoden 2021 jälkeen uusia sotia on syttynyt ja Yhdysvaltojen presidentti vaihtunut, ja sen myötä on voitu viimeistään sanoa hyvästi vakaammalle maailman tilanteelle ja globaalille ympäristönsuojelulle.

Siinä mielessä kirja tuntui jotenkin yltiöpositiiviselta ja olenkin varma siitä, että jos olisin lukenut tämän vuonna 2021 tai 2022, olisin lukenut sen eri tavalla ja eri mielentilassa. Kirja on toivoa täynnä, mutta tuntuu vaikealta uskoa sen ja Goodallin viestiin.

Toivottavasti Jane Goodall kuitenkin jaksaa yhä toivoa. Hänen pointtinsa siitä, että jokainen voi pelastaa maailmaa ja että meri muodostuu yksittäisistä pisaroista, ovat tietenkin edelleen totta.

Kirjan tiedot:

Jane Goodall, Douglas Abrams & Gail Hudson: Kirja toivosta | Docendo 2022 | 294 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: A Book of Hope (2021) | Suomennos: Antti Immonen

Haasteet:

* Helmet 2025 : 11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla

* Luonto sivuilla : Toivo