Olen vannoutunut penkkihiihtäjä ja kun hiihtokausi lähtee käyntiin, nökötän sohvalla katsomassa kisoja. Siksipä halusin lukea tänä vuonna suomennetun superhiihtäjä Therese Johaugin elämäkerran.
Kirja on melkein 400 sivua pitkä ja onneksi oikein sujuvaa luettavaa. Hiihto ja Johaugin ura ovat pääasiat, mutta hän kertoo myös perheestään ja ystävistään. Pidin siitä, miten avoimesti hän kertoo tarvinneensa ammattilaisten henkistä tukea ja valmennusta jaksaakseen eteen päin. Sekä kehon että mielen on oltava kunnossa, muuten ei voi pärjätä.
Johaug myöntää avoimesti myös sen, ettei ole mikään luonnonlahjakkuus hiihtäjänä. Toki mukana on lahjakkuutta, mutta hän on tehnyt aivan valtavasti töitä suoritustensa eteen. Kirjassa kuvataan sitkeää ja päättäväistä naista, jonka menestys perustuu uskomattomalle määrälle harjoittelua. Kun vuodessa lyödään pöytään yli 1200 treenituntia, muut jäävät kauas taakse.
Totta kai kirjassa käsitellään myös vuoden 2016 doping-skandaalia. Voin jopa uskoa Johaugin selityksen tapahtuneesta ja siitä, että hän ei käyttänyt tahallaan kiellettyjä aineita sisältävää huulivoidetta. Sitä en usko, ettei maajoukkuelääkäri tiennyt mitä hiihtäjänsä käsiin laittoi. Tapaus järkytti Johaugia monella tapaa ja sai hänet (viimeinkin) miettimään sitä, miten nopeasti hänkin on tuominnut toisia urheilijoita vastaavissa tilanteissa tietämättä kuitenkaan koko totuutta.
Johaug mainitsee muuten kirjassa myös suomalaishiihtäjiä. Aino-Kaisa Saarinen saa pyyhkeitä avoimesta ilkkumisestaan doping-skandaalin aikana, mutta Kerttu Niskasta Johaug sanoo myöhemmin kunnioittavansa aidosti hiihtäjänä.
Kokonaisuutena pidin kirjasta ja siitä, mitä ja miten se kertoo huippu-urheilun armottomasta maailmasta. Johaugista piirtyy kuva piinkovana naisena, joka ei anna periksi vaikka mikä olisi. Henkilönä tuskin pitäisin hänestä, mutta eipä minun tarvitsekaan. Hänen työpanostaan ja motivaatiotaan sen sijaan on pakko kunnioittaa.
Suomennoksesta sen verran, että miksi ihmeessä kirjassa käytetään sanaa kanelipulla kun kyseessä on korvapuusti? Kirjassakin moneen kertaan mainittu 4.10. on Suomessa korvapuustipäivä, ei mikään kanelipullapäivä. Meillä on hieno sana tälle leivonnaiselle, joten käytetään sitä.
Kirjan tiedot:
Therese Johaug & Anders Skjerdingstad: Therese Johaug: koko tarina | Minerva 2023 | 377 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: Therese Johaug - Hele historien (2022) | Suomennos: Laura Koskela & Tiia Sjelvgren
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti