Nura Farah: Lumimaa

"Tuletko mulle pariksi?" Mikko kysyi ja haroi kullanvärisiä hiuksiaan taakse.

Nura Farahin novellikokoelma käsittelee somalitaustaisten maahanmuuttajien arkea Suomessa. Millaista on, kun aina erottuu joukosta? Entä kun oman kulttuurin arki törmää suomalaiseen arkeen? Entä kun omat halut törmäävät vanhempien kulttuuriin?

Novelleilla on monta kertojaa monenlaisissa elämäntilanteissa. On vanhempia, jotka haluavat perheensä luokseen. On nuoria, jotka haluavat aloittaa oman elämänsä. On aikuisia, jotka ovat löytäneet oman paikkansa, mutta joiden elämää arkipäivän rasismi varjostaa.

Itselleni jäi erityisesti mieleen novelli Muukalainen omassa kodissa. Rahmalla on työ ja rahaa ostaa oma asunto, mutta rahat eivät tunnu kelpaavan kenellekään. Välittäjät ja myyjät eivät halua asunnon oveen nimeä Mohammed, koska tämä asuinalue on tarkoitettu vain Virtasille ja Korhosille. Tuttuja, luotettavia suomalaisia nimiä niiden olla pitää. Maahanmuuttajataustaiset pysyköön omissa kaupunginosissaan.

Novelleissa korostuu juuri tällainen arkinen rasismi. Joidenkin silmissä maahanmuuttajataustainen nuori ei ole koskaan "oikea suomalainen". Vaikka olisit kuinka syntynyt kasvanut täällä ja kotoisin vaikka nyt Helsingistä, suomalaisuutesi on aina kyseenalainen. Mistä olet oikeasti kotoisin? (novelli Teikäläiset)

Novelleissa tulee toistuvasti esiin myös kiitollisuuden taakka. Koska olet nyt turvassa täällä Suomessa, sinun on oltava kiitollinen kaikesta. Mitä siitä, jos opettaja käyttää rasistisia ilmaisuja? Ethän sentään ole sodan jaloissa. (Tämä ei ole Mogadishu)

Teemallisesti pidin eniten niistä novelleista, joissa kerrottiin nuorista naisista. Toisen polven maahanmuuttajanuorten elämässä törmäävät selkeästi heidän kotikulttuurinsa ja se maailma, jossa he sen ulkopuolella kasvavat.

Etenkin somalityttöjen on vaikea saada omaa tilaa ja tehdä omia valintoja. Aina pitäisi olla hyvä ja kunniallinen nainen, joka ei tuota häpeää perheelleen. Samaan aikaan veljet ja muut pojat rellestävät minkä ehtivät, koska pojat ovat poikia. Kyllä raivostutti lukea tästä.

Kirjassa on myös omaelämäkerralliselta tuntuva novelli Kirjailija, jossa Iman joutuu kahden yleisön haastattelemaksi. Toimittajat kyseenalaistavat hänen suomalaisuutensa, oma yhteisö puolestaan hänen kuvaamansa Somalian. Kukaan ei halua tunnustaa, että vanhassa kotimaassa oli ja on edelleen todellisia ongelmia, joihin taas kantasuomalaiset tarttuvat skandaalinkiilto silmissään.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin kyllä. Novellit ovat sujuvasti kirjoitettuja ja nopea lukea, ja niitä jää pohtimaan pitkäksi aikaa.

Kirjan tiedot:

Nura Farah: Lumimaa | Otava 2022 | 207 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kirjasähkökäyrä, Annelin lukuvinkit ynnä muut

Haasteet:

* Syyslukuhaaste: Lue kirja, jossa käydään koulua

* Luonto sivuilla: Kirjassa uidaan

Marjane Satrapi: Pistoja

Marjane Satrapin omaelämäkerrallinen sarjakuva Pistoja kertoo teheranilaisten naisten elämästä. Naapurit ja ystävät kokoontuvat Satrapin isovanhempien luo ja kun miehet on hätistetty muualle, keitetään teetä ja istutaan juoruamaan.

Nämä naiset eivät turhia ujostele. Teekupin ääressä puidaan omat ja muiden seksielämät sekä parisuhteiden tilanne. Tarinat ovat hauskoja ja mieleenpainuvia, mutta osa on myös aika surullisia ja tavallaan masentaviakin.

Esimerkiksi eräs rouvashenkilö kertoo, ettei ole koskaan nähnyt penistä. Mies hoitaa homman pikaisesti pimeässä huoneessa ja pariskunnan lapsetkin ovat tyttöjä. Ongelmatilanteita ja kriisejä syntyy, kun morsian onkin harrastanut esiaviollista seksiä. Leskeksi jääneet naiset ovat jo tyytyväisiä tilanteeseensa: kukaan ei enää valvo niin tarkasti sitä, mitä ja kenen kanssa he makuuhuoneessa puuhaavat.

Kaiken kaikkiaan sarjakuva tarjoaa kiehtovan kurkistuksen iranilaiseen kulttuuriin ja teheranilaisten naisten elämään. Heillä on keinoja selvitä vaikeistakin tilanteista ja he osaavat nauraa niin itselleen kuin toisillekin. 

Tykkäsin sarjakuvan piirrostyylistä, mutta kaunokirjoituksella kirjoitettua tekstiä oli ajoittain vaikea lukea.

Kirjan tiedot:
Marjane Satrapi: Pistoja | Like 2010 | 134 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Broderies (2007) | Suomennos: Taina Helkamo

Luettu myös:
Kirjanurkkaus, Kirjojen keskellä, Notko, se lukeva peikko ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija [48/50]
* Herkulliset kirjat: Kirjassa juodaan teetä
* Syyslukuhaaste: Kuuma juoma

Elokooste

Kärsin tässä kuussa pienoisesta lukujumista, mutta siitä huolimatta sain valmiiksi Fantastinen kesä 2022 -lukuhaasteen. Haastekoonti on täällä.

Ilmoittauduin instagramissa mukaan kolmeen uuteen kivaan lukubingoon. Luonto sivuilla 2022 -on jatkoa edelliselle luontohaasteelle, Herkulliset kirjat -bingossa luetaan herkkuja sisältäviä kirjoja ja Syyslukuhaasteessa bingoruudukon kohdat ovat syksyisiä.

Luettu & blogattu

Sanni Purhonen: Jos vain muuttuisin toiseksi
Runokirja toiseudesta. Ihan mielenkiintoinen jopa näin ei-runolukijan mielestä.

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito
Juoruja, juoruja. Hauskoja novelleja, jotka perustuvat (ainakin osittain) tosielämään.

V. E. Schwab: Shades of Magic -trilogia
Lontoosta toiseen. Kiinnostava idea, mutta tarinan olisi mahtunut kahteen kirjaan ja yksi päähenkilöistä oli todella raivostuttava.

The Girl Who Married A Skull and Other African Stories
Sarjakuvasatuja Afrikasta. Viihdyttävä ja hieno kokoelma perinteisiä afrikkalaisia kertomuksia sarjakuviksi muutettuina.

Patricia A. McKillip: Unohdettu Ombria
Valtaa ja rakkautta Ombriassa. Sinänsä kiinnostava juoni ja kaunista kieltä, mutta ensimmäinen kärsi kyllä jonkin verran tuosta toisesta.

Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut
Muinaissuomalainen maailma. Ihan kiva nuorten fantasia, mutta bury your gays -troopin voisi oikeasti jättää jo kirjoittamatta.

Marie Brennan: A Natural History of Dragons: a Memoir by Lady Trent
Luonnontieteitä ja lohikäärmeitä. Hieno luonnontieteellinen seikkailu, jonka päähenkilöstä tykkäsin.

Margaret Rogerson: An Enchantment of Ravens
Keijuja ja taidetta. Vauhdikas ja jännä YA-fantasia, jossa keijut olivat oikeasti pelottavia.

Haastekoonti: Fantastinen kesä 2022

Instagramissa kesän ajan pyörinyt Fantastinen kesä -lukuhaaste on nyt paketissa. Kiitos kivasta haasteesta, @sivukerrallaan!

Haasteessa siis luettiin fantasiakirjallisuutta erilaisiin bingoruudukon kohtiin. Tällä kertaa tähtäsin koko ruudukon lukemiseen, mutta usko oli jo mennä kun lukujumi iski päälle. Ironista kyllä sen aiheutti haasteeseen lukemani V. E. Schwabin Shades of Magic -trilogia.

Mutta, kun pääsin viimein siitä yli, luinkin haasteen parhaat kirjat (top 3 alla)! Noin ylipäätään en ole pitkään aikaan lukenut näin paljoa fantasiaa ja melkein jo unohdin, miten ihanaa on lukea hyvää spefiä. Mielikuvitus pääsee lentämään ja on kiva huomata, miten hyvin se lentääkään kirjailijoilla. Lukemissani kirjoissa oli hyvin erilaisia maailmoja ja juonia, jotka sijoittuivat sekä meidän maailmaamme että aivan muualle.

Top 3:

Marie Brennan: A Natural History of Dragons

Margaret Rogerson: An Enchantment of Ravens

The Girl Who Married A Skull and Other African Stories

Kaikki luetut kirjat:

Kirja, joka sinun on pitänyt lukea jo pitkään: Anne Leinonen: Kirjanoita

Lasten tai nuorten fantasiakirja: Anne Leinonen: Noitakirja

Päähenkilö omaa harvinaisen kyvyn: Julie Murphy: Faith: Taking Flight

Sarjakuva/manga: Molly Knox Ostertag: The Girl from the Sea

Kirjassa matkustetaan: V. E. Schwab: The Invisible Life of Addie LaRue

Kirja, jonka luet uudelleen: Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä

Mielenkiintoinen sivuhenkilö: Rodolfo Santullo, JOK & Cixin Liu: Sea of Dreams
Myytti tai mytologia: Helena Waris: Vuori

Haluaisit vierailla kirjan maailmassa: V. E. Schwab: Magian syvempi sävy

Kirjassa käytetään taikuutta: V. E. Schwab: Tummenevat varjot

Olet nähnyt kirjan kirjagramissa: V. E. Schwab: Loihdittu valkeus

Moninainen fantasiakirja: The Girl Who Married A Skull and Other African Stories

Kirja on julkaistu 2010 tai aiemmin: Patricia A. McKillip: Unohdettu Ombria

Kotimainen fantasiakirja: Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut

Kirjassa on kartta: Marie Brennan: A Natural History of Dragons

Näyttävä kansi: Margaret Rogerson: An Enchantment of Ravens

Margaret Rogerson: An Enchantment of Ravens

My parlor smelled of linseed oil and spike lavender, and a dab of lead tin yellow glistened on my canvas.

17-vuotias Isobel maalaa muotokuvia keijuväelle*. Hän on oppinut olemaan tarkkana pelottavien asiakkaidensa kanssa, mutta syysprinssi Rook yllättää jopa Isobelin. Tai oikeastaan Isobelin yllättävät hänen tunteensa Rookia kohtaan. Pian sitä juostaankin pitkin keijumaita kielletyn rakkauden vuoksi.

Tykkäsin Margaret Rogersonin Kirjojen tyttärestä ja sen luettuani päätin lukea hänen muitakin kirjojaan. Tämäkin on itsenäinen tarina eli mukava poikkeus YA-sarjojen joukossa. Ei kaikkea tarvitse venyttää vähintään trilogiaksi.

Jos unohdetaan genrelle tyypillinen ja tässä kirjassa vielä harvinaisen pikainen supernopea rakastuminen, pidin tästäkin todella paljon! Kirjassa on vauhtia ja jännitystä, ja tykkäsin Isobelista, joka oli hyvin käytännöllinen ja järkevä sankaritar.

Se, että koko juttu pyöri taiteiden ympärillä, oli mielenkiintoinen ja erilainen valinta YA-kirjan juoneksi. Keijut ovat kykenemättömiä luomaan mitään uutta ja siksi ihmisten käsityötaidot kiehtovat heitä suunnattomasti. Isobelin kylä tekee bisnestä nimenomaan keijujen kanssa ja jokainen kyläläinen on hyvin tietoinen heitä ympäröivästä vaarasta.

And like all of his species he couldn't resist seeking my true name. I paused, evaluating my mind and senses, and came to the relieved conclusion that he hadn't put me under a malicious charm, one that might make me speak more freely or reveal secrets I ought not.

Because no one used their birth name in Whimsy. To do so would be to expose oneself to ensorcellment, by which a fair one could control a mortal in body and soul, forever, without their ever knowing – merely through the power of that single, secret word.

(s. 26-27)

Isobelin lisäksi pidinkin aivan erityisesti siitä, millaisiksi Rogerson kirjoitti keijuväen. He olivat oikeasti todella epäinhimillisiä ja sen vuoksi todella pelottavia. Kun Isobel ja Rook päätyvät keväthoviin, keijujen ihmismäinen pintasilaus karisee nopeasti. Kaunis kuori on pelkkää lumousta ja kätkee alleen armottomia petoja.

Jännäsin oikeasti, miten Isobel selviää tukalasta tilanteesta ja millaisen loppuratkaisun Rogerson rakentaa. Täytyy ehdottomasti lukea häneltä vielä lisääkin.

*Kirjassa "fae". Onkos keiju tälle järkevä ja yleisesti hyväksytty suomennos? Haltia on joka tapauksessa väärä laji.

Kirjan tiedot:
Margaret Rogerson: An Enchantment of Ravens | Titan Books 2017 | 207 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2022 : Näyttävä kansi

Marie Brennan: A Natural History of Dragons (The Memoirs of Lady Trent #01)

Not a day goes by that the post does not bring me at least one letter from a young person (or sometimes one not so young) who wishes to follow my footsteps and become a dragon naturalist.

Lady Trent on maailmankuulu lohikäärmetutkija, jonka intohimo lohikäärmeisiin syttyi jo nuorena. Tämä kirja aloittaa sarjan, jossa hän muistelee kasvuaan uteliaasta aatelistytöstä alansa huipuksi. Ensimmäinen tutkimusmatka suuntautuu Vystranaan, jossa on tekeillä jotain hämärää.

Nautin tämän kirjan lukemisesti todella, todella paljon. Isabella on ihana päähenkilö ja kertoja, joka katselee nuoren itsensä elämää vuosikymmenten päästä. Hänen usein huvittunut kertojaäänensä vihjaa tulevista seikkailuista ja siitä, miten hänen maailmansa tulee muuttumaan.

Mutta, tässä kirjassa nuori Isabella elää maailmassaan, joka asenteiltaan ja muutenkin muistuttaa kovasti 1800-lukua. Naisen paikka ei siis ole tutkijana, saati sitten tutkimusmatkalla. Isabella pelkää riutuvansa kultaisessa häkissään, mutta onneksi sattuma tuo hänen elämäänsä Jacobin, joka rakastaa häntä sellaisena kuin hän on.

If you do not understand what my husband has called my deranged practicality, very little of my life will make the slightest bit of sense.

(s. 25)

Jännittävän tarinan pääjuttu ei suinkaan ole romanssi; Isabella ja Jacob löytävät toisensa jo kirjan alkupuolella. Isabella junailee Jacobin Lordi Hilfordin järjestämälle tutkimusmatkalle ja pääsee sitten itsekin mukaan. Perillä Vystranassa retkikuntaa odottaa pieni vuoristokylä ja lohikäärmeet, jotka jostain syystä ovat alkaneet hyökkäillä ihmisten kimppuun.

Tarinan sydämessä ovat luonnontieteet ja luonnontieteellinen mysteeri. Lohikäärmeitä ja niiden elintapoja ei tunneta juuri lainkaan, ja Isabella tietääkin olevansa tekemässä historiaa. Pieninkin tiedonmurunen on tärkeä tutkijoille.

Tällä retkellä Isabellan ensisijainen tehtävä on piirtää lohikäärmeitä ja niiden anatomiaa, mutta hän on itsekin tutkija haluavat useimmat miehet tunnustaa sitä tai eivät. Totta kai hän haluaa selvittää, miksi lohikäärmeet käyttäytyvät niin poikkeuksellisella tavalla. Pidin valtavasti siitä, että Isabellaa ajavat eteen päin hänen uteliaisuutensa ja halunsa selvittää, miten maailma ja lohikäärmeet toimivat.

Kirjassa on pari Rhys Daviesin piirtämää karttaa ja Todd Lockwoodin upeita kuvituksia.

Tämä on lämmittänyt hyllyä jo vuosikausia ja nyt kyllä kaduttaa, etten lukenut tätä aiemmin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Hyvää kannatti odottaa?

Kirjan tiedot:
Marie Brennan: A Natural History of Dragons: a Memoir by Lady Trent | Titan Books 2014 | 351 sivua | Omasta hyllystä

Luettu myös:
Taikakirjaimet ynnä ehkä muutkin

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2022 : Kirjassa on kartta

Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut

Susi oli taas siinä.

Laaksossa valmistaudutaan kevätjuhlaan ja useampikin nuori miettii, mitä elämältään haluaa. Pihlaja on tarkoitettu Pajulle, mutta kumpikaan ei toivo liittoa omista syistään. Toisaalla Aavassa on pulaa kaikesta ja päällikön kolme lasta tavoittelevat sekä kunniaa että tarujen sampoa.

Tämä kirja kiinnitti huomioni jo keväällä Tuuli Juuselan tekemän kauniin kannen vuoksi. Jostain syystä luulin tämän olevan aikuisten kirja, mutta tämä onkin nuorille. Luultavasti tämä on myös sarjan ensimmäinen osa, vaikka sitä ei missään sanotakaan.

Laakson ja Aavan maailma kaikuu muinaissuomalaisuutta. Aavassa luotetaan miekkaan ja pelätään kuolleita, Laaksossa puolestaan eletään harmoniassa luonnon ja henkien kanssa. Kun kahden eri kylän nuoret kohtaavat, kumpikin joutuu tarkistamaan omia oletuksiaan toisista. Onko menneisyyden virheitä pakko toistaa?

Pidin kirjan mukavan runollisesta kielestä ja hieman vanhahtavista lauseenparsista. Ne loivat juuri oikeanlaista tunnelmaa etenkin Laakson elämää kuvatessa. 

Tuoni oli heittänyt jääpeittonsa kesäksi ja kulki nyt vapaudesta vaaralliseksi villiintyneenä. Vesi kurotteli lähemmäs, Paju antoi sen melkein koskettaa varpaitaan. Niin lähelle Tuonta ei tietenkään olisi saanut mennä. Vaikka vesi toi elämää, virta vei vääjäämättä kohti alista. Hiidet vetivät mielellään mukaansa mielettömiä, kutsuivat pinnan alle pimeään.

Paju kumartui alas ja antoi veden pyöriä sormiensa ympärillä. Lintuparvi lehahti vierestä lentoon ja sirkutti äänekkäästi. Pienet silmät tuijottivat pistävästi. Silti käsi upposi syvemmälle veteen. Jänöhenki tunsi veden viettelyksen. Vain pieni horjahdus, ja Paju uppoaisi Tuonen vietäväksi. Tummat pyörteet nuolivat jo sormia.

(s. 12)

Tämä tyyli tuntui kuitenkin vähenevän mitä pitemmälle kirjaa luin, enkä keksinyt sille mitään ilmeistä syytä. Harmillista joka tapauksessa.

Pidin myös siitä, että kirjan maailmassa sukupuoliroolit olivat erilaiset kuin meillä. Laaksossa valta on naisten käsissä ja Aavassa naiset voivat valita miekan ja miehet kodin. Epäselväksi jäi, voiko vain mies olla Aavan päällikkö. Siltä ainakin vaikutti.

Siitä en pitänyt, että kun kirjassa oli vain kaksi sateenkaarihahmoa, toinen heistä sai niin sanotusti kirveestä ja toinen jäi murehtimaan. Jos sateenkaarihahmoja olisi ollut useampi, ok, juonen vuoksi heitäkin olisi voinut harventaa siinä missä muitakin, mutta onnettomalta tuntuva loppu molemmille oli ihan liikaa. 

Kirjan tiedot:
Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut | Otava 2022 | 435 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjapöllön huhuiluja, Kirjakaapin kummitus, Kirjailuja ynnä muut

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2022 : Kotimainen fantasiakirja