Eräänä tuulettomana heinäkuun päivänä savu kohoaa pystysuoraan kohti taivasta.
Norja, 1900-luvun alku. Ingrid asuu perheensä kanssa pienellä karulla saarella, jossa elämä on selviytymistä raivoavan meren ja köyhyyden keskellä. Samalla saari on kuitenkin turvapaikka, jossa elämä on rikasta. Kun isä päättää rakentaa saareen laiturin, perheen arki muuttuu kokonaan.
Tällä kertaa menikin niin päin, että kirjaston asiakas suositteli tätä minulle ja ihan syystä. Tämä on lyhyt kirja, vain pari sataa sivua, mutta sen maailmaa ja Barrøyn perheen elämään upposi kokonaan. Varasin jo sarjan seuraavan osan!
Tarinaa kertoo pääasiassa kaikkitietävä kertoja, joka seuraa eniten Ingridiä ja hänen isäänsä. Reilun kymmenen vuoden aikana Ingrid kasvaa pienestä tytöstä nuoreksi naiseksi, joka joutuu töihin mantereen puolelle. Eipä siinäkään käy niin kuin oli suunniteltu..
Jacobsen kuvaa hienosti ja kauniilla kielellä pienen perheen köyhää arkea, jossa elämä ei kuitenkaan ole silkkaa räytymistä. Saari vie paljon, mutta antaa myös kodin ja ruokaa. Isä käy talvisin töissä Lofooteilla, jotta perhe saa käteistä välttämättömien menojen maksamiseen
Tykkään kirjoista, joissa pieni ihminen on suuren luonnon edessä, ja tässä on juuri sitä tunnelmaa.
Helmikuussa meri on toisinaan kuin turkoosinvärinen peili. Lumen peittämä Barrøy on kuin taivaalla ajelehtiva pilvi. Pakkanen tekee merestä vihreän, ja kirkkaammaan, ja tyynen ja sitkoisen kuin hyytelö. Sitten se voi hyytyä kauttaaltaan ja kuorettua, muuttua olomuodosta toiseen. Saari on saanut jääkehyksen, joka sulkee sisäänsä myös lähimmät pikkusaaret, siitä on tullut isompi.
(s. 53)
Samalla kuvataan sitä, miten kekseliäs täytyy olla selvitäkseen ankarissa oloissa. Ingrid seuraa isänsä jalanjälkiä, mutta ottaa myös oppia hänen virheistään.
Pidin Jacobsenin tavasta kirjoittaa ja tarina eteni nopeasti. Vuosilukuja ei anneta, mutta jossain kaukana maailmalla soditaan. Suuren maailman tapahtumat eivät juurikaan vaikuta saarelaisten elämään ennen kuin isä päättää toteuttaa laiturisuunnitelmansa.
Kirjan tiedot:
Roy Jacobsen: Näkymättömät | Sitruuna 2022 | 214 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: De usynlige (2013) | Suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen
Luettu myös:
Kirjarouvan elämää, Hemulin kirjahylly, Sheferijm - Ajatuksia kirjoista ynnä muut
Mieheni on kotoisin saarelta ja meillä on siellä kesäpaikka. Veneellä kuljetaan. Ei sieltä lähdetä hakemaan maitoa, jos se loppuu. Ollaan se aika mikä on päätetty olla ja sitten kotiin. Yleensä siinä vaiheessa ruokakin on loppu. Mieheni vanhemmat olivat tomaatinviljelijöitä. Voi vain kuvitella sitä, miten kekseliäs on pitänyt olla, että se onnistui siellä. Ja sitten kypsien tomaattien kuljetukset veneellä Turkuun asti. Matkat jo kestivät tunteja yhteen suuntaan.
VastaaPoistaOnpa mielenkiintoista! Minulla ei ole koskaan ollut mitään kosketusta saarielämään ja siksi on tosi kiinnostavaa kuulla ja lukea muiden kokemuksia. :)
Poista